Onko täällä muita, jotka eivät vain tahdo tai tarvitse ystäviä?

Joo, minä. En kaipaa myöskään miestä.

Minä kyllä. Parisuhteessa, mies ja lapsia. Sosiaalinen muuten minäkin mutta vetäydyn heti kutsujen tullen milläkin verukkeella. Ja juuri näin, en halua tuoda mitään ominaisuulsiani esille. En tiedä miksi, koska elämäni on oikeasti hyvää, ölen tyytyväinen itseenikin ja utan normisti tykkään kakista ihmisistä yleensä. Erikoistahan tämä on, en kehtaisi tätä yleisesti myöntää.

Joo, täällä. Väsyn enemmän kuin virkistyn, jos tapaan ihmisiä. Olen introvertti. Kaipaan silti ihmisiä elämääni, mutta vain muutamia. En pysty pinnallisiin ihmissuhteisiin. Suhtaudun liian vakavasti ihmisiin. N30

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:30"]

Joo, täällä. Väsyn enemmän kuin virkistyn, jos tapaan ihmisiä. Olen introvertti. Kaipaan silti ihmisiä elämääni, mutta vain muutamia. En pysty pinnallisiin ihmissuhteisiin. Suhtaudun liian vakavasti ihmisiin. N30

[/quote]

Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tämän.. Minulla on myös tuo "ongelma" että suhtaudun ihmisiin aivan liian vakavasti. Olen huomannut näiden vuosien saatossa, että ihmiset ovat "amerikkalaistuneet" ja itse panostaa siihen suhteeseen enemmän kuin tämä toinen osapuoli ja se masentaa. Ei sitä pidemmän päälle jaksa, kun ei kukaan muu näe vaivaa. Tai sitten olen tavannut minulle "vääriä" ihmisiä.. Ap

Täällä! Olen kolmekymppinen, naimisissa, ihmissuhdetyössä, kiva, sosiaalinen ja ns. menestynyt. Eli minulla kuuluisi olla laaja kaveripiiri. Mutta ei vain ole. En jaksa enkä tarvitse ihmisiä perheen ulkopuolella. Viihdyn niin paljon paremmin itsekseni ja mieheni seurassa. Enkä ikinä kehtaa myöntää sitä kenellekään ja joudun pitämään yllä illuusiota, että minulla on kavereita. ;)

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:34"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:30"]

Joo, täällä. Väsyn enemmän kuin virkistyn, jos tapaan ihmisiä. Olen introvertti. Kaipaan silti ihmisiä elämääni, mutta vain muutamia. En pysty pinnallisiin ihmissuhteisiin. Suhtaudun liian vakavasti ihmisiin. N30

[/quote]

Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tämän.. Minulla on myös tuo "ongelma" että suhtaudun ihmisiin aivan liian vakavasti. Olen huomannut näiden vuosien saatossa, että ihmiset ovat "amerikkalaistuneet" ja itse panostaa siihen suhteeseen enemmän kuin tämä toinen osapuoli ja se masentaa. Ei sitä pidemmän päälle jaksa, kun ei kukaan muu näe vaivaa. Tai sitten olen tavannut minulle "vääriä" ihmisiä.. Ap

[/quote]

Teidän kirjoituksistanne tuli mieleen se, miten minä ihmettelen sitä, että ystävät voidaan aivan helposti jättää esim. muutettaessa. Ei enää pidetä mitään yhteyttä, tai ei edes sanota hyvästeja. En halua ystäviä, koska järkyttyisin joka kerta siitä kertakäyttömeiningistä. Suhtaudun kai minäkin liian vakavasti.

Inhoan kaltaisiasi tylsimyksiä. Ole sitten yksin, jos miehesi vaihtaa sinut toiseen.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:41"]

Inhoan kaltaisiasi tylsimyksiä. Ole sitten yksin, jos miehesi vaihtaa sinut toiseen.

[/quote]

Tuskin vaihtaa, mieskin on samanlainen. Ap

Amerikkalaistuminen on hyvä sana kuvaamaan sitä :) en tiedä, oliko ennen ystävät jotenkin pysyvämpiä. Minulla on harmillisen monta kertaa (okei, 3 kertaa: 12, 19 ja 26-vuotiaana) käynyt niin, että tällainen kunnolliseksi luultu ystävä pettää minut ja kääntää loputkin porukasta minua vastaan. Siksi on myös mennyt halu tutustua enää kehenkään. Minussa on joku piirre (se vakavasti suhtautuminen?) että vedän puoleeni hyväksikäyttäjiä. Sellaisia, joita seurani kiinnostaa niin kauan, kun olen hyödyksi. Se on usein niin tiivistä että erehdyn luulemaan siksi etsimäkseni tosiystävyydeksi. Kunnes sitten haluttu hyöty on saatu, eikä minua enää tarvita. Luulen, että jos olisin vapaamielisempi pinnallisesti ihmissuhteileva, niin tällaiset tyypit ei saisi minusta otetta, enkä jäisi myöskään murehtimaan heitä. Oho, meniköhän ohi aiheen? #4

Periaatteessahan tuo on jokaisen täysin oma asia. Minulla on tuttavapiirissä samankaltaisia henkilöitä ja heistä huomaa sen, että eivät harjoittele sosiaalisia taitojaan (eivät kykene minkäänlaisiin kompromisseihin, ovat todellisia töksäyttelijöitä, eivät ymmärrä nonverbaalista viestintää, keskustelutaidot ovat kuin teinillä).Mutta jos työssään ei niitä tarvitse, niin mikäpäs siinä sitten. 

Mietin kyllä samaa kuin joku kirjoittaja, että ajaudut aika riskitilanteeseen, jos jotain sattuisi tai tarvitsisit verkostoja.Ilmeisesti teillä on jo hyvä työpaikka tai hyvin erityislaatuista osaamista.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:47"]Periaatteessahan tuo on jokaisen täysin oma asia. Minulla on tuttavapiirissä samankaltaisia henkilöitä ja heistä huomaa sen, että eivät harjoittele sosiaalisia taitojaan (eivät kykene minkäänlaisiin kompromisseihin, ovat todellisia töksäyttelijöitä, eivät ymmärrä nonverbaalista viestintää, keskustelutaidot ovat kuin teinillä).Mutta jos työssään ei niitä tarvitse, niin mikäpäs siinä sitten. 

Mietin kyllä samaa kuin joku kirjoittaja, että ajaudut aika riskitilanteeseen, jos jotain sattuisi tai tarvitsisit verkostoja.Ilmeisesti teillä on jo hyvä työpaikka tai hyvin erityislaatuista osaamista.
[/quote]

Et kyllä onnistunut ainakaan minua kuvailemaan. En koskaan töksäyttele tai ole sosiaalisesti omituinen. Pikemminkin ne rempseät seuraihmiset töksäyttelee, kun ovat niin avoimia ja hälläväliä-henkisiä. #4

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:47"]

Periaatteessahan tuo on jokaisen täysin oma asia. Minulla on tuttavapiirissä samankaltaisia henkilöitä ja heistä huomaa sen, että eivät harjoittele sosiaalisia taitojaan (eivät kykene minkäänlaisiin kompromisseihin, ovat todellisia töksäyttelijöitä, eivät ymmärrä nonverbaalista viestintää, keskustelutaidot ovat kuin teinillä).Mutta jos työssään ei niitä tarvitse, niin mikäpäs siinä sitten. 

Mietin kyllä samaa kuin joku kirjoittaja, että ajaudut aika riskitilanteeseen, jos jotain sattuisi tai tarvitsisit verkostoja.Ilmeisesti teillä on jo hyvä työpaikka tai hyvin erityislaatuista osaamista.

[/quote]

Eihän selviytymiseen tarvita aina erinomaista työpaikkaa tai erityisosaamista vaan ihan vain sitä, että pärjäät ihmisten kanssa ja tulet toimeen. Ei kaikkia tarvitse rakastaa selviytyäkseen. Ap

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:50"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:47"]Periaatteessahan tuo on jokaisen täysin oma asia. Minulla on tuttavapiirissä samankaltaisia henkilöitä ja heistä huomaa sen, että eivät harjoittele sosiaalisia taitojaan (eivät kykene minkäänlaisiin kompromisseihin, ovat todellisia töksäyttelijöitä, eivät ymmärrä nonverbaalista viestintää, keskustelutaidot ovat kuin teinillä).Mutta jos työssään ei niitä tarvitse, niin mikäpäs siinä sitten.  Mietin kyllä samaa kuin joku kirjoittaja, että ajaudut aika riskitilanteeseen, jos jotain sattuisi tai tarvitsisit verkostoja.Ilmeisesti teillä on jo hyvä työpaikka tai hyvin erityislaatuista osaamista. [/quote] Et kyllä onnistunut ainakaan minua kuvailemaan. En koskaan töksäyttele tai ole sosiaalisesti omituinen. Pikemminkin ne rempseät seuraihmiset töksäyttelee, kun ovat niin avoimia ja hälläväliä-henkisiä. #4

[/quote]

En olettanutkaan, että kuvaisin sinut vaan sattumalta vain tuttavapiirissäni on henkiöitä, jotka julistaa tätä ihan ääneen osin ylpeänä ja he ovat taas persoonaltaan tuollaisia kuin kuvasin. Minulle ei ole koskaan vielä selvinnyt, miksi joku on ylpeäsiitä, että ei osaa joatin taitoa eikä kehitä sitä?

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:50"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:47"]Periaatteessahan tuo on jokaisen täysin oma asia. Minulla on tuttavapiirissä samankaltaisia henkilöitä ja heistä huomaa sen, että eivät harjoittele sosiaalisia taitojaan (eivät kykene minkäänlaisiin kompromisseihin, ovat todellisia töksäyttelijöitä, eivät ymmärrä nonverbaalista viestintää, keskustelutaidot ovat kuin teinillä).Mutta jos työssään ei niitä tarvitse, niin mikäpäs siinä sitten.  Mietin kyllä samaa kuin joku kirjoittaja, että ajaudut aika riskitilanteeseen, jos jotain sattuisi tai tarvitsisit verkostoja.Ilmeisesti teillä on jo hyvä työpaikka tai hyvin erityislaatuista osaamista. [/quote] Et kyllä onnistunut ainakaan minua kuvailemaan. En koskaan töksäyttele tai ole sosiaalisesti omituinen. Pikemminkin ne rempseät seuraihmiset töksäyttelee, kun ovat niin avoimia ja hälläväliä-henkisiä. #4

[/quote]

4 on oikeassa. Nämä seuraihmiset ovat juuri tällaisia, koska heillä on "varaa uhrata ihmisiä". Kaveripiiri on niin laaja, ettei siinä yksi tai kaksikaan menetystä tunnu. Sitten saattaa osua ja upota, jos joku kuitenkin loukkaantumisen sijaan kiinnostuukin "avoimuudestasi" ja tadaa, olet saanut uuden kaverin lisää piireihisi. Ap

Olen aika ujo ja aina ihaillu ihmisiä joilla juttu luistaa paikassa kun paikassa esim.töissä meitä on iso porukka ja tuntuu että kaikki on niin hyviä kavereita keskenään.viimeaikoina olen jäännyt oikeen kuuntelemaan että mistä kaikesta nää ihmiset nyt sitte oikee keskustelee ja siis hyvä ihme mitä turhanpäivästä mölinää!mulle tuli oikeen parempi mieli että ei perkule kyllä mustaki olis tohon jos vaan viittisin mutta koen sen täysin turhaks.nyt olen itelleni myöntännyt että viihdyn yksin ja olen hyvällä omallatunnolla itekseni.

Minä haluan lisää kavereita ja tarvitsen ystäviä. Ongelma on juuri tuo, että olen aluksi ujo, vähän kömpelö ja varautunut. Ja nykyään vaikea luottaa ihmisiin koska niin monta kertaa saanut ystävystävyys-suhteissaan turpaan (hyväksikäyttöä. )

#16, mä olen myös huomannut, että paljon puhuvat yleensä puhuu aika tyhmiä juttuja. Itselle tulee joku ennakkosensuuri niin, ettei saisi sellaisia juttuja edes ulos suusta. Osaan kyllä jos on pakko olla sellainenkin. Silloin vähän kuin laittaa suun käymään ja käpertyy itse johonkin aivojen peränurkkaan lepäämään, ja odottamaan, että tilanne on ohi :D #4

Minä olen tuollainen. Minulla ei myöskään ole miestä, enkä haluaisi sellaista. Minä vaan nautin yksinolosta valtavasti, ja ihmisten seura on minulle häiriö, ei ilo. Pystyn kyllä ongelmitta sosiaalisuuteen kun tarvitsee, esim.  töissä, mutta vapaa-aikani valitsen viettää yksin. Minulla ei ole muita ihmissuhteita kuin että vanhan äitini kanssa soittelen viikoittain.

Minä olen kyllä seurallinen ja kova höpöttämään, mutta en jaksa tapailla kavereita. Niiden jutut on kuultu riittävän monta kertaa. En voi myöskään sietää epä-älyllisyyttä. Toisaalta vihaan kaikenlaisia inisijöitä ja hipstereitä. Eukonkin pistin pihalle kun siitä ei ollut mihinkään. Nyt kirjoittelen Vauva-osastolle. Lukekaa vittu tätä ja ryytykää.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 00:31"]

Minä olen kyllä seurallinen ja kova höpöttämään, mutta en jaksa tapailla kavereita. Niiden jutut on kuultu riittävän monta kertaa. En voi myöskään sietää epä-älyllisyyttä. Toisaalta vihaan kaikenlaisia inisijöitä ja hipstereitä. Eukonkin pistin pihalle kun siitä ei ollut mihinkään. Nyt kirjoittelen Vauva-osastolle. Lukekaa vittu tätä ja ryytykää.

[/quote]

Hahahaha. Voit pitää läppäriäsi kädestä, kun kuolet.