Kumman kotia ja lapsuudenperhettä perheesi elämäntapa muistuttaa, sinun vai miehesi

Mutta myös miehen. Hänellä oli ehjä ydinperhe, meillä sitten taas riitoja ja sittemmin ero, mutta rahankäyttö yms.asiat ovat enemmän minun lapsuudenkodin kaltaisia.

Vanhemmillani pakkoavioliitto ja täysin vaihtoehdoton elämä kaikin tavoin, hyvin nuorena tehdyt ratkaisut ovat sanelleet koko elämän. Ja enemmän lapsia kuin jaksoivat elättää. Mieheni vanhemmilla uskonnollisuuteen perustuva, erittäin ihanteellinen elämäntapa, joka kuitenkin salli sen, että pienet lapset lähetettiin sisäoppilaitokseen tai sukulaisten kasvatettavaksi toiseen maahan.



Oma elämäntapamme on todella kaukana kummastakin. Meillä on yritys ja erehdys ollut sallittua, kummallekin on kysymyksessä toinen avioliitto, vain se määrä lapsia että pystymme tarjoamaan jokaiselle mahdollisimmat hyvät lähtökohdat, epäjatkuvuuskohdat minimoiden.

jos olisi pakko valita, niin miehen...

joten kyllä tää on meidän oma fiksaatio. Eli kaikki huonekalut on mietitty tarkkaan, mitä tarvitaan. Ne on joko tehty itse tai saatu kavereilta. :)



KiinteistöKaisa pyörtyis kun näkis kuinka meillä eletään. Meillä ei ole edes sohvaa. ja lapset kerää pulloja ja tölkkejä omiin kaappeihinsa, että saavat sitten rahnaa ja ostettua pelejä tms. kierrätettynä tietty!



Jos nyt oikein miettii, niin vastaus saattaa kuitenkin olla, että miehen. Niillä ei mietitty miltä näyttää, vaan sitä mukavuutta. Mun mutsi taas on ihan natsi sisustamisen suhteen, etten mene sille sisällekään enää. Vietän sitten aikaa hänen talvipuutarhassaan.

Miehen isä kuoli miehen ollessa lapsi. Eli äitinsä kanssa kaksin rentoa ja niukkaa elämää.



Mulla taas ydinperhe, jossa rahaa riitti, mutta vanhemmat henkisesti fossiileja ja vähän jäykkäkin menoa, vaikka sinänsä hyvä koti oli.



Meillä ydinperhe, taloudellinen tilanne hyvä, mutta ollaan paljon rennompia kuin mun lapsuudenkodissa.

Meidän perheet eivät kovasti eronneet toisistaan.

Ei kummankaan. Mies on yksinhuoltajaperheestä ja minä alkoholistisossupummiperheestä. Meidän perhe on kahden huoltajan tavallinen keskiluokkainen perhe ilman suurempaa draamaa.

Mieheni on maalaiskylästä ulkomailta, iso perhe ja äiti kotiäitinä aina ollut. Mun perhe on eroperhe asuin siellä ja täällä ja äiti oli 10h päivässä 6pv viikossa töissä samoin isäpuoli ja mummo oli kanssani kotona maalaistalossa lehmien kanssa iso perhe. Äiti oli siisteysfriikki samoin anoppi.

Meillä on tavallinen perhe vähän lapsia ja molemmat

Työssä mutta ei tosiaankaan 10-12 h jne

En ole siisteysfriikki laisinkaan, teen vaan pakolliset ja en välitä pienestä sekasotkusta, eikä miehenikään.

Muutenkin arvot ja kiinnostuksen kohteet ja elämäntyyli on erilaiset näin kaupungissa.

Olemme mieheni kanssa pettyneitä lapsuuteemme ja vanhempiemme kasvatustapoihin. Teemme kaiken toisin kuin kummankaan lapsuudenkodissa.

Vanhemmillani on pahasti elämänhallinta hukassa.

Eihän se kerro mitään perheen arvoista, tavoista, kasvatuksesta tai elämästä.

Ei kummankaan. Mies on yksinhuoltajaperheestä ja minä alkoholistisossupummiperheestä. Meidän perhe on kahden huoltajan tavallinen keskiluokkainen perhe ilman suurempaa draamaa.

miehen.



Mies on yrittäjäperheestä missä oli aikoinaan rahaa mukavasti mutta vanhemmat keskittyivät enemmän työhön, juhlimiseen tms. Esim kotiruoka oli harvinaisuus heillä.



Itse tulen köyhästä perheestä jossa syli oli avoin kaikille taustasta tai varoista huolimatta. Vanhemmat rakastivat hyvää ruokaa ja niinpä meillä kestittiin usein ystäviä. Joskus pöydässä oli niitä joilla oli vielä vähemmän kuin meillä - äiti lisäsi vettä soppaan ja taas oli kaikilla hyvä olla. JOka päivä tehtiin ruokaa itse, oltiin mökillä perheenä jne kaikki tehtiin yhdessä.



Me olemme keskituloisia, erittäin perhekeskeisiä ja rakastamme sitä että ystävät viihtyvät meidän luonamme:) Ja rakastamme ruokaa, se kokoaa perheen ja ystävät yhteen lähes joka viikonloppu:)

Asumisen suhteen enemmän arvoja tulee minun perheeni puolelta (omakotitalo, piha jne..), taloudellisesti ollaan ihan omilla linjoilla (isoine velkoineen, mutta toisaalta todella hyvällä talouden hoidolla pärjätään, miehen vanhemmat aika pienituloisia ja vuokralla ja mun vanhemmat kituuttivat ison talolainan, yrityksen ja huonon taloudenhoidun kanssa)



Liikunta on meillä koko perheen harrastus. Meillä lapsuuden kotona harrastin vain minä ja miehen kotona äiti inhosi urheilua, tosin mahdollisti pyykkiä pesten lasten harrastukset.



Me miehen kanssa kommunikoimme paljon paremmin kuin kummankaan vanhemmat (miehen vanhemmat ovatkin nyttemmin sitten eronneet) ja teemme kaikkea kivaa myös yhdessä.



Rennommin elämme kuin minun lapsuuden kotona elettiin, mutta toisaalta järjestelmällisemmin kuin miehen kotona.



Meillä on enemmän tavoitteita ja idealismia... Omat vanhempamme elivät jotenkin niin visiotonta ja raskaanoloista perhe-elämää. Omat vanhempani ovat vasta vanhemmiten oppineet nauttimaan ja havaitsemaan elämän ihmeellisyyksiä.

Kummallakin äiti ollut kotona, kun lapset pieniä. Molemmissa perheissä yrittäjyyttä, pitkiä työpäiviä, vastuuta muistakin kuin omasta perheestä. Molemmilla ehjä ydinperhe taustalla.



Miehen perheestä meille tuli mukana suku eli he ovat hyvin sukurakkaita. Omasta perheestäni se, että vanhemmilla omat rahat eikä toisen tulojen perään kysellä, eikä menojenkaan.