Lue keskustelun säännöt.
Minulla on korkeakoulututkinto alalta josta en oikeastaan tajua mitään
21.08.2012 |
Opiskelin korkeakoulussa (en viitsi kertoa missä) ja valmistuinkin kuin ihmeen kaupalla. Valmistuttuani en oikein tajunnut, millaisia töitä olisin voinut hakea, tuntui että en oikeastaan osaa mitään. Minulla on ilmeisesti käsittämättömän hyvä lyhytkestoinen muisti ja sen avulla pääsin tenteistä läpi. Luulen, että sairastin koko opiskeluajan masennusta, siihen hain apua vasta vanhempana. Nykyisin teen paskaduunia johon olen vissiin tuomittu loppuiäkseni. Onko kohtalotovereita? Olen myös alkanut pohtia, että voisinko olla Asperger? Poikani on melko varmasti...
Kommentit (31)
Osa teistä on kuitenkin saanut työpaikankin opiskelemaltaan alalta. Propsit siitä.
Välillä harmittelen, että miksi en mennyt lääkikseen. Työpaikka olisi ollut varma. Mutta sitten taas toisaalta, kuinkahan monta hoitovirhesyytettä olisin tähän mennessä saanut jos olisin sieltäkin valmistunut ihan uunona. Tai kai siellä nyt joku parempi seula täytyy valmistuneille olla. Onhan?
Ottaa vaan aika ajoin päähän tehdä duunia johon pystyisi koulutettu apinakin, kun sentään olin koulumme parhaita oppilaita joskus muinoin.
Välillä myös hämmästyttää se ammattitaidon ja tiedon määrä, mikä miehelläni on. Hän on käynyt amiksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tuon lisäksi myös nyt töissä koulutustani vastaavalla alalla, enkä vieläkään tajua paljon mitään. Toisaalta aika monimutkaisia asioita ovat.
Minä kaivoin tässä vanhoja todistuksia esille sattuneesta syystä, enkä muistanut, että olen edes suorittanut kaikkia näitä pätevänoloisia kursseja, joista olen näemmä saanut ihan kiitettäviä arvosanoja. Onneksi niiden sisältöä en ole vielä kertaakaan tarvinnut työssäni...
Osa teistä on kuitenkin saanut työpaikankin opiskelemaltaan alalta. Propsit siitä.
Kun oli jo akateemiset tutkintopaperit taskussa niin ei sitä viitsi Siwan kassallekaan mennä vaan pakko se oli vaan yrittää, vaikka tiesikin ettei mitään osannut.
Ihan kylmästi valehtelin osaavani jotta pääsin sisään töihin ja siellä sitten yritin pärjätä jotenkin ja toivoin kovin etten saisi potkuja ennen kuin opin hommat riittävän hyvin. En saanut, paljon työkaverien naurua ja halveksintaa alkuvuosina kylläkin. Mutta nykyään joo ihan viihdynkin alalla ja osaan hommani, eli kyllä kannatti ottaa ne muutama tukala vuosi alkuun.
t. 8
Olen itse sentään valmistumassa käytännön läheiseen ammattiin ja just tänään sanoin opiskelukaverille, että en oikeastaan tajua monestakaan jutusta mitään... Pidän silti itseäni ihan fiksuna, skitsoa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonka ammatillisen sisällön alan tajuta vasta nyt, 10 vuotta valmistumisesta.
Olin luokkani parhaimpia...
Onneksi en hakeutunut alani työpaikkoihin, vaan ryhdyin yrittäjäksi. KOulutuksesta on hyötyä lähinnä tittelin tasolla, hyötyä oli myös sidosryhmien hankkimisesta, tosin nekin opin työharjoittelussa...
Tosin vasta opiskelen mutta olen kuitenkin jo niin pitkällä opinnoissa että pitäisi jotain osata, no en vaan osaa. Ihmettelen muiden opiskelijoiden puheita aina kun heittävät ihan ulkomuistista kaikkea asiantuntevaa tietoa ja osaavat vaikka mitä, ja minä en. Tenteistäkin on tullut ihan hyviä arvosanoja, en vaan ymmärrä mitä minä käytännössä voisin töissä tehdä kun en mitään osaa.
Kiva hakea työpaikkoja sitten kun valmistun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika yleinen tunne varsinkin vastavalmistuneilla maistereilla ja varmaan monilla muillakin. Mulla on myös sellainen olo, ettei mitään ole jäänyt päähän vaikka suoritin maisterin opintoni kiitettävällä yleisarvosanalla.
Kai sitä jotain on kuitenkin oppinut, näin yritän itselleni uskotella..
et ole ainoa... mullakin on sellainen tunne, etten muista enkä tajua mitään siitä, mitä olen opiskellut. Eikä mulla ole pokkaa edes hakea tehtäviä, joihin tietäisin koulutuksen riittävän, kun en tajua mitään!! Eikä mulla sit varmaan ole tarpeeksi kunnianhimoa, että kertaisin juttuja ja painaisin vaan menemään...
Joten pää tyhjänä vaan mentävä eteenpäin... eli poljettava paikallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin teknistä alaa joka ei kiinnostanut. Menin tentit läpi tärppien varassa rimaa hipoen. Kun menin töihin, en todellakaan osannut mitään. Miespuoliset työkaverini saivat runsaasti hupia minun tyhmyydestäni ja osaamattomuudestani ensimmäisinä vuosina.
Vaan niin sitä olen minäkin työssä oppinut ja olen nykyään jo ihan keskitasoinen tekijä, en enää nolo tietämätön törppö.
Mulla on sivuaineopintoja suoritettuna kansantaloustieteestä laudatur-opintojen verran vaikka en tajua koko aineesta mitään ja vaikka sain sen vuoksi työpaikkani. En siis ymmärrä koko aineesta mitään ja kaikki tentit selvitin hyvän näkömuistin ja lähimuistin avulla. Mutta jos soveltaa pitäisi nyt, ei tule mitään eikä tullut opiskeluaikanakaan. En oikeastaan ymmärrä miten edes pääsin yliopistoon.