Tekisi niin mieli katkaista välit siskoon, vaikka tiedän

Saattaa olla, että siskosi on sinulla jollakin tavalla kateellinen. Esim. koulutuksellesi, työmahdollisuuksillesi jne.

Sinä olet vanhempi, viisaampi ja aidompi ihminenkin. Sisko on tyhmä ja ystävätkin pinnallisia, ihan vääränlaisia. Mene äkkiä kauemmaksi piinaamasta sitä siskoparkaasi!

Mutta sehän on se rikkaus, että koska olette siskoksia niin uskallatte sanoa toiselle suorempaa kuin kaverille.



Siitäkin saa paljon, kun kuuntelette toistenne mielipiteitä. Kaikkihan me kuitenkin loppupelissä teemme kuten itse haluamme, mutta sisko antaa eri näkökulmaa. Se on jo itsessään arvokasta, eikö ? Älä ihmeessä laita välejä poikki. Joskus voit pitää taukoa tapaamisessa, mutta ei kokonaan poikki, koska siitä kärsit itsekin.

etkä kestä, kun pikkusisko on vielä niin lapsellinsn? Kerron sulle, olet sinäkin :)

sen myötä kun sai itse ensimmäisen lapsen, minulla oli silloin jo kolme. Nykysin hän on oikeastaan paras ystäväni äidin ohella! Ikäero on menettänyt merkityksensä kun aloimme kumpikin olla kolmekymppisiä.

ja musta on ihan normalia, että elämät menee eri tahdissa.. sisko on lapseton ja seurustelee, ja miettii opiskeluja. Mulla on opinnot tehty, lapset tehty ja töissä painetaan. En oikein voi vaatia että hän ymmärtäisi kaikki mun elämän kuviot. Kun mietin iteäni saman ikäisenä kun hän on nyt, ihan samoja juttuja mulla elämässä silloin oli...

Ja komppaan kakkosta. Olen kolmekymppinen ja pidän itseäni yhtä aikuisena ja fiksuna kuin parikymppisenä ja nyt näkee miten lapsi oli 10 vuotta sitten, ehkä kasvua (toivottavasti) tulee lisää tässä suhteessa. ;)

heti luulitte minun olevan se vanhempi osapuoli, mutta asia on juuri päinvastoin. Toki meilläkin on ollut aikoja, ettei olla puhuttukaan toisillemme moniin kuukausiin, siis ei riidoissa vaan ihan vain siksi, että elämäntilanteet on olleet niin erilaisia, esim. olin itse 16v, kun siskoni sai ensimmäisen lapsensa.



Silti siskoni on aina ollut minulle hyvin tärkeä ja olen kuunnellut ja kunnioittanut hänen mielipidettään hyvinkin paljon aikoinaan. Valitettavasti asema on ollut aina näin päin, siskoni ei ole oikeastaan kuunnellut minun mielipiteitäni ja aina viitannut kintaalla ja perustellut, että "sä oot niin nuori vielä...huomaat kyllä, kun vanhenet jne.". Opiskelin kasvatusalaa silloin, kun hän kasvatti omiaan, mutta ikinä ei olisi tullut mieleenkään "neuvoa" tai ohjeistaa häntä siinä hommassa, vaikka välillä ajattelinkin, että metsään menee. Korkeintaan puhuimme kasvatuksesta yleisellä tasolla tai hän saattoi kysyä mitä oppikirja neuvoisi tekemään jne.



Kun sain esikoiseni lähennyimme entisestään ja ekat vuodet hän oli merkittävä keskusteluapu, kun itse pähkäilin miten pitäisi milloinkin toimia (suutarin lapsilla ei ole kenkiä..). Kun aloin odottaa 3. lastani, hän jaksoi jankuttaa, että mitä järkeä siinä on, kuinka jaksan jne. Ajattelin, että hän ehkä oli kateellinen, koska itsellään ei ollut samaan mahdollisuutta. Kasvatusasioissa hän jaksaa olla neuvomassa ja joskus ne neuvot ovat täysin ristiriidassa esim. 5v pyytää mehua, siskoni sanoo "älä anna periksi", vaikken ole vielä edes ehtinyt sanoa juuta enkä jaata lapsen pyyntöön. Seuraavana päivänä saattaa sanoa saman lapsen kohdalla, että häntä pitää huomioida enemmän ja ettei heti pidä olla kieltämässä!



Olen niin uupunut hänen läsnäollessaan. Ensin ajattelin, että hänellä on jonkin sortin ikäkriisi, mutta nyt en ole enää varma mistä on kyse. Olen saanut mielettömän hyvän työtarjouksen ja pohdin asiaa hänelle, lähinnä 3v hoitoon viemistä, niin hän alkoi väheksymään työtä ja kertoi kuinka hänelle on ollut tärkeää olla kotiäitinä, kun lapset olivat pieniä. Ei vaan sitten enää muistanut, että itse lähti töihin kuopuksen ollessa 8kk...no aika kultaa muistot.



Aikamoinen sepustus, lukee ken jaksaa, sainpahan purattua asiaa edes tänne.

Mulla on myös pikkusisarus jonka kanssa napit vastakkain koko ajan.Haastaa riitaa,yrittää päteä ja pätevämpi kaikessa kuin minä.Sinällään tyhmää koska esim mulla on jo kaikkea tietty eri tavalla kuin hänellä,en lähde erittelemään.

tunnen olevani vanhempi ja viisaampi. Olen ajatellut, että ehkä se ikäero alkaa vasta nyt näkymään ja tämä kaikki johtuu vain siitä, että olen huomannut meidän olevan niin erilaisia, mutta silti sisareni yrittää tunkea meitä samaan muottiin ja kaikki pitäisi tehdä kuten hän on tehnyt, koska hän on vanhempi ja tietää enemmän.



Olemme kyllä erilaisia muutenkin, hän on joskus melko pinnallinen ja hänen ystäväpiirinsä on hyvinkin ulkonäkeskeistä...minä taas olen melko tavis, kuten ystävänikin, mutta näin on juuri hyvä minulle. Äääh, en tiedä, ehkä olen niin väsynyt puolustelemaan tekemisiäni ja valintojani sille ihmiselle, jonka ei ole ikinä tarvinnut tehdä samaa minulle.

ap

jo paremmin läpi se perimmäinen totuus. Minulle tuli vaikutelma, että siskosi joutuu aina olemaan puolustuskannalla omien valintojensa kanssa ja kokee arvottomuutta, siihen on jopa syynsä: et arvosta hänen valintojaan ja osaamistaan, et ole koskaan niin tehnytkään.



Tuo livertelyosio ei oikein uponnut, tämä kuulostaa siltä mitä hänestä ajattelet



"Ajattelin, että hän ehkä oli kateellinen, koska itsellään ei ollut samaan mahdollisuutta. Kasvatusasioissa hän jaksaa olla neuvomassa ja joskus ne neuvot ovat täysin ristiriidassa esim. 5v pyytää mehua, siskoni sanoo "älä anna periksi", vaikken ole vielä edes ehtinyt sanoa juuta enkä jaata lapsen pyyntöön. Seuraavana päivänä saattaa sanoa saman lapsen kohdalla, että häntä pitää huomioida enemmän ja ettei heti pidä olla kieltämässä!



Olen niin uupunut hänen läsnäollessaan. Ensin ajattelin, että hänellä on jonkin sortin ikäkriisi, mutta nyt en ole enää varma mistä on kyse. Olen saanut mielettömän hyvän työtarjouksen ja pohdin asiaa hänelle, lähinnä 3v hoitoon viemistä, niin hän alkoi väheksymään työtä ja kertoi kuinka hänelle on ollut tärkeää olla kotiäitinä, kun lapset olivat pieniä. Ei vaan sitten enää muistanut, että itse lähti töihin kuopuksen ollessa 8kk...no aika kultaa muistot."



Ottakaa ihmeessä etäisyyttä, kumpikin saa tilaa olla oma itsensä. Löydätte ehkä toisenne uudestaan, kun menettämiset alkavat yhdistää teitä perheenjäseninä. Kun vanhempanne ja lähiomaisenne alkavat olla sen ikäisiä, että heistä jättää aika, omat sisarukset tulevat uudelleen arvokkaiksi. Ehkä.