Diagnosoikaa 3-v. poika! Tässä "oireet":
-Raivostuu pienistä asioista monta kertaa päivässä (esim. väärän värinen lusikka)
-Kiusaa pikkusiskoaan koko ajan (heittelee leluilla, kaataa siskon, ajaa mopolla selän päälle)
-Pelkää kaikkea uutta (oli kyse sitten uudesta polkupyörästä tai perhekerhon aloituksesta, niin poika on pitkään arkaileva ja kykenemätön toimimaan)
-Huutaa kotona koko ajan (julkisilla paikoilla ei sentään yleensä koko aikaa, mutta kotona KOKO AJAN)
-unohtelee sanoja ja puhuu epäselvästi (ääntämisvaikeuksia, esim. monesti yrittää monta kertaa peräkkäin sanoa jonkin sanan, tyyliin "kuk- kuk- kuska- kus- sus- sukka")
-Ulkopuolisen silmään poika vaikuttaa rauhalliselta ja herttaiselta, mutta oman perheen kesken "helvetti pääsee irti"
ÖÖ, en nyt muista olikohan vielä jotain..
Mutta, perus uhmisko? Miten te olette jaksaneet uhmavaiheet?
Kommentit (28)
Kuuluu asiaan,jos mikään muu ei tehoa. Jos isompi jatkuvasti vahingoittaa vauvaa ja saa varmasti tuntea saman itselleen.
Sääliksi käy pieni poika. Tarvitsee ymmärrystä, hellyyttä, aikaa, ystävällisyyttä, arvostusta, hyväksyntää. Vanhemmilta.
miten teillä ap sitten reagoidaan näihin kiukutteluihin ja huutamisiin?
Esim. änkytys on kohtuullisen yleistä 2-3-vuotiailla pojilla ja menee yleensä iän myötä ohi. Selvästi lapsi on vielä uhmaikäinen ja on varmaan myös mustasukkainen pikkusiskosta.
Meidän lapsista toinen pelkää kaikkea uutta, toinen on rohkeampi. On myös osittain temperamenttipiirre, koska tuo arempi nurisee vielä 7-vuotiaanakin aina kun pitää lähteä johonkin uuteen juttuun. Toki hän on iän myötä kuitenkin kehittynyt.
Toisaalta taas itse tunnet äitinä lapsesi parhaiten. Jos sinulla on tunne, ettei kaikki ole hyvin, puhu asiasta esim. neuvolassa.
melkein 6-v. poika nyt eskarissa, oli lähes samanlainen tuossa iässä. tavallista uhmaa sanoisin. koita huomioida enemmän hyviä tekoja ja älä anna huomiota huuto-vihapurkauksille, laita vaan jäähylle tällöin. siskoaan ei meillä niin satuttanut mutta tietynlaista kiusantekoa oli. änkyttämistä ja sanojen toistoa on meillä välillä vieläkin, mutta vähenevissä määrin. yritä myös löytää kahdenkeskistä kivaa aikaa poikasi kanssa. esim. jätät pienemmän isälle ja lähdette kahdestaan ulos tekemään jotain kivaa.
Ei auta huuto, tukistus ei mikään jäähy yms.
Tässäkö ne kasvatuspakin työkalut ovat??? Ei TIETENKÄÄN auta, tietyn luonteiset hurjat lapset tulevat entistä villimmiksi kun yritetään rajoittaa väkivallan keinoin (älkää nyt säikähtäkö tuota sanaa, en tarkoita mitään silmitöntä hakkaamista), tarvitsisivat vieressä olemista, positiivisen käyttäytymisen mallintamista, tosi paljon kuuntelemista ja kuulluksi tulemista ja kärsivällisyyttä. Ei sillä riehuminen pois lähde mutta helpottaa, eikä ainakaan pahenna!
Ohi se menee ennemmin tai myöhemmin, toivon..