8v.tytön voimistelutreenit:

toivottavasti se pieni tyttö itsekin haluaa huippu-urheilijaksi.

Koulun ja muun elämän päälle tuo määrä treenejä noin pienellä. Kuin osa-aikainen työ. Tuleeko tuohon vielä ne kisat matkoineen päälle?



Ja mielestäni 8-vuotias ei voi päättää haluaako huippu-urheilijaksi...

Tyttö itse haluaa jatkaa, vanhempia hiukan arveluttaa.

Meillä 8 v, ja 2h/3krt vkossa ja aivan maximi. Haluaa leikkiä myös kavereiden kanssa. Vanhempi tyttö treenaa 2-3h/5krt vkossa...eipä ehdi muuta sitten tekemäänkään kuin käymään koulussa.

Ja mielestäni 8-vuotias ei voi päättää haluaako huippu-urheilijaksi...

Mielestäni myös ihan kamalaa. Mutta tosiaan 8v ei voi itse päättää haluaako huippu-urheilijaksi. Sitten kun voi, on jo liian myöhäistä. Joten jonkun muun on se päätös tehtävä....

pyritään olympialaisiin. Näin lapselle kerrottiin.

Oma 8v. käy kerran viikossa 1h telinevoimistelussa. Vaihtoehtona olisi ollut valita kilparyhmä jossa treenejä huomattavasti useammin.

Oma lapseni ei "kerkeä" omasta mielestään harrastaa niin usein :). Koska kaverit on niin tärkeitä.

Ratsastamassa käy lisäksi kerran viikossa.

jaksaa, tuntuu että lapsella on ns. lahjoja hommaan ja ennen kaikkea muksu itse tykkää touhusta, niin miksei.

Jos lapsi jaksaa ja haluaa itse tuota niin anna mennä. Mutta kannattaa olla tarkkana tuleeko tavoitteet lapsesta itsestään vai ulkoisista tekijöistä paineet menestyä, sekä miten kroppa jaksaa ja kuinka lapsi ehtii hengähtää ja tehdä muutakin.



Itse en ymmärrä miksi tuota voimistelua pitää olla noin paljon noin pienellä. Mikä ihmeen kiire on tuolla iällä. Herkkyyskaudetkaan eivät ihan mene tuon tahdin mukaan. Mutta tavallista tuo tahti tuntuu olevan, jos haluaa olla huipulla.



Meillä lapsi aloitti voimistelun tokaluokkalaisena ihan harrasteryhmässä. Siitä sitten siirtyi kilpalinjalle ja neljäsluokkalaisena 10v:na siirtyi D-luokkaan, jossa treenit 2h 5krt/vk. Eli ikää lapsella ollut enemmän ja treenimäärä selkeästi vähemmän. Silti tuntuu että tuo on riittävä määrä lapsen kannalta ja aiemmin ei olisi ollut tarve aloitella. Tuon ikäisenä lapsi jo tiesi itse mitä halusi ja jaksoikin jo erilailla.



Meillä tosin erona että seurassa ei ole maajoukkuelinjaa. Tarkoituksena on siis omassa seurassa kilpalinjan jatkaminen (piakkoin edessä nousu F:ään), eikä seuran vaihto. Nyt kilpalinjalla omassa seurassa jatkaessaan saa vielä hitusen elää muutakin elämää, mutta saa nauttia voimistelusta kuitenkin kilpatasolla ja tavoitteellisestikin.



Meillä asuinpaikka on valinnut osittain meidän puolesta lasten harrastustason, mutta myös me vanhemmat olemme tehneet linjauksen että pysymme oman kaupungin seuroissa niin kauan kuin lapset itse eivät halua ehdottomasti muualle seuraan (ja kun kaverit ovat omassa seurassa, niin eivät halua). Voimistelijan lisäksi meillä on jääkiekkoilija. Kummallakin voisi olla mahdollisuus hakeutua pääkaupunkiseudun huippuseuroihin, mutta sitten kilpailu olisi kovaa. Täällä omassa seurassaan lapset saavat loistaa ja oletan että he saavat paljon paremman itseluottamuksen ja eväät elämään. Mutta ymmärrän myös toisenlaisen valinnan. Meillä vain on koettu tämä tapa meidän lapsille paremmaksi.

Jos lapsi jaksaa ja haluaa itse tuota niin anna mennä. Mutta kannattaa olla tarkkana tuleeko tavoitteet lapsesta itsestään vai ulkoisista tekijöistä paineet menestyä, sekä miten kroppa jaksaa ja kuinka lapsi ehtii hengähtää ja tehdä muutakin.

Itse en ymmärrä miksi tuota voimistelua pitää olla noin paljon noin pienellä. Mikä ihmeen kiire on tuolla iällä. Herkkyyskaudetkaan eivät ihan mene tuon tahdin mukaan. Mutta tavallista tuo tahti tuntuu olevan, jos haluaa olla huipulla.

Meillä lapsi aloitti voimistelun tokaluokkalaisena ihan harrasteryhmässä. Siitä sitten siirtyi kilpalinjalle ja neljäsluokkalaisena 10v:na siirtyi D-luokkaan, jossa treenit 2h 5krt/vk. Eli ikää lapsella ollut enemmän ja treenimäärä selkeästi vähemmän. Silti tuntuu että tuo on riittävä määrä lapsen kannalta ja aiemmin ei olisi ollut tarve aloitella. Tuon ikäisenä lapsi jo tiesi itse mitä halusi ja jaksoikin jo erilailla.

Meillä tosin erona että seurassa ei ole maajoukkuelinjaa. Tarkoituksena on siis omassa seurassa kilpalinjan jatkaminen (piakkoin edessä nousu F:ään), eikä seuran vaihto. Nyt kilpalinjalla omassa seurassa jatkaessaan saa vielä hitusen elää muutakin elämää, mutta saa nauttia voimistelusta kuitenkin kilpatasolla ja tavoitteellisestikin.

Meillä asuinpaikka on valinnut osittain meidän puolesta lasten harrastustason, mutta myös me vanhemmat olemme tehneet linjauksen että pysymme oman kaupungin seuroissa niin kauan kuin lapset itse eivät halua ehdottomasti muualle seuraan (ja kun kaverit ovat omassa seurassa, niin eivät halua). Voimistelijan lisäksi meillä on jääkiekkoilija. Kummallakin voisi olla mahdollisuus hakeutua pääkaupunkiseudun huippuseuroihin, mutta sitten kilpailu olisi kovaa. Täällä omassa seurassaan lapset saavat loistaa ja oletan että he saavat paljon paremman itseluottamuksen ja eväät elämään. Mutta ymmärrän myös toisenlaisen valinnan. Meillä vain on koettu tämä tapa meidän lapsille paremmaksi.

toi koulu+ap-kerho ole ihan niinkun tarha. Joten ei kai pitäsi olla ongelma...

Tässä ryhmässä pyritään olympialaisiin. Näin lapselle kerrottiin.

Suomalaisten olympiaedustus telinevoimistelussa kun on ollut viime vuosikymmeninä sen verran vaatimatonta... :)

Ja Suomessakin on paljon ryhmiä, joissa tavoitteena on kilpaileminen kansainvälisellä tasolla, joten niistäkin paikoista joutuu sitten tosissaan kisaamaan. Ei riitä tietyssä ryhmässä olo olympiapaikkaan, joten jostain muusta olisi etsittävä motivaatio tuolle treenimäärälle.

Tässä ryhmässä pyritään olympialaisiin. Näin lapselle kerrottiin.

Suomalaisten olympiaedustus telinevoimistelussa kun on ollut viime vuosikymmeninä sen verran vaatimatonta... :)

Ja Suomessakin on paljon ryhmiä, joissa tavoitteena on kilpaileminen kansainvälisellä tasolla, joten niistäkin paikoista joutuu sitten tosissaan kisaamaan. Ei riitä tietyssä ryhmässä olo olympiapaikkaan, joten jostain muusta olisi etsittävä motivaatio tuolle treenimäärälle.

Itse kuuluin "kasikasi" ryhmään, joista piti muodostaa joukkue Soulin Olympialaisiin, juu ei tullut joukkuetta eikä yksilöitäkään :)

Mutta ehkäpä Annukka avasi tien!

menestys missään kisoissa ei tuo takaisin menetettyä terveyttä - esim. selän rasitusmurtumat ja nikamasiirtymät, ylivenytetyt lonkat ja polvet ja niiden seurauksena tulleet kulumat nuorella iällä jne. jne. En ikinä laittaisi tai päästäisi lasta moiseen rääkkiin. Liikunta (ja monipuolinen sellainen) on hyvästä - kilpaurheilu tuollaisin tavoittein ja tuollaisin uhrauksin ei ole tervettä.

ei kyllä kannata rakentaa jonkun olympiavoiton tai edes kisareissun tavoittelemiseen niin kauan kun Kiinassa, Venäjällä ym. on tosissaan mitalinkuva (vanhempien ja valmentajien) silmissä kolmevuotiaasta treenaavia yhtä paljon kuin meillä koko maassa on väkeä ja panokset ja otteet on paljon kovemmat kuin meillä.



Liikunta ja kulttuuri on kivoja harrastuksia - ammattia niistä ei kannata tehdä eikä elämäänsä niiden varaan rakentaa.

siellä kun tehdään pääasiassa samoja juttuja kuin kotonakin: läksyt, välipala, vapaata leikkiä kavereiden kanssa, askarrellaan ja liikutaan. Ei todellakaan mitään treenejä.

Mun 8-vuotiaan iltapäiväkerho4-5h 5krt/vk ja matkat päälle, mitä mieltä? luuletteko että lapsi jaksaa? Itse kyllä tykkää ja menee mielellään mut pitäiskö silti puuttua tohon määrään ettei jo ihan pienenä pala loppuun.

Harrastuksessa on pienet ryhmät ja ammattitaitoiset valmentajat toisin kuin ylisuurissa ja meluisissa ip-kerhoissa joissa tuo liikuntakin on lähinnä pihalla riehumista. Askartelu on jotain vessapaperirullista nykertämistä ja ainakin meillä luokan tytöt menevät kolmeen eri ip-kerhoon joten ei niitä kavereitakaan siellä liiemmälti ole. Eiköhän kyse ole kuitenkin lähinnä lasten sälömisestä vanhempien työn ajaksi.

ja treenaa 3h viidesti viikossa. Mielellään menee, joskus kyllä pitää hiukan komentaa, mutta yleensä siis ei. Tosi lahjakas tyttö, haluamme tarjota lapsellemme sen, mitä itse emme saaneet.

Niin on ok. Itse harrastin balettia n. 8 vuotta 5-6 kertaa vko 1-2h kerralla, silti en päässyt huipulle, nilkat ei kestäneet. Edelleen ne vaivaavat, ikää 35v. Harmittaa! Omat lapset eivät harrasta juuri mitään, koska eiivät halua! Ja sitä en vaan voi käsittää...

Vaihdettiin harrastusta

ei kyllä kannata rakentaa jonkun olympiavoiton tai edes kisareissun tavoittelemiseen niin kauan kun Kiinassa, Venäjällä ym. on tosissaan mitalinkuva (vanhempien ja valmentajien) silmissä kolmevuotiaasta treenaavia yhtä paljon kuin meillä koko maassa on väkeä ja panokset ja otteet on paljon kovemmat kuin meillä.

Liikunta ja kulttuuri on kivoja harrastuksia - ammattia niistä ei kannata tehdä eikä elämäänsä niiden varaan rakentaa.

Kyllä ne mitalit menevät tosiaan jatkossakin muualle. Kiinassa taaperot harjoittelee enemmän kuin meillä maajoukkouetason urheilijat.

Jos haluaa mitalijahtiin, kannattaa valita taktiikkalaji, esimerkiksi purjehdus.