Olitko lapsuuden leikeissä määräilijä vai alistuja?
Mikä sinusta tuli isona?
Mietin asiaa tänään. Itse olin alistuja/ kartoin määräilijöitä, mutta en oikein koskaan määrännyt ketään.
Tällä hetkellä minulla on alaisia, ja olen hyvässä asemassa. Minusta tykätään.
Kommentit (8)
Muita kuin lapsiani. Mulla on hyvä ura asiantuntijana enkä halua johtajaksi.
Isompien tyttöjen seurassa oli alistuja, kun taas omanikäisten/pienempien kanssa leikkiessä enempi määräilijä.Isona musta tuli opettaja.
Ihan pienenä olin aloitteellinen, en varsinaisesti halunnut määräillä, mutta innostuin niin kovasti, etten varmaan oikein osannut neuvotella. Mitä isommaksi tulin, sitä aremmaksi muutuin. Isompana lapsena olin enää alistuja, sitten totaalinen nynny ja vetäydyin leikkimään yksin.
En oikein hallitse sosiaalista neuvottelua vieläkään.
No, ammattikin on jotain siltä väliltä...
En oikein pärjää työelämässä, minulla ei ole uraa.
tai jo valmiista leikeistä mut haluttiin ulos. Yleensä se sitten meni riidaksi ja siinä yhteydessä tuli ilmi, että kun olen outo, mulla on vaan äiti ja sukunimikin vaihtui.
Nykyään oikeassa elämässä mulla on muutama hyvä kaveri ja heidän seurassaan osaa olla omaitseni. Jos uusi kasvo tulee mukaan, niin olen pitkään vaisu ja tarkkailen, että mitähän tuollekin voi sanoa....
Siitä sitten taas työelämään.. olen esimies asemassa ja minusta pidetään tai ei. Olen oikeudenmukainen, suora ja huumorintajuinen pomo. Kaikille se ei kelpaa ja sitten on napit vastakkain. En ole kaunaa kantava. Asiat pitää saada purettua nopeesti, muuten homma vaan ei toimi. Kaksi ihmistä multa on lähtenyt sen takia, kun mun tapani ei sovi heille. Vanhempia naisia, joille ei alunperinkään sopinut, että "tuommoinen likka tulee pomoksi".
Ehdottomasti olin määräilijä. Minulla on aina ollut silti paljon ystäviä vaikka pidänkin ohjat käsissä. Osaan tehdä sen diplomaattisesti mutta tiukasti.
Yrittäjä olen.
Tällä hetkellä minulla ei ole alaisia, mutta on ollut ja minusta on tykätty. Pärjäsin esimiehenä hyvin.