Mitä ajattelet/tunnet kuullessasi raskausuutisen?

ja tunnen kyllä iloa.



Mutta sitten kun se vauva on syntynyt, en millään jaksais lässytellä ja pässytellä sen ylimaallista söpöyttä, vaikka ne yleensä kai söpöjä onkin.

iloa ja onnittelen tietenkin.

mutta mielessäni huokaan syvää onnesta,ettei mun tarvitse enää olla raskaana! enkä jaksaisi enää jatkuvia yövalvomisia sun muita.

Toki onnittelen sydämestäni vauvaa odottavia, tiedänhän minä miten ihmeellistä ja ihanaa aikaa se voi olla.

koska kärsimme mieheni kanssa lapsettomuudesta. Mutta samalla olen kuitenkin ihan vilpittömästi iloinen läheisten vauvauutisista.

koska kärsimme mieheni kanssa lapsettomuudesta. Mutta samalla olen kuitenkin ihan vilpittömästi iloinen läheisten vauvauutisista.

Onnellinen asiahan se on.

ja suunnatonta helpotusta etten itse ole siinä tilanteessa.Enää koskaan.

Totta kai onnittelen ja onhan se iloinen asia. On vaan itselle jotenkin niin etäinen, ettei se herätä juuri mitään. Ehkä pieni läikähdys tulee siitä, että "harmi ettei itse saanut tuota kokea", yrityksestä on luovuttu kun ei tärpännyt, mutta joo, ajattelen kyllä hetken, että olisinpa tuo minä (ikää 36 eli periaatteessa ihan mahdollista sen puolesta, mutta kun ei niin ei...).



En siis ole katkera sille ihmiselle, itse asia vaan on kaukainen nykyään. =)

mutta itse en enää niitä halua. onnittelen, mutta siihen se jää. jos ja kun seuraavaksi tunnen suurta iloa ja onnea raskaudesta on omien lapsieni tulevat(?) raskaudet! musta tulee sitte mummi :)

tuo vaihe on jo ohi:)