Miksi käytät kaulakorua?

Nimenomainen koru on minulle rakas koska sain sen alkuaikoina mieheltäni joululahjaksi. Se jotenkin piristää ja tuo persoonaani esille. Pidän sitä miltei aina kauassa vaikka minulla on muitakin koruja. Se on mielestäni kaunis, melko tavallinen, sellainen ettei se häiritse arkenakaan kaulassa, eikä herätä liikaa huomiota. Vauvani näpeltää sitä aina kun on tissillä, yölläkin. Koru on myös kestävä eikä ole vielä hajonnut vaikka vauva sitä riuhtoo.

Lisäksi kaula on ainoa paikka, missä käytän koruja. Jostain syystä inhoan sormuksia ja rannekoruja, niiden pitäminen tuntuu ikävältä käsissä. Ja lävistyksiä en pidä kauniina, joten minulla ei ole korviksiakaan.

eli ns. kasteristi aina kaulassa.

Lapseni syntyi keväällä ja pääsimme kotiin äitienpäiväaamuna. Kotona odotti lahja vauvalta ja isältä. Ensimmäisen äitienpäivän kunniaksi :) Siitä asti se on ollut kaulassa. Kaunis koru, jossa pieni sydän. Kuulemma pienen lapsemme sydän, joka aina sykkii äidilleen

timanttisydän mieheltäni 15-v.häälahjaksi. Mieheni (ja kaikki muutkin) tiesi jo tuossa vaiheessa, että mieheni sairaus (syöpä) ei enää ole parannettavissa. Mieheni sanoi, antaessaan sen minulle, että haluaa minun aina muistavan häntä, kun käytän korua. Itkin, kun sain sen, en ilosta vaan surusta. Olisin antanut mitä vaan, että olisin saanut tilalle terveen miehen ja lasteni isän.



Se koru on ollut minulla ylläni joka ikinen päivä nyt viiden vuoden ajan. Vain suihkussa ollessani ja uimahallissa tms otan tuon korun pois. Nyt vain koru jotenkin tuntuu osalta minua ja suruani, joka laantunut pimeästä painajaisesta suureksi kaipuuksi, ja ajoittani puuskittaisiksi ikäväkohtauksiksi, kun esim joku tunnetila/tilanne kaipaisin taas vierelle Häntä. Olen sanonut lapsille, että minut haudataan se koru kaulassa, suru loppuu kun minäkin kuolen, ja toivottavasti tapaamme jälleen.