Auttavatko masennuslääkkeet oikeasti? Jos mikään ei kiinnosta, ei jaksa mitään

Sitä vartenhan ne on sulle määrätty. Kokemusta ei ole omaa, mutta yhdestä ystävästä, yhdestä läheisestä työkaverista ja yhdestä sukulaisesta on. Myös minun työni on nyt helpompaa, kun työkaveri voi paremmin.

Toisia auttaa yksi, toisia toinen. Itse olen vasta nyt, monen vuoden jälkeen löytänyt oikean yhdistelmän.



Jos et aloita lääkettä, parantaako se oloasi? Kannattaisiko kokeilla? Jos se ei auta tai sivuoireet ovat hyötyä suurempia voit lopettaa.

olin jopa osastolla muutaman viikon lepäämässä. Ei minulla masennuslääkkeet auttaneet.. kuin olisin karkkia syönyt.



Kiitos minua hoitaneelle psykiatrille, hän rohkeasti kehoitti minua syömään Seroquel Prolong lääkettä.



Voi elämä, minulle aukesi aivan uusi elämä.



Tiedän tuon lääkkeen muovaavan keskushermostoa, mutta kohdallanihan tämä oli aivan toivottava ominaisuus. Lääke jota syön on aivoille myrkkyä ja lyhentää elinikää useilla vuosilla. Mielusti syön lääkkeeni ja olen toimiva ja ajateleva yksilö, kun se että laahustan surkeudessani ajatellen vain kuolemaa.



Rohkeasti vain kokeilemaan miten lääke sinua auttaa.



Ilman tuota lääkettä olisin kuollut.

Kannattaa kokeilla. Ja todellakin kannattaa kokeilla useita viikkoja eikä lopettaa heti ensimmäisiin sivuvaikutuksiin. Monet sivuvaikutukset (esim. huono olo) häviävät kun kroppa tottuu lääkkeeseen.

Niin siis _mitä_ seroquel prolong tekee? Mulla myös em lääke, sama lyhytvaikutteisena ja lisäksi voxra aamulla. Ja nämä ovat ne lääkkeet, jotka ensimmäistä kertaa ovat auttaneet. Onko sulla lähteitä, haluan mielelläni lukea.



Numero 3

mutta oikeaan paranemiseen tarvitaan lisäksi elämänmuutos.



Lääkkeet vaan auttaa kestämään elämää sellaisenaan. Terveenä elää omaa elämäänsä ja pitää siitä.

Kyllä auttoi ja paransi tilannetta.

citalopram. Parantaa mm. keskittymiskykyä töissä ja vie jatkuvan alakuloisuuden pois. Suosittelen kokeilemaan!

Ne, kun on kyse oikeasta masennuksesta. Mutta kaikki lääkkeet ei sovi kaikille. Yhtä lääkettä kannattaa kokeilla riittävän pitkään, täysi vaikutus tulee yleensä hitaasti. Ja sivuvaikutuksia ei kannata pelästyä, niitä tulee usein mutta yleensä katoavat muutamassa viikossa. Eli älä ole kärsimätön. Mutta jos käy niin, että lääke ei muutamassa kuukaudessakaan toimi tai hankalat sivuoireet jatkuvat vaan, niin vaadi lääkkeen vaihtoa. Joskus pitää kokeilla useampaa, ennenkuin oikea löytyy. Minä kokeilin muistaakseni kahta sopimatonta ennen kuin hyvä löytyi (minulla efexor).

Se muutti elämäni täysin, aloin tuntemaan itseni taas eläväksi, tunteet tulivat takaisin - ilo, suru, viha..kaikki. Ja asioiden tekeminen alkoi sujua ihmeen helposti, enää eivät tavalliset asiat tuntuneet raskailta, vaan jopa aloin nauttiac niistä.

Niin yksilöllistä. Jotkut lääkkeet auttavat ja toisia eivät.

Joskus otan unilääkettä.



terv. yksi työssäkäyvä

minulle löytyi heti sopiva, Efexor. Elämä on mukavaa, taas. En tiedä mitä lääkekierrettä pelkäät, mutta mietihän onko elämäsi nyt sellaista mitä haluat elää.

kärsin samoista oireista jäätyäni unelmatyöstäni lomautetuksi nelikymppisenä. Uutta työtä ei löytynyt, kuukaudet vierivät ja aloin masentua. Itkeskelin aluksi, mutta lopuksi tunsin vain samoja tunteita kuin ap kuvaili. En päässyt terapiaan koska sinne oli mielettömät jonot eikä tapaukseni vaikuttanut niin kriittiseltä. Sain siis masennuslääkkeet tk-lääkäriltä.

Sertralin muutti tilanteen siten että turtumus lakkasi vaivaamasta. Muutuin välinpitämättömäksi passiiviseksi, ahdistuneen passiivisen sijaan.

Työnhakuni aktiivisuus romahti samantien, v*tun väliä oikeesti.