Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Varovaisten/arkojen poikien vanhemmat: miten lapsesi pärjää isompana?!
22.08.2012 |
Minulla on 3-vuotias poika, joka on perusluonteentaan varovainen. Riehuu kyllä, juoksee jne. mutta yleensä leikeissä ei ole kovin fyysinen.
Ei tykkää liukua edes pienestä liukumäestä, jos uusi paikka (tutussa puistossa altanut liukua hirveän kannustuksen jälkeen). Kiipeää kyllä korkealle, mutta ei ala temppuilla ylhäällä ja jos pitäisi esim. nostaa pois kiipeilytelineestä, ei haluaisi tulla ihan reunalle.
Ei halua potkulautailla, pyöräillä tms. uusia asioita.
On luonteeltaa sopeutuva, eikä esim. leikissä mikään määräilijä (ei tosin lähde helposti leikkimään muiden lasten kanssa pihalla).
Mietin miten asia etenee jatkossa tällaista lasten kohdalla. Huomaako vielä isompana päiväkotilaisena tai koululaisena varovaisuuden? Estääköhän tämä joutumasta "kiipeliin" tai muuten hölmöilemästä eli liittyykö yleensä asiaan varovaisuutta muihinkin vieraisiin asioihin?
Millaisia teidän varovaiset lapsenne ovat isompina?
Kommentit (10)
On hyvin rauhallinen, ujo ja varovainen. Hyvin on tähän asti pärjännyt. Onhan hän semmoinen "nörttipoika" mutta on onnekseen koulusta löytänyt pari samanhenkistä kaveria, joten ei häntä haittaa ettei pääse mukaan niiden rajumpien poikien leikkeihin. Eikä hän kyllä niihin haluaisikaan, mieluummin tosiaan näprää tietokoneita nörttikavereittensa kanssa kuin menisi johonkin ulkopeleihin.
Liikuntatunnit on oikeastaan ainoa mikä tuottaa vaikeuksia koska poika on myös hyvin kömpelö ja lisäksi tosiaan arka kokeilemaan mitään uutta, vastustaa suorastaan sellaista. Liikuntanumero oli 6 viime todistuksessa. Mutta eipä tuo nyt minusta vakavaa ole, kun muuten menee koulu hyvin ja kavereitakin on. Eiköhän tuosta tule isona IT-nörtti kuten äitinsä ja isänsäkin, samanlaisia mekin oltiin nuorina molemmat :)
Se on harmi kun lasten täytyy niin kaikkeen sopeutuakin, vielä keskenkasvuisina, kun taas me aikuiset saamme olla ihan rauhassa varovaisia ja liikuntaa inhoavia ja mitä vaan ilman että törmäämme koko ajan ympäristön toisenlaisiin vaatimuksiin kuten lapsi peruskoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koulussa 9 vuotta. Muutama ystävä, luokan hiljaisia. Koulumenestys hyvä. Ystävällinen, rauhallinen, hyväkäytöksinen hymypoika. Hieman koulukiusattu eli rinnakkaisluokan pojat sanallisesti kiusasivat.
Lukiossa poika "heräsi henkiin" eli yllättäen alkoi löytyä omia juttuja, ei pelännyt esiintymisiä, alkoi puhua vieraille ihmisille muuta kuin vastauksia jne. Edelleen seurassa varautunut, mutta itsensä kanssa sinut, menestyy yliopisto-opinnoissa.
arka ja varovainen poika on nyt 9-v. ja edelleen syrjäänvetäytyvä ja harkitsevainen, mutta eskarivuonna "vilkastui" yllättäen aika paljon. On tiedemiestyyppi, joka rakastaa pelata jalkapalloa :) Olen miettinyt, että varhaislapsuuden halu olla kerhoissa jne. yksin johtui ehkä siitä, että muut pojat olivat koheltajia, työnsivät naamaa toisen naamaan, pihistivät leluja ym. Kun sosiaaliset taidot ovat kohentuneet puolin ja toisin, on alkanut viihtyä poikien kanssa. Eli tilanne voi muuttuakin jonkin verran, vaikka perustemperamentti kantaa läpi elämän.
Olen miettinyt, että varhaislapsuuden halu olla kerhoissa jne. yksin johtui ehkä siitä, että muut pojat olivat koheltajia, työnsivät naamaa toisen naamaan, pihistivät leluja ym.
Tämä on juuri minunkin pojallani, "pelkää" pihakavereita, jotka murisevat kuin jotkut dinot ja uhittelevat jatkuvasti.
Mitenhän tuota olisi paras tukea, että pärjäisi tilanteissa? Pelkään olevani ylisuojeleva ja tekeväni siten hallaa pojalle...
Ap
Keskimmäinen oli koulukiusattu yläasteen ajan, mutta nyt lukiossa sen osalta on rauhoittunut. Kaikki ovat pärjänneet koulussa hyvin ja tuota keskimmäisen kiusaamisepisodia lukuunottamatta ovat tulleet ikäistensä kanssa ihan hyvin juttuun ja on ollut kavereitakin. Ei kavereita ole ollut koskaan isoa joukkoa vaan sellaiset muutama läheisempi.
On mulla vieläkin pieni huoli noista pojista, vaikka tiedän että he pärjäävät ja on ihan tervettäkin olla vähän arka joskus eikä vain rynnätä suinpäin tilanteisiin. Ovat mietiskeleviä, rauhallisia, joskus kai liiankin empaattisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat reipastuivat vasta eskarin aikoihin. Nykyään ovat huimapäitä, eli ekalla luokalla molemmat menivät jo huvipuiston hurjimpiin laitteisiin, toinen pelaa futista ja toinen skeittaa.
Edelleen kuitenkin harkitsevaisia, esimerkiksi molemmat käyttävät kaveriporukasta ainoina pyöräilykypärää ja riskejä ottavat ainoastaan harkitusti.
Edelleen kuitenkin harkitsevaisia, esimerkiksi molemmat käyttävät kaveriporukasta ainoina pyöräilykypärää ja riskejä ottavat ainoastaan harkitusti.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienenä, 13 v asti olin sellainen varovainen ja liikunnassa täysin onneton. Olin kanssa vähän pyöreä, siis sellainen perinteinen maammanpoika.
Sitten teininä kasvoin pituutta ja huomasin että olin fyysisesti vahvempi kuin kuvittelin aluksi. Se sai kokeilemaan vähän vauhdikkaampaa urheilua kuten laskettelua. Tasapainoaisti parani, en pelänyt korkeita paikkoja ollenkaan jne. Armeijassa pärjäsin yhtä hyvin kuin ne jotka olivat aktiiviurheilijoita.
kun itsellänikin on rauhallinen pikku avaruusinsinööri, 4v., joka leikkii mielelään itsekseen ja aloittaa ensi viikolla päiväkodin. Kova huoli pienellä on, saako kavereita, toivottavasti kaikki sujuu mallikkaasti!
Alue: Aihe vapaa
Minä olen pärjännyt erinomaisesti vaikka ujo ja arka olinkin. Miehenikään ei ole ollut mikään rasavilli koskaan ja pärjää vallan erinomaisesti.
Meidän lapset on perineet vissiin meiltä luonteensa tai ainakin käytöksensä. Ujous on tietysti joskus vaikeaa, mutta senkin kanssa oppii elämään. Kun lapsi oppii tajuamaan että järjellä pärjää paljon paremmin kuin voimilla, ollaan jo voiton puolella...