Uusperheen huonejärjestelyt

[/quote]

' Se pienin asuu täällä 24h, miehen lapset asuvat täällä vain joka toinen viikonloppu.

[/quote]

-> Tuota minäkin mietin: Onko mitään järkeä että osa lapsista pakkautuu yhteen komeroon sillä aikaa kun vieressä on huone tyhjillään ja käytössä 1krt/kk...

' Se pienin asuu täällä 24h, miehen lapset asuvat täällä vain joka toinen viikonloppu.

-> Tuota minäkin mietin: Onko mitään järkeä että osa lapsista pakkautuu yhteen komeroon sillä aikaa kun vieressä on huone tyhjillään ja käytössä 1krt/kk...

Veljeni minua 1,5v vanhempi, sitten isän vaimon pojat minua 2 ja 4 v nuorempia.

Minulla oli jaettu huone tuon 2v nuoremman pojan kanssa, siis kaapeilla kahtia jaettu, kun hänen kanssaan lähinnä leikin. Vanhin ja nuorin jakoivat toiseen huoneen, samoin kaapeilla jaetun. Teini-iässä minä ja veljeni saatiin omat huoneet(isommassa asunnossa) ja nuoremmat pojat jakoivat keskenään.

Äidin luona meillä oli kerrossänky samassa huoneessa missä nuorin veljen asui, siellä siis vietimme aikaa lähinnä lomilla.

multa meni nyt varmaan jotain ohi mutta miksi se pienin saa oman huoneen?

miehellä 2 alle kouluikäistä ja yhteinen vauva. Vauva nukkuu meidän makkarissa, miehen lapset majoittuvat toistaiseksi olohuoneen lattialle. Asumme siis kolmiossa, jossa kolmas huone on kuitenkin vielä asuinkelvoton.

Tarkoituksena on rempata tuo kolmas huone niin, että se jaetaan kahtia. Näin saadaan yhteiselle lapsellemme oma huone ja miehen lapsille yhteinen. Meillä ei ole mahdollisuutta eikä varaa muuttaa riittävän isoon asuntoon niin, että kaikilla olisi omat huoneet. Lisäksi mielestäni miehen lapset eivät tarvitse omia huoneita, koska noin pienet eivät niillä mitään tee ja he kuitenkin ovat täällä vain joka toinen viikonloppu.

Kolmea lasta en kuitenkaan halua samaan huoneeseen tunkea, se on jo liian ahdasta.

tässkin taitaa olla se, että lapsilla on jokaisella oma tila, jossa säilyttää tavaroitaan tai vaikkapa reppua ja johon voi mennä vähän rauhoittumaan. Ei tosiaan ole järkeä säilyttää kahta huonetta tyhjänä, kun vauva ja vanhemmat ovat pakkautuneet toiseen. Vauvalla on varmaan ikäeroa isompiin, joten lelut ja leikitkin ovat erilaiset. Isompien ei tarvitse kärsiä sitten siitä, kun pienin koskee heidän tavaroihinsa, kun pienimmällä on se oma huone ja isommilla se omansa.

Tilanne olisi ilman muuta eri, jos lapset asuisivat kaiken aikaa isänsä luona. Sitten olisi varmaan järkevää tehdä jakoa sukupuolittain tai niin, että vanhin saa oman tai muuta vastaavaa.

Minusta on ylipäätään upeaa, että etälapsilla on oma huone. Tunnen vain kaksi uusperhettä, ja molemmissa etälapsi nukkuu lastenhuoneen lattialla eli hän todellakin joutuu toisen lapsen huoneeseen eikä hänellä ole siellä mitään omaa. Varmaan harmittaa sekä huoneen omistajaa että etälastakin. Mieluummin sitten nukkuisi varmaan ihan olohuoneessa.

siispä vietiin isi ja vietiin koti, komeroon vaan

' Se pienin asuu täällä 24h, miehen lapset asuvat täällä vain joka toinen viikonloppu.

-> Tuota minäkin mietin: Onko mitään järkeä että osa lapsista pakkautuu yhteen komeroon sillä aikaa kun vieressä on huone tyhjillään ja käytössä 1krt/kk...

' Se pienin asuu täällä 24h, miehen lapset asuvat täällä vain joka toinen viikonloppu.

-> Tuota minäkin mietin: Onko mitään järkeä että osa lapsista pakkautuu yhteen komeroon sillä aikaa kun vieressä on huone tyhjillään ja käytössä 1krt/kk...

Mitä sitten ehdotat? Että molemmat miehen lapset saavat omat huoneet ja vauva elää vielä leikki-ikäisenäkin meidän kanssa samassa huoneessa? Että Jompikumpi miehen lapsista saa oman huoneen ja toinen on vauvan kanssa samassa huoneessa? Kunhan vauva kasvaa leikki-ikäiseksi, ovat miehen lapset jo olleet hyvän aikaa koulussa. Heillä on vain vuosi ikäeroa, joten ovat ns. samalla tasolla. Kuka koululainen haluaa olla heidän silmissään ihan pikkulapsen kanssa samassa huoneessa, ellei ole pakko?

Vai pitääkö ryhtyä vararikkoon ja muuttaa isompaan taloon, ettei vahingossakaan ketään syrjitä?

Niin miehen tytölle kuin yhteiselle pojalle, miehelläkin oma harrastehuone, itseasiassa mä oon ainoa, jolla ei ole huonetta vain itselleni!



Miehen tytöllä taas ei ole kotonaan (äitinsä luona) omaa huonetta, vaan jakaa siellä pikkusiskonsa kanssa. Jos lapsia olisi enemmän, niin sitten niitä pitäis jo ruveta laittamaan yhteisiin huoneisiin.

Makuuhuoneita neljä eli miehen lapsella on tavallaan oma huone. Toisaalta ei se nyt sillä tavoin oma ole. Se toimii samalla vierashuoneena, pyykinkuivaushuoneena (eli levitän sinne pyykit), pöytätietokonehuoneena, kirjastona jne. Poika täällä ollessaan hallitsee huonetta yksin, mutta väliaikoina käytämme sitä, mihin tahdomme.



Olisi kyllä vaikea tilanne, jos olisi vaan kolme makkaria. Siksi tässä haettiinkin väkisin se neljän makkarin talo. Musta meidän yhteiset tarvii omat huoneet ja toisaalta täytyy 17-vuotiaallekin olla oma tila täällä. Ei olisi reilua nukkua 7-vuotiaan kanssa samassa huoneessa patjalla.

Yhteen ei ole muutettu, koska nykysysteemi paras kaikille. Kukaan ei joudu luopumaan huoneestaan, kavereistaan, elämästään. Vanhemmat reissaavat kahden kodin väliä, lapset ovat tavanneet toisensa, mutta heidän ei ole ikinä tarvinnut leikkiä mitään yhteistä perhettä, koska sitä me emme ole. Tässä on 2 perhettä ja 1 parisuhde, johon ei perhettä liity. Minä en komenna miehen lapsia eikä mies leiki isää lapsilleni.

kuinka kerrankin joku ajattelee niiden LASTEN parasta sen sijaan, että pitää niiden lasten elämä sekoittaa eron lisäksi myös kaiken maailman asumishässäköillä. Mulle ei ole ikinä auennut se, miksi ne hynttyyt pitää laittaa yhteen (ja yleensä vielä melko nopeasti) kun yhdessä voi olla muutenkin.

Kun lapset kuitenkin ovat täällä VAAN sen kaksi vknloppua kuukaudesta...



Onpa hienosti hoidettu ero. Kyllä täytyy järjestää isälle ja lapsille enemmän yhteistä aikaa kuin VAAN tuo kaksi vknloppua kuukaudesta. Ja äitipuoli myhäilee tyytyväisenä, kun eivät sen useammin ole kylässä rasitteena ja tilan tukkona.

Ymmärrän ajatuksen hienouden, mutta eikö ole aivan eri asia onko molemmilla 2 teini-ikäistä lasta vai vaikkapa yksi taapero?

Jos 25vuotias 1-vuotiaan lapsen isä tapaa uuden naisen jolla myös taapero, onko todella lasta kohtaa väärin muuttaa yhteen ja aloittaa yhteinen tulevaisuus uutena perheenä??

Kuka heille on sanomaan että nyt sitten "seurustelette seuraavat 17 vuotta kun lapset ovat aikuisia"



Jotenkin tuo erillään eläminen tuntuisi istuvan vanhempien ihmisten elämään paremmin, joilla on jo vanhempia lapsia ja joiden lapsien elämät sekoittuisivat täysin yhteen muuton myötä.



Itse olen vuosikaudet elänyt yhteiseloa mieheni lapsien kanssa eikä he siitä mitenkään kärsi sillä olivat niin pieniä etteivät edes muista aikaa ennen meidän yhteistä kotia.



Heille kaksi kotia on rikkaus, ei rasite.

että jos toisella on ero takana ja 1-vuotias lapsi, ei välttämättä kannata heti sännätä yhteistalouteen. On fiksua katsoa pari vuotta onko toinen kasvanut. Ettei sitten käy niin että pari vuotta onnea ja autuutta, uusi vauva syntyy ja kappas taas tuo mies katoaa ja jättää jo toisen 1-vuotiaan äidilleen.