Miksi käytät kaulakorua?

se on jotenkin osa mun naisellisuutta. Käytän vain aitoja koruja -en tiimari rihkamaa.

Ne vaan on niin ihania vaikka hiukset ketjuun jämähtääkin...

lapsi on aina mukananija haluan kertoa että minulla on lapsi :)

Ollut mulla kaulassa 25 vuotta. Pelkään, että jotain kamalaa tapahtuu. En ole taikauskovainen minkään muun asian suhteen ja tämä hieman hävettää.

Sain täysikäisyys lahjaksi kummiltani rahaa ja ostin valkokultaisen ketjun, mitä pidin aina kaulassa. Sittemmin toinen aviopuolisoni osti minulle erilaisen valkokultaketjun, mitä pidin vuoroin ekan ketjun kaa. 40-vuotialahjaksi sain vanhimmalta ja parhaalta ystävältäni suuren hopeariipuksen nahkaremmissä mitä myös käytän usein. Jokin noista on aina kaulassani!

Silloin vaihdan toisen korun. Näin syvälinen analyysi.

Symboloi lapsiani. Otan tosin pois kaulasta aurinkoa ottaessani/pidemmiksikin ajoiksi kesällä, koska muuten jättää aikamoisen vaalean kohdan.

Kaikki kaulakoruni olen saanut mieheltäni, ja niihin liittyy erilaisia tarinoita ja tunnetiloja. Valitsen korun aamulla fiiliksen ja asun mukaan, en juuri koskaan käytä samoja koruja kahta päivää peräkkäin.

Joskus, ehkä kerran viikossa, laitan puuhelmet tai nahkanauhassa olevan riipuksen. Syynä vaatteen ja korun toisiinsa sopiminen ja se, että yleensä muistan, että jotain voi kaulaan laittaa.



Kun erosin ja luovuin sormuksista, luovuin kullasta ja koruista yleensäkin.

mummoni kaulakoru, haluan pitää korua koska se muistuttaa minua ihanasta mummostani

Että saan kaikki timanttini käyttöön. Mitä niitä laattikkoonkaan säästelemään, tai on niitä sielläkin. Hmm, pitäisiköhän teettää uusia koruja...

Juhlissa saatan käyttää jotain juhlavaa korua siksi, että juhlissa on tapana olla juhlava ja koru on "piste iin päälle".

Käytän lähinnä kalevalan käätyjä, jotka olen saanut mieheltäni, niitä on 5 erilaista joita vaihtelen, lisäksi olen ostanut itse Kalevalan lapsikorun, koska pidän sen ajatuksesta ja tunteesta joka minulla on kun käytän sitä. Minulla on alaston olo ilman kaulakorua, ja tunnen että korunu ovat jollain tapaa osa minua. En näytä itseltäni jos mitään ei ole kaulassa ja ne on kuitenkin hankittu minulle ajatuksella :) Ja kun käytän naisellisia koruja on paljon naisellisempi olo vaikka vaatetus olisi arkinen ja tylsäkin niin koruilla saa lisää ilmettä..

Kalevalakorun kaulaketjun sekä sydän riipuksen. Suurta tunnearvoa enkä halua ottaa sitä pois. Mielestäni kaunis ja paras lahja äidiltäni.

ja olen korujeni kävelevä mainos.

Olen kerännyt Kalevala korun My Saaga heloja. Heloista on laskettavissa sytostaattien ja leikkausten määrä + vähän jotain muuta.



Jotkut näkevät kaulassani kauniin korun, minulle sillä on suurempi merkitys. "Taisteluni" takaisin elämään.

Kultaketjussa roikkuu rippilahjaksi saamani krusifiksi ja perheeltäni äitienpäivälahjaksi saamani sydän. Nämä tuovat esille tärkeät asiat elämässäni. Usko ja perhe.



Silloin tällöin olen ottanut korun pois tai laittanut toisen tilalle ja aina on alaston, kurja, tyhjä olo. Tulee tunne, että jotain pahaa tapahtuu.

ja olen korujeni kävelevä mainos.

Pukeudun aika simppelisti/klassisesti, samoin hiukset varsin tavalliset ja meikki aika huomaamaton. Oikeilla koruilla saa aikaan vähän "laitettua" oloa arkena, ja juhlissa näyttävyyttä olemukseen.



Osaan koruja liittyy myös rakkaita muistoja, koska olen saanut niitä esim. mummoltani, vanhemmiltani, mieheltäni.

puetumpi ja naisellisempi. Minulla on poikamainen vartalo ja lyhyt tukka, meikkaan minimaalisesti enkä osaa käyttää ranne- tai isoja korvakoruja saatikka hameita.



Kaulakoru asustaa helposti ja on helppo kantaa (ei kilise ja kolise niinkuin vaikka rannekorut).



Opettelin kaulakorujen käytön töihin, nyt pidän niitä vapaallakin. Ovat yleensä aika näyttäviä tai hauskoja.



Lempparikoruni on lapseni turkooseista muovihelmistä yms. pujottelema turkoosi koru, siinä on myös pikkulegoja. Piristää hauskasti jakkupukuasua ja sopii luonteeseeni :))

Ne ovat kaulassani kultaketjussa. En viitsi ottaa niitä yleensä lainkaan sormiini, joten minulla on siis yöt ja päivät kaulakoru.