Lue keskustelun säännöt.
Anoppi kyselee neuvoja
27.08.2012 |
Hei!Minusta tulee kohta juuri pienen vauvan mummi.Poikani perheellä on ennestään 2 vuotias poika.
Kuinka paljon voin ns. tuppautua heidän perheeseen?
Viimeksi esikoisen syntyessä oli se ehkä virh,että menin ilmoittamatta kylään.Miniä oli ainakin sen oloinen.Kuinka väärin tässä tein?
Esikoisen syntyessä myös siivosin heidän talonsa kun olivat laitoksella vaikka eivät pyytäneet.Oliko se liikaa?Miniä ei ollut kovin innoissaan.
Nyt hän ilmoitti että tämä seuraava mummin kulta kun syntyy,hän pitää ovet lukossa ensimmäisen viikon ettei kukaa tule käymään.Voiko hän sulkea myös meidä isovanhemmat näin ulkopuolelle?
Kyselen siksi,että osaan välttää näm virheeni nyt kohta synytvän kohdalla.Kiitos.
Kommentit (81)
Nehän on miniän lapsia ja koti on miniän koti.
Eri juttu sitten kun oma tyttö saa lapsia. Niiden kans passaa sitten hössätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään sulkeudutaan seinien sisälle ja ei päästetä ketään kotiin. Halutaan tutustua uuteen tulokkaaseen rauhassa.Sitten ihmetellään, miksi siellä kotona saa kykkiä yksin ja yksin saa lapsensa kasvatettua.
Jos sattuu sellaisia miniöitä, että heidän oma äiti kelpaa ja minä saan odottaa viikkoja, ennen kuin rouva sallii minun tavata poikani lapsen, niin saa olla myös ilman apua.
Esikoistani kävi aikanaan koko suku jo laitoksella ihmettelemässä, toista tuli sinne ihmettelemään kaveritkin. Kolmatta kävi ihmettelemässä vain kaverit. Neljänneltä sanoin, ettei tarvi tulla kenenkään ja viidenneltä nyt samoin.
Harmittaa, että vasta näiltä kahdelta uskalsin sanoa, etten tahdo sinne (saatika kotiin) heti vieraita. En kummankaan sukua saati kavereita.
Kahdelta viimeiseltä miehen homma on ollut portsarin virka. Omat vanhempani ovat olleet tervetulleita vauvaa katsomaan samaan aikaan miehen vanhempien kanssa, ei yhtään aikaisemmin. Omieni kanssa en edes puhunut puhelimessa, anopin kanssa kyllä... vaikka (ja koska) omani ovat paljon rakkaammat mulle.
Mulla on käynyt tuuri. Molemman puolen isovanhemmat tarjoavat apua, mutta sopivat siitä mun (tai miehen) kanssa. Meidän koti on meidän koti ja meidän säännöillä, isovanhempien kodeissa sitten heidän sääntönsä.
Miksi se muutaman päivän odottelu tarkoittaisi sitä, että tuoreet vanhemmat täytyy hylätä ja jättää pärjäämään yksin? Vauva ei muutamassa päivässä muutu juurikaan, mutta äidin jaksamisessa ero on radikaali.
Nykyään sulkeudutaan seinien sisälle ja ei päästetä ketään kotiin. Halutaan tutustua uuteen tulokkaaseen rauhassa.Sitten ihmetellään, miksi siellä kotona saa kykkiä yksin ja yksin saa lapsensa kasvatettua.
Jos sattuu sellaisia miniöitä, että heidän oma äiti kelpaa ja minä saan odottaa viikkoja, ennen kuin rouva sallii minun tavata poikani lapsen, niin saa olla myös ilman apua.
Esikoistani kävi aikanaan koko suku jo laitoksella ihmettelemässä, toista tuli sinne ihmettelemään kaveritkin. Kolmatta kävi ihmettelemässä vain kaverit. Neljänneltä sanoin, ettei tarvi tulla kenenkään ja viidenneltä nyt samoin.
Harmittaa, että vasta näiltä kahdelta uskalsin sanoa, etten tahdo sinne (saatika kotiin) heti vieraita. En kummankaan sukua saati kavereita.
Kahdelta viimeiseltä miehen homma on ollut portsarin virka. Omat vanhempani ovat olleet tervetulleita vauvaa katsomaan samaan aikaan miehen vanhempien kanssa, ei yhtään aikaisemmin. Omieni kanssa en edes puhunut puhelimessa, anopin kanssa kyllä... vaikka (ja koska) omani ovat paljon rakkaammat mulle.
Mulla on käynyt tuuri. Molemman puolen isovanhemmat tarjoavat apua, mutta sopivat siitä mun (tai miehen) kanssa. Meidän koti on meidän koti ja meidän säännöillä, isovanhempien kodeissa sitten heidän sääntönsä.
Miksi se muutaman päivän odottelu tarkoittaisi sitä, että tuoreet vanhemmat täytyy hylätä ja jättää pärjäämään yksin? Vauva ei muutamassa päivässä muutu juurikaan, mutta äidin jaksamisessa ero on radikaali.
että sairaalassa vierailu on jokin "pakko" isovanhemmille,henkilökunnan kielloista ja omista vienoista toivomuksista huolimatta puskevat paikalle.Onko se jotenkin helpompi, kun ei kotona "tarvitse" sitten käydä ja olla mahdollisesti auttamassa? Minulle mummojen käynnit ovat olleet kyllä painajaisia. Pahinta oli silloin, kun minut oli _juuri_ kärrätty salista vuodeosastolle. Anoppi tuli saman tien. Piti yrittää olla liikkumattomana, ettei esim. veri holahda sängyn joltain nurkalta. Siinä hän sitten töksäytteli tahdittomuuksiaan(esim tarjoutui maksamaan minulle kampaajan, näytin kai niin kurjalta) ja häipyi.
sairaalaan ja ensiviikkoina kotiin.
Ei tule vieras nainen tuijottamaan kun alapää vuotaa verta ja olen väsynyt.
En ymmärrä, mikä vitun into teillä anopeilla on ryykätä sairaalaan ja ette tajua jättää miniää rauhaan. Onko jotenkin jäänyt oma lapsuus elämättä kun ette tajua, että se ei ole teidän lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on tämä kaikki edessä muutaman viikon päästä kun saamme toisen lapsen...ihan pelottaa jo suorastaan tuo anopin yliärsyttävä touhuaminen koska tekee sitä nyt jo ja tosiaan tulee kylää silloin kun häntä huvittaa (oikeesti ei uskois että sellasia anoppeja on),vituttaa jo valmiiks!!!
Muutenkin hän laittaa sanoja suuhuni ja melkein päättää miten minun pitää toimia.Pysyis helvetti kotonansa.
hautajaiset ja häät lauantaina. Ristiäiset sunnuntaina.
Aika törkeätä, että miniä järjestää ristiäiset samalle päivälle, kun on puolisonsa mummin hautajaiset. Taitaa olla poika pahasti tossun alla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäkään, jos tultais ilman lupaa mun kotiin siivoamaan! En haluaisia anoppia enkä omaa äitiänikään. Eiköhän jokaisella ole oma asuntonsa siivottavana. Pyydettäessä onkin sitten ihan eri juttu. Enkä myöskään tykkää, jos petivaatteet mennään vaihtamaan itekseen... Apua on kiva ottaa vastaan silloin, kun ihan oikeesti sitä tarvitsee. Meillä on ollut sellaisia tilanteita, kun on asuttu jonkun lapsen kanssa sairaalassa, niin silloin on ollut kiva, kun on saanut apua ruuanlaittoon ja joskus jopa pyykkäykseen (tämä on meillä mun oma homma, enkä tykkää, että muut sitä tekee). Kyllä toisen kotia sen verran kunnioittaa täytyy, että ei sinne ilman lupaa mennä, vaikka olis kuinka läheinen ja kuinka hyvää sillä asialla tarkoittas.
Itse suutuin kun anoppi imuroi talomme kun oli yhden illan meillä koiravahtina. Tämä siis ennen lapsia. Silloin en tarvinnut apua ja koin sen arvosteluna talouden pitoani kohtaan. Varmaan ihan hyvää hyvyyttään ja aikansa kuluksi siivosi, mutta silti.
Nyt kun meillä on kaksi lasta ja paljon töitä niin anoppi ei ole enää siinä kunnossa, että voisi auttaa siivouksissa tai lapsen hoidossa.
Tarjoa apua tyyliin "Sopiiko, että tulen siivoamaan silloin ja silloin?" Apua on helppo ottaa vastaan tai kieltäytyä, jos sitä ei tarvita. Olisi myös ollut ihanaa, jos joku olisi hoitanut 2vuotiasta vauvan neuvolakäyntien aikana niin olisi saanut olla siellä rauhassa. Tai vienyt lapsen puistoon niin olisi saanut välillä levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teistä naisista paistaa läpi sellainen helvetin nirppanokkainen asenne kaikkia ja kaikkea teille kuuluvaa kohtaan..
Meille ei tulla jos MINULTA ei kysytä, meitä ei auteta ilman MINUN lupaani, yms.
Ettekö te ymmärrä että tuo nainen( jota anopiksikin kutsutaan)on miehenne äiti ja jumalauta jos miehenne äiti kysyy mieheltänne, voiko olla avuksi. Siis onko näin että miehenne ei saa tehdä mitãän kotiin ja sen hoitoon liittyviä päätöksiä ilma armoitetun rouvan lupaa.
Jos ikinä olisin erehtynyt mieheksi tuollaiselle ihmisperseelle, en ottaisi eroa. Murhaisin itseni häpeästä ja itseinhosta joka kumpuua siitä tiedosta että olen erehtynyt pariutumaan ja ehkä lisääntymäänkin tuollaisen alhaisen, vastenimielisen, itseriitoisen saastan kanssa.
Ja näin vastaa todellinen mies, joka kykenee ymmärtämään kaikki imetykseen liittyvät jutut, äidin väsymyksen ynnä muut, mutta kun miehen äityli haluaa tehdä ihan mitä nyt ikinä haluaakaan, tosi mieshän ei ota vaimoaan eikä tuoretta lasta huomioon, vaan tekee kuten äiti haluaa :).
Jos minä olisin ottanut miehekseni (mikä ei ole edes mahdollista) tuollaisen "tosi miehen", niin eroaisin kyllä mahdollisimman äkkiä! Mutta ei mitään, onnea valitsemallasi tiellä. Älä vahingossakaan missään vaiheessa yritä ymmärtää vaimoasi, tee aina miten itse haluat, tai miten äiti käskee. Ugh!
Saat heti tulla mun anopiksi!! Ihana anoppi oot!
Miniäsi ei ole kovin isolla järjellä varustettu, jos tajua hyvän päälle!Ei kai kukaan voi kieltäytyä, jos joku tarjoutuu siivoamaan talon!? Oikeasti?
Tosin mulla on kyllä nytkin oikein ihana anoppi. Mutta mulle kelpaisit kyllä ihan tuollaisenakin, saisit siivota ja kyläillä.
Mä en ole ikinä tajunnut näitä " vaivumme mökkihöperyyteen viikoiksi" vauvan synnyttyä-perheitä, mutta kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta joo, toistan jo samoja asioita, mutta...
En pitäisi minäkään siitä, että kuka tahansa tulisi meille lupaa kysymättä siivoamaan. Minua ärsyttää välillä jo se, kun anoppi joskus meillä lapsia hoitaessaan siivoilee ym. Imurointi tms. ei haittaa, mutta se haittaa, että järjestelee eteisen kaapit mieleisekseen, järjestää mausteet kaapista keittiön avohyllylle (!!!?), järjestää astiakaapit omasta mielestään järkevämmin jne.
En minääkän mene hänen kaappejaan järjestelemään. Myös pyykinpesu ärsyttää, koska olen aika tarkka siitä, missä asteessa mikäkin pestään, mitkä menee kuivuriin ym. Usein sanon kohteliaasti, ettei tarvi sit siivota tai pyykätä, pääasia että olet lasten kanssa, mutta ei. Joka kerta on jotain tehty...
Enkä kehtaa asiasta sanoa, koska olen kuitenkin todella kiitollinen siitä, että tulee hoitamaan lapsiamme, jotta pääsemme miehen kanssa johonkin kaksin tai sitten jos lapset ovat kipeitä. Ehkä hinta on sitten se, että saan jälkeenpäin järjestellä tavarat entiselleen jne.
Tuota en kyllä ymmärrä, että viikoksi kielletään edes isovanhempia tulemasta. Muut ymmärrän, mutta kyllä minä halusin molemmat isovanhemmat käymään ja ihastelemaan vauvaa =) Ja toisen syntyessä heistä oli tosiaan apua isomman hoidossa, isompi lapsi kun kaipaa huomiota! Toki jos tällaista apua ei ole, vaan lähinnä arvostellaan vain, niin sitten eri asia.
Mutta kysy kohteliaasti, älä koskaan mene kysymättä kylään! Kysy, mitä apua tarvitsevat. Esim. valmis laatikkoruoka tai piirakka voi olla ihana yllätys!
Teistä naisista paistaa läpi sellainen helvetin nirppanokkainen asenne kaikkia ja kaikkea teille kuuluvaa kohtaan..
Meille ei tulla jos MINULTA ei kysytä, meitä ei auteta ilman MINUN lupaani, yms.
Ettekö te ymmärrä että tuo nainen( jota anopiksikin kutsutaan)on miehenne äiti ja jumalauta jos miehenne äiti kysyy mieheltänne, voiko olla avuksi. Siis onko näin että miehenne ei saa tehdä mitãän kotiin ja sen hoitoon liittyviä päätöksiä ilma armoitetun rouvan lupaa.
Jos ikinä olisin erehtynyt mieheksi tuollaiselle ihmisperseelle, en ottaisi eroa. Murhaisin itseni häpeästä ja itseinhosta joka kumpuua siitä tiedosta että olen erehtynyt pariutumaan ja ehkä lisääntymäänkin tuollaisen alhaisen, vastenimielisen, itseriitoisen saastan kanssa.
Ja näin vastaa todellinen mies, joka kykenee ymmärtämään kaikki imetykseen liittyvät jutut, äidin väsymyksen ynnä muut, mutta kun miehen äityli haluaa tehdä ihan mitä nyt ikinä haluaakaan, tosi mieshän ei ota vaimoaan eikä tuoretta lasta huomioon, vaan tekee kuten äiti haluaa :).
Jos minä olisin ottanut miehekseni (mikä ei ole edes mahdollista) tuollaisen "tosi miehen", niin eroaisin kyllä mahdollisimman äkkiä! Mutta ei mitään, onnea valitsemallasi tiellä. Älä vahingossakaan missään vaiheessa yritä ymmärtää vaimoasi, tee aina miten itse haluat, tai miten äiti käskee. Ugh!
Ja toivoisin omien poikieni aikanaan ajattelevan ihan samoin.
Mikä siinä on, että ämmät kuvittelee, että heillä on joku maailman suurin päätäntävalta joka asiassa? Että naisen suku on perhettä, miehen perhe pakollinen paha?
Että miehen pitää olla tasavertainen vanhempi, mutta kuitenkin ilman mitään päätäntävaltaa.
Eikä se synnytys nyt oikeasti ole niin vitun vaikeaa ja vastasyntyneen kanssakin pystyy elämään ihan normaalia elämää, jos ei tee siitä niin helvetillistä numeroa.
Käyttäkää siteitä tai vaikka vaippoja, niin ei tarvitse perse verta valuen itkeä anopin edessä, ja kasvattakaa itsetunto, niin pärjäätte muidenkin naisten kanssa kuin oman mammanne.
T:Kolmen lapsen äiti, joka todellakin haluaa sanoutua irti tämän ketjun vitun naukujista joilla on NIIIIIIIIN vaikeaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anoppi oli meillä hoitamassa muita lapsia vierailutunnilla. Kun mies kotiutui, oli antanut lausunnon pojalleen: ennen kuin äiti ja vauva kotiutuvat, sinun täytyy siivota kaikki kaapit. JUSt.
kait laitoittte välit poikki moiseen hirviöön?
MIhinköhän tää anoppi katos kun ei oo käyny kommentoimassa...Vai tajusko että että on aika tunkeileva ollut...
Nehän on miniän lapsia ja koti on miniän koti.
Eri juttu sitten kun oma tyttö saa lapsia. Niiden kans passaa sitten hössätä
Minä todella toivon että tämän kirjoittaja saa vain poikia kuten itse. Kyllä näin lapsirakkaana kahden pojan äitinä pelottaa että miten saa poikansa kasvatettua niin että ne ei valitse hirviöminiöitä. Eli näitä jotka ei päästä lapsensa toista mummia sairaalan edes katsomaan jne.
kahden pojan äiti, se tuleva anoppi
ylipäänsä. MIKSI on pakko tunkea kylään ilmoittamatta? Minä en ole siisti ihminen, mutta sen verran kotikasvatusta löytyy, että hävettää jos vieraita tulee arkikaaoksen keskelle. Jos rakas anoppi suvaitsisi ilmoittaa vaikka pari tuntia ennen kuin tulee meille ja kysyä että oletteko kotosalla, niin mun ei tarvis elää jatkuvasssa yllätyskyläilyn "pelossa". Ja pitäisi anopistani noin 50 prosenttia enemmän.
MItäpä jos anopille on jo monta kertaa sanottu että ilmoita etukäteen kun olet tulossa. Ei jaksais anoppia joka hemmetin viikko 4-6 tuntia katella. Ja ko se tuppaa kylään niin ei siinä ole mitään rauhaa tehä kotihommia tai muuta. Ja jos olis vaikka muksujen kanssa menossa johonkin, niin ei kun perumaan kun se yks TAAS tupsahti taloon... (ei sitä oikeasti kehtaa käännyttää siitä ovelta poiskaan)
[quote author="Vierailija" time="27.08.2012 klo 15:15"]
Kuulostaa kauhealta jos kutsumatta menet kylään ja siivoilemaan toisten ihmisten kotia. Kyllä minäkin miniänä loukkaantuisin sellaisesta.
Kyllä, nuori perhe voi sulkea sinut vaikka lopuksi elämääsi pois lastenlastesi elämästä. Ja jos tuppaudut tuolla tavalla, epäilemättä tekeekin niin.
Kysy, milloin sopii tulla, kysy, voitko jotenkin auttaa, kysy, tarvitsevatko jotakin, kysy, haluaisivatko tulla kylään. Ja kun pyytävät kylään, tajua käskemättä lähteä sieltä parissa tunnissa poiskin.
yksi miniä
[/quote]
Anoppina ajattelen, että oikein kirjoitit vaikkakin aika suoraan, mikä minusta oli hyvä:) Anoppi voi aina pyytää pikkuperheen syömään hyvää kotiruokaa tai voi sanoa tekevänsä karjalanpaistia ison määrän ja kysyä haluaako miniä siitä huomisen ruuan.
Itse vastaavassa tilanteessa veisin toista lasta ulos jne.. jos miniä on samaa mieltä. Anoppien pitäisi ymmärtää, että nyt on miniän vuoro kasvattaa lapsensa ja hoitaa reviirinsä niinkuin haluavat. Ei sinne mennä kuten ehkä tyttären kotiin!
terv. anoppi:)
Siinä se samalla tutkis kuitenkin kaikki paperit ja kaapit ja ihmettelisi tavaroiden määrää. Pysykää anopit vaan omissa kodeissanne!!! Sitten kylään, kun pyydetään!