En harrasta lainkaan liikuntaa ja nyt tuntuu että keho prakaa täysin
Olen 36 v.ja täysin liikkumaton. En ole loskaan pitänyt hikoilemisen tunteesta tai nauttinut liikunnasta. Tähän saakka keho on kuitenkin kestänyt tämän velttoilun, mutta nyt on alkanut yhä enemmän tulla kaikenlaista fyysistä vaivaa ja pahasti ylipainoa, jota on vaikea saada pois ruokaa vähentämällä, kun peruskulutus on varmaan niin olematonta. Myös työni on täysin passiivista istumatyötä.
Miten aloittaisin liikunnan? Minulla on rapakunto, jouduin pinnistelemään työkaverin tahdissa loivan ylämäen parkkipaikalle... Lisäksi yksi fyysisistä vaivoista on luupiikit jaloissa, eli en pysty kävelemään, mikä olisi muuten varmaan ollut hyvä alku. Olen allerginen kloorivedelle ja vihaaaan pyöräilyä, etenkin spinningiä. Tavalline pyöräily voisi olla ihan kivaa, voisikohan siitä aloittaa ja millaisista matkoista puhutaan, että siitä on kunnolle jotain hyötyä? Onko muita, jotka ovat katkaisseet vuosien liikkumattomuuden??
Kommentit (7)
Ole liikuntaa harrastanut juurikaan puoleentoista vuoteen kun olen kökkinyt kotona vauvan ja taaperon kanssa. Nyt aloin pyöräilemään, ai mikä autuus! Mulla on ihan peruspyörä, 5-vaihteinen Tunturi. Otan yleensä jommankumman lapsista mukaannja käymme kaupassa tai kauempana "retkellä" . Joskus käyn yksin ihan vaan polkemassa 25km on ihan kiva lenkki minulle, usein nuo kauppareissut jää alle 10km. Mulla on pidemmille matkoille pehmustetut pyöräilyhousut, pyöräilykengät ja lukkopolkimet, joita käytän yleensä vain yksin polkiessa. Niillä saa hyvin lisävoimaa ja takareidet rasittuu. Kaikkein ihaninta on pyöräillä sateen jälkeen raikkaassa ilmassa, tai kun hieman tihuuttaa. Pyöräilyn jälkeen kannattaa venytellä reisiä ja pohkeita, ja syödä tarpeeksi ettei jalat jämähdä. Olisi kiva saada joskus vielä parempi pyörä, mutta kyllä tuollakin vielä pärjää.
Mitä huonommassa kunnossa on nyt, niin sitä nopeammin ja pienemmällä harjoittelulla kunto nousee. Muuten olisin suositellut kävelyä, mutta jos luupiikit estävät sen tällä hetkellä (kysymyksessä pitäisi kuitenkin olla parantuva vaiva eli jos et ole saanut hyviä ohjeita kuntoutumiseen, vaadi niitä), niin pyöräily on oikein hyvä.
Tärkeämpää kuin liikunnan kesto on aluksi sen säännöllisyys. Valitse matka aluksi sen mukaan, että jaksat sen ja mieli tekee lähteä uudelleenkin. Vaikka matka olisi aluksi vain 10 minuuttia (kannattaa tosiaan laskea ainakin aluksi aikaa eikä matkaa kilometreissä), niin jos jaksat tehdä sen säännöllisesti vähintään 3-4 kertaa viikkossa, niin kuntosi lähtee varmasti nousuun. Kun jaksat tehdä tuon helposti, lähde vähitellen pidentämään aikaa esim. lisäämällä lenkin pituuteen 5 min joka viikko.
Kun olet päässyt puoleen tuntiin, voit ruveta tekemään erilaisia lenkkejä: kerran tai kaksi viikossa selvästi pidempiä ja muut näitä puolen tunnin mittaisia.
Olin ihan samassa tilanteessa 3v. sitten. Aloitin ensin joogan, se kasvatti lihaksia erityisesti niitä syviä lihaksia, ja hapenottokykyä, ja tuli erittäin vetreä olo. Olen samaa ieltä, että säännöllisyys on kaiken AjaO, eli liity johonkin ryhmään! Joogan jälkeen menin pilatekseen ja punttisalille. Punttisali on ensimmäinen harrastukseni, jossa tulee ihan älytön hiki, mutta se ei silti ahdista, koska sarjojen välillä saa kuivata pyyhkeellä ja hiukan palautua. Jooga on täydellinen laji aloittaa, jos urheilu ahdistaa, se on "piilokuntoilua", ei tajua tekevänsä niin paljon kuin tekee.
Liikuin ennen tosi paljon ja säännöllisesti. Sitten kun lapset tuli, niin jotenkin liikkuminen on vähentynyt ja vähentynyt ja nyt en harrasta mitään. En käy ees kävelyllä. En saa itsestäni irti mitään ja hengästyn helposti. Teen seisomatyötä jossa tulee liikuttua koko ajan, mutta ei sen kuitenkaan liikuntaa aja. Alan saada itsestäni ja kiloistani tarpeeksi, mistähän sen motivaation saisi.
En halua uimaan, kävely ja juoksu ei käy. Ja jotain pitäisi tehdä, nyt yritän pyöräillä mutta talvella taas joka askel pelottaa kun on niin niin liukasta ja polvi saattaa taas mennä. Joo toivoton tapaus?
Vaan säännöllisyys ja kurinalaisuus. Asenteen on oltava se että liikunnan on tapahduttava niinä tiettyinä päivinä, oli se miten pieni määrä liikuntaa tahansa.
Aloita vaikka omaksumalla että ensi maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina, klo 17 joka päivä, nostat kättä ilmaan 3 kertaa. Myöhemmin lisäät käteen pienen puntin. Sitten lisäät toistojen määrää kunnes määrä on järkevä.
Tuo oli siis vain esimerkki. Vannoutuminen liikkumaan tiettyinä päivinä tiettyihin kellonaikoihin on se mistä sinun pitää haluta pitää kiinni kynsinhampain. Ota vaikka tavoitteeksi liikkua tuolla tavalla säännöllisesti vuoden ajan, älä loppuelämän. Näin sinulla on selvä tavoite. Liikunnan määrällä ei ole väliä, vaan sillä ajalla milloin se tapahtuu.
Tee oma aikataulusi ja pysy siinä. Muuta sitä tarvittaessa ajan mittaan. Oikea rutiini hioutuu paikalleen, jos ei välttämättä heti loksahda kohdalleen. Vuoden jälkeen voit vaikka vaihtaa liikuntalajia, tai kokeilla muita liikuntajuttuja kuukausi kerrallaan.
Ja hygienia mietityttää myös kun iho on rikki.
Ap