liv, dok, Tilauksessa tyttövauva , olkaa nyt!

kolmen pojan äiti. Mulle sattui hyvät pojat.

Joku aikaa sitten oli Vauva-lehdessäkin juttu, että "kolmen pojan jälkeen tyttö - JES!"...



En millään jaksa uskoa, että suhtautuminen olisi samanlaista toisinpäin.



Jos tuo ohjelma olisi "tilauksessa poikavauva" tai joku kehtaisi tuulettaa kolmen tytön jälkeen, että VIHDOIN POIKA, niin johan tulisi sanominen.



Saati jos miehet kehtaisivat itkeä netissä, että vittu kun syntyi kolmas tyttö, miten tästä pääsee yli, niin johan heidät leimattaisiin tunnevammaisisi vanhemmuuteen kykenemättömiksi hirviöiksi.



Mutta jotenkin nykyään on täysin ok naisten dissata poikalapsia, se on vaan rehellistä, ja jokaisella on siihen oikeus.

AV:n mukaan _kaikki_ naiset toivovat tyttöä, jos muuta väittää niin valehtelee. Mutta jos mies toivoo poikaa, hän on maalaisjuntti tai muuten urpo. Suurin osa miehistä ei tietenkään toivo poikia.

Joku aikaa sitten oli Vauva-lehdessäkin juttu, että "kolmen pojan jälkeen tyttö - JES!"...

En millään jaksa uskoa, että suhtautuminen olisi samanlaista toisinpäin.

Jos tuo ohjelma olisi "tilauksessa poikavauva" tai joku kehtaisi tuulettaa kolmen tytön jälkeen, että VIHDOIN POIKA, niin johan tulisi sanominen.

Saati jos miehet kehtaisivat itkeä netissä, että vittu kun syntyi kolmas tyttö, miten tästä pääsee yli, niin johan heidät leimattaisiin tunnevammaisisi vanhemmuuteen kykenemättömiksi hirviöiksi.

Mutta jotenkin nykyään on täysin ok naisten dissata poikalapsia, se on vaan rehellistä, ja jokaisella on siihen oikeus.

sekaisin, kun kolmas lapsi oli poika.

Joku aikaa sitten oli Vauva-lehdessäkin juttu, että "kolmen pojan jälkeen tyttö - JES!"...

En millään jaksa uskoa, että suhtautuminen olisi samanlaista toisinpäin.

Jos tuo ohjelma olisi "tilauksessa poikavauva" tai joku kehtaisi tuulettaa kolmen tytön jälkeen, että VIHDOIN POIKA, niin johan tulisi sanominen.

Saati jos miehet kehtaisivat itkeä netissä, että vittu kun syntyi kolmas tyttö, miten tästä pääsee yli, niin johan heidät leimattaisiin tunnevammaisisi vanhemmuuteen kykenemättömiksi hirviöiksi.

Mutta jotenkin nykyään on täysin ok naisten dissata poikalapsia, se on vaan rehellistä, ja jokaisella on siihen oikeus.

Kyllä eräs kaveri (mies) kertoi kolmannen tytön synnyttyä, että poikaa olisi kovasti toivonut. Eikä sitä kukaan dissannut tai ihmetellyt. Ihan luonnollistahan se on.

parempi jäädä lapsettomaksi. Kovin epäkiitollinen nainen. Ihme kuvitelmaa, että tytär tekisi elämän autuaaksi.



Monesti elämässä sitten sattuu jotain ikävää, kun aletaan liikaa puuttua luonnollisiin asioihin.



Nuokin perheet kärsivät, kun ämmät fiksoituu tytön saannin ympärille.

Ja toki ymmärrän, että paljon matskua on leikattu pois, joten ovat voineet toki olla vähän "armollisempia" poikalapsilleen, kun nyt tuo näyttää vain tuollaiselta tyttölasten hehkutukselta.



Mutta siis se kaksostyttöjen äiti... tuoko se on se syy, miksi pitää saada tyttö?? Että voi shoppailla mekkoja ja meikata niitä lapsia...





Ja mitä on tuo perheen tasapainottaminen, mistä tuo yksi hokee? Miten poikaperhe tai tyttöperhe on epätasapainossa?



AAARGHHH, ihan hirveä ohjelma, hirveitä ämmiä. Ja järjestäen niiden miehet tuntuu olevan tolkuissaan.

kun ainakin muutama oli jo yli 40, että mitäs jos olisivat sitten saaneetkin tytön, joka ei olisi terve. Ennestään pojat olivat sentään terveitä, mutta sekin taisi hieman unohtua taka-alalle.



Tuntui pahalta katsoa, kun lapsen terveys tuntui olevan ultrassa aivan toissijainen asia, tärkeintä oli katsoa sukupuoli :(

AV:n mukaan _kaikki_ naiset toivovat tyttöä, jos muuta väittää niin valehtelee. Mutta jos mies toivoo poikaa, hän on maalaisjuntti tai muuten urpo. Suurin osa miehistä ei tietenkään toivo poikia.

Joku aikaa sitten oli Vauva-lehdessäkin juttu, että "kolmen pojan jälkeen tyttö - JES!"...

En millään jaksa uskoa, että suhtautuminen olisi samanlaista toisinpäin.

Jos tuo ohjelma olisi "tilauksessa poikavauva" tai joku kehtaisi tuulettaa kolmen tytön jälkeen, että VIHDOIN POIKA, niin johan tulisi sanominen.

Saati jos miehet kehtaisivat itkeä netissä, että vittu kun syntyi kolmas tyttö, miten tästä pääsee yli, niin johan heidät leimattaisiin tunnevammaisisi vanhemmuuteen kykenemättömiksi hirviöiksi.

Mutta jotenkin nykyään on täysin ok naisten dissata poikalapsia, se on vaan rehellistä, ja jokaisella on siihen oikeus.

Saman av-logiikan mukaan mies joka sanoo toivovansa tyttöä, toivoo oikeasti poikaa mutta ei uskalla sanoa tätä vaimolleen... wtf?

Aika nössöjä miehiä jokainen, naisten ehdoilla mennään. Tuokin kaksosten äiti suostui vihille vasta tytöt saatuaan. Ei varmaankaan arvosta miestään ja poikiaan, elää omia traumojaan tyttöjen kautta.

Itse kärsin kovasti siitä,että en saanut tytärtä kun sain kolmannen poikani. En kärsinyt siitä, että sain terveen ja ihanan pojan vaan kärsin siitä, että se oli meidän viimeinen lapsi ja samalla tuli päätös siitä, että en saa koskaan olla tyttären äiti. Se oli todella todella rankkaa ainaa. Kävin terapiassakin ja jopa tuollaisessa keinohedelmityksessä ulkomailla jossa voi valita lapselleen sukupuolen. No meidän kohdalla keinohedelmöitys ei onnistunut ja en saanut tytärtä itselleni. Oloni vain paheni, nyt olin laittanut paljon perheen rahojakin siihen asiaan ja silti olin edelleen ilman tytärtä.



Nyt vihdosta viimein olen päässyt tuosta asiasta ylitse, mutta kyllä se vei aikaa. Pienin poikani on jo kolme vuotias. Kolme vuotta se vei aikaa, että paranin. Mutta muistan vielä sen tunteen, kuinka kivuliaalta se tuntui kun halusi jotain niin kovasti, mitä ei voinut vaan saada. Tuntui katkeralta, että toiset saivat sen tyttären tuosta vaan ja toiset pystyivät käymään hoidoissa niin kauan, että saivat sitä kautta tyttären itselleen, mutta minun tieni oli tullut päätökseen. En koskaan tulisi olemaan tyttären äiti.



Ja sitä tunnetta ei vaan voi kukaan kuvitella joka ei ole siinä tilassa joutunut olemaan. Ei kukaan joka on saanut lapsia siitä sukupuolesta mitä on aina toivonutkin tai olettanut saavansa. Minä aina luulin, että jos saan lapsia, saan paljon tyttäriä. Poikia en olettanut saavani välttämättä yhtään. Toisin kävi, minulla on kolme poikaa. Ja nyt tänään voin aidosti sanoa, että hyvä, että näin kävi. Toki edelleen joskus on haikea mieli siitä, että en saanut omaa tytärtä. Mutta olen iki onnellinen siitä, että sain kolme poikaa. Sillä tyttöjen maailman olen jo elänyt, minähän olen itse ollut joskus tyttö :) mutta poikien elämää näin läheltä en ole päässyt koskaan seuraamaan ja se on aivan mieletön lahja saada kokea myös se tässä elämässä. Ehkä pääsen tyttöjen elämään osalliseksi taas lapsenlapsien myötä? Eihän sitä koskaan tiedä.



Mutta pointtini tässä oli, että älkää vähätelkö niiden naisten tunteita. Ette voi tietää miltä se tuntuu jos ette ole sitä kokeneet. Se tuntuu kuin sinulta olisi viety jotain mikä kuuluu sinulle, se tuntuu lapsettomuudelta, se tuntuu kuin koko identiteettisi olisi muserrettu ja joutuisit rakentamaan sen uudestaan! Se tuntuu todella kauhean pahalta!



Ja nyt ennen jeesustelijoita sanoisin vielä, että kaikki naiset eivät todellakaan toivo tyttöä, kaikki naiset eivät todellakaan toivo poikaa, kaikki miehet eivät toivo tyttöä eikä kaikki miehet todellakaan toivo poikaa. Ongelma syntyy siinä vaiheessa kun ihminen ei saa sitä sukupuolta olevaa lasta (edes yhtä kappaletta) mitä on AINA koko elämänsä toivonut ja olettanut saavansa. Vaikka ei tietoisesti, mutta alitajuisesti. Sitten se tunne vaan yllättää kun kerta toisensa jälkeen saa sitä eri sukupuolta ja huomaa, että elämä ei mennytkään miten sen ajatteli menevän.

Itse kärsin kovasti siitä,että en saanut tytärtä kun sain kolmannen poikani. En kärsinyt siitä, että sain terveen ja ihanan pojan vaan kärsin siitä, että se oli meidän viimeinen lapsi ja samalla tuli päätös siitä, että en saa koskaan olla tyttären äiti. Se oli todella todella rankkaa ainaa. Kävin terapiassakin ja jopa tuollaisessa keinohedelmityksessä ulkomailla jossa voi valita lapselleen sukupuolen. No meidän kohdalla keinohedelmöitys ei onnistunut ja en saanut tytärtä itselleni. Oloni vain paheni, nyt olin laittanut paljon perheen rahojakin siihen asiaan ja silti olin edelleen ilman tytärtä.

Nyt vihdosta viimein olen päässyt tuosta asiasta ylitse, mutta kyllä se vei aikaa. Pienin poikani on jo kolme vuotias. Kolme vuotta se vei aikaa, että paranin. Mutta muistan vielä sen tunteen, kuinka kivuliaalta se tuntui kun halusi jotain niin kovasti, mitä ei voinut vaan saada. Tuntui katkeralta, että toiset saivat sen tyttären tuosta vaan ja toiset pystyivät käymään hoidoissa niin kauan, että saivat sitä kautta tyttären itselleen, mutta minun tieni oli tullut päätökseen. En koskaan tulisi olemaan tyttären äiti.

Ja sitä tunnetta ei vaan voi kukaan kuvitella joka ei ole siinä tilassa joutunut olemaan. Ei kukaan joka on saanut lapsia siitä sukupuolesta mitä on aina toivonutkin tai olettanut saavansa. Minä aina luulin, että jos saan lapsia, saan paljon tyttäriä. Poikia en olettanut saavani välttämättä yhtään. Toisin kävi, minulla on kolme poikaa. Ja nyt tänään voin aidosti sanoa, että hyvä, että näin kävi. Toki edelleen joskus on haikea mieli siitä, että en saanut omaa tytärtä. Mutta olen iki onnellinen siitä, että sain kolme poikaa. Sillä tyttöjen maailman olen jo elänyt, minähän olen itse ollut joskus tyttö :) mutta poikien elämää näin läheltä en ole päässyt koskaan seuraamaan ja se on aivan mieletön lahja saada kokea myös se tässä elämässä. Ehkä pääsen tyttöjen elämään osalliseksi taas lapsenlapsien myötä? Eihän sitä koskaan tiedä.

Mutta pointtini tässä oli, että älkää vähätelkö niiden naisten tunteita. Ette voi tietää miltä se tuntuu jos ette ole sitä kokeneet. Se tuntuu kuin sinulta olisi viety jotain mikä kuuluu sinulle, se tuntuu lapsettomuudelta, se tuntuu kuin koko identiteettisi olisi muserrettu ja joutuisit rakentamaan sen uudestaan! Se tuntuu todella kauhean pahalta!

Ja nyt ennen jeesustelijoita sanoisin vielä, että kaikki naiset eivät todellakaan toivo tyttöä, kaikki naiset eivät todellakaan toivo poikaa, kaikki miehet eivät toivo tyttöä eikä kaikki miehet todellakaan toivo poikaa. Ongelma syntyy siinä vaiheessa kun ihminen ei saa sitä sukupuolta olevaa lasta (edes yhtä kappaletta) mitä on AINA koko elämänsä toivonut ja olettanut saavansa. Vaikka ei tietoisesti, mutta alitajuisesti. Sitten se tunne vaan yllättää kun kerta toisensa jälkeen saa sitä eri sukupuolta ja huomaa, että elämä ei mennytkään miten sen ajatteli menevän.

Siis minäkin ymmärrän sinua ja tietyllä tasolla ymmärrän noita naisia, minullakin on kolme poikaa, ja olisin toivonut myös tytärtä.

Minäkin työstin ajatuksiani pitkään, ja mulla meni myös se n. 3 vuotta, että oikeasti tajusin lopullisesti miten upea perhe mulla on, ja miten typerää on haikailla jotain mielikuvituslasta, jollaista ei koskaan tulisi saamaan.

Kun mä esim. olen aina ollut poikatyttö, enkä oikein kestä mitään tyttöjen hörsellyksiä, vihaan kaikkia tytöille suunnattuja aivottomia animaatioita joissa vaaleanpunaiset hahmot heiluu kimittämässä jne. Niin miksi mä en olisi onnellinen, että mulla on niitä pieniä ukkeleita tupa täynnä, joiden kanssa sielunmaisemamme kohtaavat täydellisesti?

Mä siis mietin pitkään ja hartaasti mitä sellaista voisin tyttäressä saada, mitä poikani eivät mulle tarjoaisi, enkä mä keksinyt mitään.

Ehkä näihin ajatuksiin vaikuttaa se, että äiti-tytär-suhteen ajatellaan aina olevan syvempi kuin äiti-poika-suhteen, varsinkin kun miniöitä astuu kuvioihin. Että sitä ajatteli että poikaa ei saisi samalla tapaa pitää lähellään läpi elämän kuin mitä tyttären saisi...

No mutta. Minä en ihania poikiani anna tyypilliselle av-mammalle pilattavaksi, joten nyt on asiat tosi hyvin : ) Pojat on ihania!

Itse kärsin kovasti siitä,että en saanut tytärtä kun sain kolmannen poikani. En kärsinyt siitä, että sain terveen ja ihanan pojan vaan kärsin siitä, että se oli meidän viimeinen lapsi ja samalla tuli päätös siitä, että en saa koskaan olla tyttären äiti. Se oli todella todella rankkaa ainaa. Kävin terapiassakin ja jopa tuollaisessa keinohedelmityksessä ulkomailla jossa voi valita lapselleen sukupuolen. No meidän kohdalla keinohedelmöitys ei onnistunut ja en saanut tytärtä itselleni. Oloni vain paheni, nyt olin laittanut paljon perheen rahojakin siihen asiaan ja silti olin edelleen ilman tytärtä.

Nyt vihdosta viimein olen päässyt tuosta asiasta ylitse, mutta kyllä se vei aikaa. Pienin poikani on jo kolme vuotias. Kolme vuotta se vei aikaa, että paranin. Mutta muistan vielä sen tunteen, kuinka kivuliaalta se tuntui kun halusi jotain niin kovasti, mitä ei voinut vaan saada. Tuntui katkeralta, että toiset saivat sen tyttären tuosta vaan ja toiset pystyivät käymään hoidoissa niin kauan, että saivat sitä kautta tyttären itselleen, mutta minun tieni oli tullut päätökseen. En koskaan tulisi olemaan tyttären äiti.

Ja sitä tunnetta ei vaan voi kukaan kuvitella joka ei ole siinä tilassa joutunut olemaan. Ei kukaan joka on saanut lapsia siitä sukupuolesta mitä on aina toivonutkin tai olettanut saavansa. Minä aina luulin, että jos saan lapsia, saan paljon tyttäriä. Poikia en olettanut saavani välttämättä yhtään. Toisin kävi, minulla on kolme poikaa. Ja nyt tänään voin aidosti sanoa, että hyvä, että näin kävi. Toki edelleen joskus on haikea mieli siitä, että en saanut omaa tytärtä. Mutta olen iki onnellinen siitä, että sain kolme poikaa. Sillä tyttöjen maailman olen jo elänyt, minähän olen itse ollut joskus tyttö :) mutta poikien elämää näin läheltä en ole päässyt koskaan seuraamaan ja se on aivan mieletön lahja saada kokea myös se tässä elämässä. Ehkä pääsen tyttöjen elämään osalliseksi taas lapsenlapsien myötä? Eihän sitä koskaan tiedä.

Mutta pointtini tässä oli, että älkää vähätelkö niiden naisten tunteita. Ette voi tietää miltä se tuntuu jos ette ole sitä kokeneet. Se tuntuu kuin sinulta olisi viety jotain mikä kuuluu sinulle, se tuntuu lapsettomuudelta, se tuntuu kuin koko identiteettisi olisi muserrettu ja joutuisit rakentamaan sen uudestaan! Se tuntuu todella kauhean pahalta!

Ja nyt ennen jeesustelijoita sanoisin vielä, että kaikki naiset eivät todellakaan toivo tyttöä, kaikki naiset eivät todellakaan toivo poikaa, kaikki miehet eivät toivo tyttöä eikä kaikki miehet todellakaan toivo poikaa. Ongelma syntyy siinä vaiheessa kun ihminen ei saa sitä sukupuolta olevaa lasta (edes yhtä kappaletta) mitä on AINA koko elämänsä toivonut ja olettanut saavansa. Vaikka ei tietoisesti, mutta alitajuisesti. Sitten se tunne vaan yllättää kun kerta toisensa jälkeen saa sitä eri sukupuolta ja huomaa, että elämä ei mennytkään miten sen ajatteli menevän.

Siis minäkin ymmärrän sinua ja tietyllä tasolla ymmärrän noita naisia, minullakin on kolme poikaa, ja olisin toivonut myös tytärtä.

Minäkin työstin ajatuksiani pitkään, ja mulla meni myös se n. 3 vuotta, että oikeasti tajusin lopullisesti miten upea perhe mulla on, ja miten typerää on haikailla jotain mielikuvituslasta, jollaista ei koskaan tulisi saamaan.

Kun mä esim. olen aina ollut poikatyttö, enkä oikein kestä mitään tyttöjen hörsellyksiä, vihaan kaikkia tytöille suunnattuja aivottomia animaatioita joissa vaaleanpunaiset hahmot heiluu kimittämässä jne. Niin miksi mä en olisi onnellinen, että mulla on niitä pieniä ukkeleita tupa täynnä, joiden kanssa sielunmaisemamme kohtaavat täydellisesti?

Mä siis mietin pitkään ja hartaasti mitä sellaista voisin tyttäressä saada, mitä poikani eivät mulle tarjoaisi, enkä mä keksinyt mitään.

Ehkä näihin ajatuksiin vaikuttaa se, että äiti-tytär-suhteen ajatellaan aina olevan syvempi kuin äiti-poika-suhteen, varsinkin kun miniöitä astuu kuvioihin. Että sitä ajatteli että poikaa ei saisi samalla tapaa pitää lähellään läpi elämän kuin mitä tyttären saisi...

No mutta. Minä en ihania poikiani anna tyypilliselle av-mammalle pilattavaksi, joten nyt on asiat tosi hyvin : ) Pojat on ihania!

omat ajatukset vaikuttaa tosi paljon, mutta niiden kokoon saaminen vie tietysti oman aikansa. On tosi sääli, että nuorimman poikani pikkulapsi aika meni pilalle haikailessa jotain mitä en ollut saanut. Sitä kadun lopun elämäni, että missasin niin tärkeitä hetkiä pienen poikani kanssa...itkemällä, murehtimalla ja suremalla.

Tuo on totta, ei tytär antaisi minullekaan mitään sellaista mitä minulla ei jo olisi. Minulla on läheiset välit poikiini ja jokainen heistä on kovin erilainen persoona. Kaikki eivät ole poikamaisia poikia, eräs pojistani on kovin herkkä, tykkää käydä kanssani ostoksilla ja kauniista asioista. Minäkin olen ollut lapsena poikamainen, joten kuten sinä, en varmaan olisi kestänyt vinkuvaa prinsessa tyttöä :) on vaikea kuvitella, että meillä olisi joukossa tyttö joka ei voisi lähteä retkelle metsään, ettei mekko likaantuisi tai nyrpistäisi nenäänsä vessassa jossa haisee pahalle, eikä sinne voi mennä :) (kavereiden tytöt ovat tehneet nämä) Pojat todella on ihania ja on upeaa, että olemme molemmat tajunneet sen!!!

t. se edellinen

Ehkä olin hieman iloisempi pojasta.



Miehelläni kaksi poikaa ja aivan kamalasti haluaa tyttöä. Lasta odotetaan juuri ja olen aika varma että mies on pettynyt jos poika tulee.



Ensimmäinen lapseni oli tyttö ja isä toivoi kokoajan tyttöä ja sen saikin.



Eli ainakin minun kohdallani ja kokemukseni mukaan sanoisin että isät toivovat tyttöjä ja äidit poikia.



Sukupuoli ei kuitenkaan vaikuta äidinrakkauteen!

tyttö- ja poikalapset samalla tavalla. Mutta kun väen väkisin halutaan tehdä sukupuolierotteluja, niin sitten tulee traagisia tilanteita.

Esikoinen on poika ja nyt olen raskaana.

Molemmissa on puolensa,olisihan se tyttö vaihtelun vuoksi ihan kiva mutta toisaalta pojalle olisi kaikki vaatteet ja lelut valmiina,ja myös nimi ;)



Mutta yhtä onnellinen olisin tosiaan tytöstäkin kyllä.Saa nähdä kumpi tulee.



Onko Suomessa muuten kuinka yleistä että rakenneultrassa kerrotaan sukupuoli? Esikoisen kohdalla sanottiin ettei sitä näe siinä vaiheessa vielä paitsi tietty jos yksityiselle menee 4D-ultraan.

Aika kaukana todellisuudesta taidat elää

18,väität siis että sukupuolet eivät eroa toisistaan millään tapaa?Aika kaukana todellisuudesta taidat elää

Yksi on poika ja kaksi tyttöjä. Kaikkien kanssa on tehty samoja asioita ja kaikkiin on suhtauduttu samoin. En ymmärrä miksi olisi toimittu toisin. Ihmiset rajoittavat itse elämää kummallisilla asenteillaan.

nähtyäni tämän dokumentin viime vuonna häpesin omia toiveitani saada vain tyttöjä. ystävilläni on vain poikia ja heistä on jokainen toivonut saavansa vielä tytön. eräskin äiti sai pakkomielteeksi saada tytön. kahden pojan jälkeen hän yritti taas tyttöä. sanoin yhteiselle ystävällemme, että saisipa taas pojan tuollaisten toiveiden jälkeen. tähän ystäväni sanoi: olisipa tyttö niin ei tuokaan enää tekisi lapsia. :D onneksi tuli tyttö niin eipä enää sikiä..