kyllä haluttomuus on useimmiten lähtöisin itsestä

Että antaako sille puolisolle sellaista seksiä, jota kukaan haluaisi, vai satuttaako jatkuvasti ja kaikesta puheesta hulimatta, kuten minun puolisoni, tai onko esim kuva man hygienian tasosta kovin erilainen kuin muilla (ja tämäkin on ihan kotoiinen ongelma, josta oon yrittänyt sanoa, aina siihen asti, että saan aina jonkun tulehduksen kun sekstataan, mutta ei mun peoliso silti ole sitä mieltä, että ruumiiillista työtä tekevän kannattaa peseytyä enempää kuin kerran viikossa...)

Ja siitä toisen asenteesta ITSEÄÄN kohtaan ja tuntee ITSENSÄ haluttomaksi.



Kyllö toisen tarttee saada jotain fiilistä ilmaan eikä vaan pitää kaikkea itsestäänselvyytenä.



Ei nämä ole noin yksinkertaisia asioita.

hormooneista se on kii.

kyllä aivan tosi, tosi paljon. Toista lasta yrittäessä olin Clomifen-kuurilla. Jestas, mitkä halut se aiheutti. Kyllä se vaan on niin, että joillain hormonit hyrrää nuorempana kovempaa kuin toisilla.

tässä taitaa vallita melkoinen epätasa-arvo naisten näkemyksissä. Jos miestä ei haluta, kyse on miehen korvien välistä. Jos naista ei haluta, pitäisi miehen katsoa peiliin, koska on kotitöistä lusmuileva sika.



Minä olen vahvasti sitä mieltä, että jokainen tapaus on omanlaisensa, enkä usko olevani kovin väärässä. Ei tällaisissa asioissa ole mitään yleispätevää totuutta.

Pitää varmaa sitten syyttää itseään kun akan perse leviää levimistään ettei minua edes enää paneta.

Ei se ole yksinkertaista, tai mustavalkoista. Syitä on monia, ja on taulapäistä alkaa sivusta inttää, että "ole rehellinen, ei tuo ole aito syy!"



Voi olla vikaa hormoneissa (myös miehillä, andropaussi on oikea ja alidiagnosoitu asia).



Voi olla muuta aviollista riitaa ja kitkaa, joka vie halun harrastaa seksiä epämiellyttäväksi kokemansa kumppanin kanssa.



Voi olla vikaa kumppanin seksitaidoissa. Jos kumppani saa 10 sekunnissa ja itse jää järjestään ilman orgasmia, on aika vaikea vuodesta toiseen motivoituakaan seksiin. Ihan sama, osaako omin käsin masturboida itselleen orgasmin - se ei paljon auta innostamaan seksissä KUMPPANIN KANSSA.



Voi olla ongelmia jaksamisessa. Jos unta saa kuukaudesta toiseen vain puolet siitä, mitä tarvitsisi, ei nukkumaan mennessä jaksa innostua seksistä, vaan nukkumisesta.



Voi olla omia sairauksia. Masennus esimerkiksi vie herkästi halut yhtään mihinkään. Tai vaginiitti tai pahat synnytyksen aiheuttamat repeämät. Tai... näitä on ja paljon.



Voi olla ihan luontaisia eroja seksuaalisessa halukkuudessa. Suhteen alkuaikana jaksaa vielä antaa ihan siitä romantiikan innosta, mutta kun suhde arkipäiväistyy, ei houkuttele enää teeskennellä. Sitä paitsi: ei ole olemassa mitään yleispätevää sääntöä riittävälle määrälle seksiä. Jonkun mielestä seksi on riittävää, kun sitä on päivittäin, toisen mielestä kerta puolessa vuodessa on kiva juttu.



Ja joo, toki voi olla ongelmia itsetunnon kanssa ja siitä johtuvaa seksuaalikielteisyyttä. Koska tämä on äitien palsta, kuvittelisin tuollaisen teinimäisen "mua hävettää" -kategorian olevan suht vähäistä täällä.



PS: oikeasti ei tietenkään ole mitään VÄLIÄ sillä, mikä on tutkittu prosentuaalinen jakauma haluttomuuden syissä. Keskimääräisyyksillä ei ole mitään tekemistä yksilöllisen haluttomuuden kanssa eli sen kanssa, mikä se syy itse kunkin yksilön kohdalla on.

http://www.avatv.fi/rakkausjaseksi/artikkeli.shtml/varo-nama-saattavat-…

Täsmälleen näin. Kun puoliso valittaa ja moittii kaiken aikaa, niin kyllä siinä halut katoaa.

Tietenkin syy on minussa itsessäni, kun en siivoa tarpeeksi hyvin, olen muutenkin liian laiska, lapsetkin kasvattanut väärin ja kaikin puolin muutenkin kelvoton.



Itse asiassa suurin virheeni ja syy haluttomuuteeni on se, että tulin valinneeksi juuri tuon miehen. Tai voihan se olla, että pitemmän päälle olisi halut vähentyneet niiden muidenkin kanssam, eihän tuo tuollainen silloin romanssin alkuaikoina ollut.

vaatimuksenne on tärkeämpi kuin puolison? Miksi teidän haluttomuutenne täytyy huomioida ja hyväksyä mutta kumppanin halua ei?



Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, enkä voisi koskaan omassa avioliitossani loukata puolisoa niin pahasti. On sitten kysymys hormoneista tai mistä tahansa. Jos ei rakasta toista tarpeeksi halutakseen fyysisesti - miksette eroa? Vastaatte tietenkin että teidän avioliitossanne on niin paljon muutakin mikä pitää yhdessä - joo varmaan teidän puoleltanne mutta oletteko koskaan asettuneet sen ilman kärvistelevän puolison asemaan?? Kuinka paljon hän kärsii ja tuntee olevansa vain kodinhoitaja ja lompakko?