Vaivaako sinua tai kiinnostaako, jos tiedät jonkun olevan vain kotona?

Ihmiset nyt vaan ovat uteliaita, varsinkin jos joku "poikkeaa" tuolla tavoin heistä. Uskoisin, että ainakin yli puolet kiinnittäisi huomiota rivi- tai omakotitalonaapurin elämiseen.

tuo on aika keskiluokkaista uteliaisuutta. Tietyillä asuinalueilla kun elät, ihmiset olettavat että teet omat valintasi eikä ketään kiinnosta miksi olet kotona tai miten joihinkin asioihin on varaa. Perusoletus on, että varaa on ja rahojaan jokainen käyttää kuten parhaaksi näkee.

Meillä ei siis eletä mitään materialistista elämää. Omakotitalo myytiin, että tämä kaikki on mahdollista! Ulkomaanmatkoista voi vaan haaveilla, mutta enpä niitä osaa kaivatakaan. Vuokrallakin voi asua kivasti ja ainakin tosi huolettomasti.

Ei ärsytä, mutta voi ihmetyttää suurestikin.



Itse olen ollut 10v kotiäitinä. Meillä on 5 lasta (10v, 9v, 4v ja 6kk ikäiset kaksoset). Olin siis kotona silloinkin, kun kaksi vanhinta olivat jo ohittaneet kotihoidontuki-iän.



Meillä tämä on perustunut kolmeen oleelliseen asiaan



- Sekä minä, että mieheni olemme vahvasti kotihoidon kannalla



- Olemme vaatimattomia ja ahkeria (ts. ajamme vanhalla autolla, hankimme lähes kaiken kirpparilta, kerään paljon marjoja, kasvatan itse perunat ja vihannekset, teen käsitöitä, leivon itse lähes kaiken ja mies metsästää ja kalastaa)



- Olemme kaikki perusterveitä



Miehen kuukausipalkka on n. 4400€ - verot. Tiedän, että se on hyvä palkka ja on osasyy tietenkin siihen, että voin olla kotona. Toisaalta mies on tienannut myös yli puolet vähemmän aikanaan ja silloinkin pärjäsimme.

tuo on aika keskiluokkaista uteliaisuutta. Tietyillä asuinalueilla kun elät, ihmiset olettavat että teet omat valintasi eikä ketään kiinnosta miksi olet kotona tai miten joihinkin asioihin on varaa. Perusoletus on, että varaa on ja rahojaan jokainen käyttää kuten parhaaksi näkee.

Mitä ihmettä, kyllähän keskiluokkaisetkin asuvat rivi- tai omakotitalossa, riippuu vähän missä päin Suomea asutaan. Sinä puhut ilmeisesti pelkästään jostain Helsingin ja Espoon kalliimmista alueista.

Ei ärsytä, mutta voi ihmetyttää suurestikin. Itse olen ollut 10v kotiäitinä. Meillä on 5 lasta (10v, 9v, 4v ja 6kk ikäiset kaksoset). Olin siis kotona silloinkin, kun kaksi vanhinta olivat jo ohittaneet kotihoidontuki-iän. Meillä tämä on perustunut kolmeen oleelliseen asiaan - Sekä minä, että mieheni olemme vahvasti kotihoidon kannalla - Olemme vaatimattomia ja ahkeria (ts. ajamme vanhalla autolla, hankimme lähes kaiken kirpparilta, kerään paljon marjoja, kasvatan itse perunat ja vihannekset, teen käsitöitä, leivon itse lähes kaiken ja mies metsästää ja kalastaa) - Olemme kaikki perusterveitä Miehen kuukausipalkka on n. 4400€ - verot. Tiedän, että se on hyvä palkka ja on osasyy tietenkin siihen, että voin olla kotona. Toisaalta mies on tienannut myös yli puolet vähemmän aikanaan ja silloinkin pärjäsimme.

Itselläni on enemmän kuin tarpeeksi ja se riittää, miksi minua kiinnostaisi mitä joku toinen omilla varoillaan tekee tai on tekemättä.

Hyvä jos jaksan omista asioistani lukua pitää.

Joissain tapauksissa oletan/tiedän ko. tyyppien elävän sossun (eli työssäkäyvien ihmisten) rahoilla ja tietenkin se ärsyttää. Tekis mieli välillä jättäytyä itsekin yhteiskunnan elätiksi, ärsyttää koko ajan olla toisten oleilun maksumiehenä. Itse käyn siis töissä, 3-vuorotyössä. Sosiaalialan tutkinto on.

Sä varmaan oletat/tiedät esim. minun elävän toisten rahoilla? Se, mitä ulospäin näkyy, on, että olen yh hoitovapaalla.

puolisolla täytyy olla kohtuullisen kokoinen palkka, että pystyy elättämään koko perheen. Mitäpä tuosta sen enempää.

Minä olen työttömänä kotona, käyn viikottain ryhmäterapiassa ja kuntoutan erityislastani. Saan tukea sen minimin, miehen tulot vaikuttavat vaikka hän on pienituloinen. Tämä on yhdistelmä, joka saa monet työssäkäyvät raivon valtaan ja ehdottelemaan pähkähulluja aikatauluja, joilla voisin käydä töissä.

Aina kun näimme, sain häneltä sanomalehdistä leikeltyjä työpaikkailmoituksia ja piiiiitkät saarnat laiskuudesta ja siitä, miten ajan hänen poikansa perikatoon.



Koska anoppi vielä myös aina haukkui ruokiamme, otimme tavaksemme viedä appivanhemmat ulos syömään. Tämä kirvoitti hänet soittelemaan koko Pohjois-Suomen sukulaiset läpi, kun hän tulkitsi sen niin, että me syömme _aina_ ulkona.



Todellisuudessa teen kotona töitä ja olen aina tienannut vähintään yhtä hyvin kuin DI-mieheni. Ja ulkona syömistä harrastimme vain hänen kanssaan, hänestä johtuvasta syystä...

voivat olla esim. opiskelijoita jotka lukevat pääsykokeisiin, työttömiä, sairaseläkkeellä jne



Lähinnä säälittää ne kaikki Kelan tuella kotona olevat. Sairaat ja työttömät. Suurin osa niistä elämänhallinta hakusessa, ongelmia henkilökohtaisessa elämässä jne.



Ei se elämä herkkua ole, siinä kotona olemisessa on aina jokin syy.



En nyt siis puhu kotiäideistä.

Aina ärsyttää työkykyiset laiskat ihmiset, joita joudun maksamillani verovaroilla elättämään. Täysin eri asia, jos kyseessä on vaikka kotirouva, jota mies elättää, se ei harmita tippaakaan.

kuulla vielä muidenkin ajatuksia tästä asiasta. Kun niin usein tästä saa hirmuisen keskustelun aikaan... Niin kauan on kiva keskustella puolituttujen ihmisten kanssa, kun ei tartte kertoa, mitä tällä hetkellä teen. Sen jälkeen saan niin kummastuneita kommentteja. Mutta nykyään onneksi jo osaan jättää ne ajatukset ja jutut huomioimatta! :)