Millaisen mallin sait alkoholinkäytöstä lapsena ja käyttäydytkö itse samoin?

Lapsuuden kodissa täysraittius. Itse otan kuppia kerran viikossa niin, että olen humalassa. 4-6 lonkeroa menee silloin.

Isä oli alkoholisti, mutta ei ole mitään muistikuvia että paljonko se joi silloin kun vanhemmat oli yhdessä. Äiti joi lähinnä jonkin saunasiiderin kerran viikossa. Itse ihastuin alkoholiin jo yläasteen alussa ja nyt olen alkoholisti.

Kotona ei ikinä juotu, äitini on melkein absolutisti. Minulle maistuu ihan liikaakin.

Malli oli kai ihan asiallinen. Isäpuoli teki joskus illalla kahviplöröt ja muutaman kerran vuodessa, esim. maalaishäissä ryyppäsi itsensä humalaan. Minua inhotti. Ja pelotti se persoonallisuuden muutos, joka siitä seurasi. Äiti ei yleensä alkoholia käyttänyt. Minä join joskus nuorena satunnaisesti lasillisen tai kaksi, mutta lopetin senkin jo viime vuosituhannella.

Äiti ei juonut ollenkaan, isä joskus saunaoluen tai vanhemmiten lasin punaviiniä iltaisin. Äidin kotona ei käytetty alkoholia, isän isä oli raivopää alkoholisti. Itse kävin täysi-ikäistyttyäni baareissa muutaman vuoden ajan, nykyään alkoholia menee muutama annos vuodessa. Äidin asennetta alkoholiin kuvaa se, kun ostin parikymppselle veljelleni olutlasit joululahjaksi, äitini mielestä teen hänestä juopon.

Mun vanhemmat myös maltilla ruuan kanssa joskus ottivat viiniä ja ehkä snapsit jouluna. 1 saunakalja ja sitä rataa. En muista nähneeni kumpaakaan ikinä humalassa. Mä sit taasen olen teinistä saakka juonut kunnon totaalikännit ja persiit. Et en tiedä mistä johtuu. Onneks nykyään ei enää jaksa ryypätä, kun ihan joskus tosi harvoin. Mut en vieläkään ymmärrä miks joisin lasillisen viiniä tai yhden siiderin. Otan mieluummin vaik kokiksen.

Isä kuoli alkoholiin, olen itse suurkuluttaja.

Isä joi aina kotona ollessaan, joskus äidiltä salaa. Kaikki muistot isästä liittyy siihen että on kännissä ja raivoaa. Itse en koskaan ole nähnyt mitään hauskuutta lisäävää arvoa alkoholissa ja en juo alkoholia ollenkaan.

Äiti oli alkoholisti, jonka juominen ryöstäytyi käsistä kun isä ja äiti erosivat. Itse en nuorena sylkenyt lasiin, vanhemmiten minusta tuli tissuttelija (ei humalaa, mutta lähes joka päivä vähän jotain) kunnes lopetin kokonaan. Hyvin pärjää ilman. 

Isä joi toisinaan viikonloppuna, mutta kärsi karmeista krapuloista aina. Se lienee rajoittanut hänen juomistaan.

Äiti abso ja isä alko.

Itse en ole absolutisti ja opiskeluaikoina vedin approja siinä missä muutkin, mutta olen tietoisesti valinnut raittiin miehen ja yritän pitää kiinni periaatteesta, että en osta juomia kotiin. En todellakaan halua alkaa urakalla maistella kivan näköisiä juomia tai oppia käyttämään alkoa rentoutumiseen. Käytän siis vain niin sanotusti hyvässä seurassa (eli harvoin, koska olen kotikissa).

Minulla oli todella suuri kynnys täysi-ikäisenä aloittaa holin käyttö, koska luulin, että jo yksi siideri saa tanssimaan pöydillä. Yllätyin, miten vähän alkoholi vaikuttaakaan. Mutta tämä "toleranssi" voi olla petollinen sukurasite.

Isä oli alkoholisti, äiti absolutisti. Me lapset käytämme alkoholia kohtuudella. Jokainen kokenut humalan, ketään se olotila ei viehätä.

Vierailija kirjoitti:

Isä kuoli alkoholiin, olen itse suurkuluttaja.

Ja haluat kokea isäsi kohtalon?

molemmat vanhemmat alkoholisteja, itse en juo kuin kerran kuussa tai vähemmän

Jo pienestä pitäen näki, että tuohon touhuun ei kannata lähteä, en ymmärrä näitä jotka ottavat vanhempien huonoista tavoita mallia, kun pitäisi ottaa oppia, no kai tyhmät on tyhmiä ihan syystä.

Absolutismi lapsuudenkodissa, itse juon kohtuudella.

Molemmat vanhemmat joivat. Kumpikaan ei opettanut käytöstä oikeastaan mitään.

Äiti oli kova juoppo. Arkisin pullo aukesi aikalailla, kun töistä pääsi kotiin. Viikonvaihteessa ja muina vapaapäivinä juominen saattoi alkaa heti aamusta, kun sängystä heräsi. Usein sammui iltaisin sohvalle "katsomaan televisiota".  Luuli olevansa niin ovela, ettei kukaan mukamas tiennyt hänen juomisestaan.

Isällä taas oli kestävämpi viinapää. Ei juonut joka ilta päätään täyteen, mutta muutamia tölkkejä saattoi mennä päivisin. Kun sitten joskus tuli juotua liikaa, alkoi stressaamaan, mitä aikoo tehdä. Yöunet aikalailla menivät stressaamiseen. Yleensä jäi keittiöön istumaan erittäin epämukavaan asentoon ja tuijottamaan omia haarojaan.

Itse olen pysynyt raittiina koko elämäni pääasiassa vanhempien takia.

Kumpikaan vanhemmistani ei käyttänyt alkoholia yhtään. Siihen aikaan se oli suht normaalia. En myöskään itse käytä alkoholia yhtään. Nuorempana tuli ostettua olutpullo jazz klubeilla. Rahaa oli niin vähän, että yhteen pulloon jäi. Että ilkesi siellä istuskella. Ei ollut yksinkertsisesti rahaa alkoholiin. Ja vähän se juopottelu oli silloin alemman sosiaali luokan ongelma.

Kotonani alkoholi liittyi juhlafiilikseen. Sitä oli tarjolla kun oli vieraita, jouluna, juhannuksena vappuna jne. Kun olin lapsi olin tyytyväinen kun aikuiset olivat hyvällä tuulella ja nauroivat paljon. Siihen liittyi myös vahvasti musisointi.

Nyt aikuisena yritän vältellä kun ei sovi minulle enkä saa siitä irti oikein mitään. Haluaisin kyllä.

Isä otti kuppia naapurin ukkojen, kavereiden ja sukulaismiesten kanssa silloin tällöin. Äiti joskus harvoin lasillisen viiniä. Räkäkännissä en nähnyt kumpaakaan koskaan.

Saatiin maistaa tilkka juomaa jos haluttiin. Aika kitkeräksi ja useimmiten pahanmakuiseksi todettiin. Neljä veljestä. Kaikkien perheissä mennään samalla mallilla. Samoin lastemme perheissä. Tiedossa ei ole yhtään alkoholistia lähisuvussa.

Ajattelen niin, että kun suhtautuminen lapsuudessa alkoholiin on neutraali ja siitä puuttuu kielletyn hedelmän maku, mystiikka ja kauhistelu, niin ongelma käyttö aikuisena on epätodennäköisempää.

Mutta kyllä tossa ongelmakäytössä lienee myös geeneillä osansa. Lulltavasti addiktioalttius suvussamme on lievä. Sikäli on ehkä käynyt hyvä tuuri.