Mikä asiakkaita vaivaa, kun räyhätään pienimmästäkin virheestä?

Tästäpä tulikin pitkä ketju!



Paljastettakoon nyt, että se, mikä sai minut tämän ketjun kirjoittamaan, oli vanhempi mieshenkilö, joka soitti perkelettä huutaen, kun heidän laskunsa loppusumma oli lyöntivirheen takia iso. Ja tosiaan niin iso, ettei kukaan ihminen sitä vahingossa maksaisi. Asiakassuhde kun on kestänyt jo monta vuotta ja hänen laskunsa on ain suurinpiirtein saman suuruinen. Pahoittelin tietysti inhimillistä virhettä ja käskin laittamaan tuon laskun roskiin, mutta sehän ei hänelle kelvannut vaan saatanaa ja perkelettä piti huutaa sen viisi minuuttia ja epäillä koko firman toimintakyky. Ja tässä ei nyt sitten ole myösään mistään vapaa-ajan toiminnasta kyse, vaan työelämästä molemmin puolin. Kyseinen rähisiä toimii myös itse asiakaspalveluammatissa, joten en todellakaan tajua, miten hän omia asiakkaitaan kohtelee. Hänelle ei varmaan koskaan virhettäkkään ole sattunut.



Minun mielestäni se, että suomalaiset ovat oppineet vaatimaan palvelua ei saa tarkoittaa sitä, että palvelua vaaditaan itsekkäästi, töykeästi ja vihaisesti. Asiansa voi esittää myös kohteliaasti, ja pidän kyllä moukkana, jos ei näin toimi!

Kuka hitto luulee, että Lidlin työntekijät haluaisivat jotenkin huijata Lidlin hyödyksi :D Mitähän ne työntekijät siitä kostuisivat :D

Ei tällaistä ollut vielä kymmenisen vuotta sitten.

Itse syyttäisin pääosin kaiken automatisointia. Kassat pyrkivät siirtämään asiakkaan eteenpäin kokoajan. Jos tulee vähänkään monimutkaisempi kysymys, se vie liikaa kassan työaikaa.

Ennen työntekijät koulutettiin ja kaupoissa keskusteltiin, myyjät ottivat aktiivisesti kontaktia. Nyt jos kertoo vähän enemmän kuulumisia, nyrpistetään nenää.

olen huomannut, kuinka vanhempi sukupolvi on tottunut siihen, että rauhassa ehtii rupatella ja saada palvelua. Mutta itsellenikin on asetettu tavoitteet, että pitää palvella nopeasti x määrä asiakkaita. Isot määrät ovat tärkeintä, ei palvelu. Koska itse olen aloittanut kaupassa, jossa oli aikaa palvella asiakkaita, vie tämä työmotivaatiotani.

Paikallisessa hypermarketissa kun veloittivat kympin liikaa ja huomasin seuraavana päivänä, kävin sisääntuloaulassa norkoilleilta vartijoilta kysymässä että miten liikkeessä on tapana toimia jos on jotain mahdollista rikosepäilyä. Kertoivat että poikkeuksetta kutsutaan poliisit paikalle vaikka kyse olisi vain kympistä, eikä ole neuvotteluratkaisuun mahdollisuutta.

Jostain syystä kaupassa eivät varsinaisesti ilahtuneet kun halusin toimia kyseisen liikkeen vakiintuneen tavan mukaan, kyseessä lievä petos. Ja vähän jäi myös sellainen tunne että kympin arvoinen näpistys olisi tutkittu huomattavasti tehokkaammin kuin tuo petosepäily. Epäilen että ketään ei edes sakotettu.

aina sama tietty määrä. Tokalla kerralla pyysin infoa laskemaan kassan ja kas, kassahan täsmäsi. Ohohhoh! Kolmannen kerran menin samalle kassalle ja oho, taas jäi puuttumaan sama summa. Sanoin tästä kassaneidille ja tänä lykkäsi pyytämäni summan suoraan käteeni kassaa laskematta. Ohohhoh...

että osataan selvittää asiat huutamatta ja räyhäämättä. Etenkin jos ollaan tekemisissä vieraiden ihmisten kanssa työelämässä!

Etenkin jos ollaan tekemisissä vieraiden ihmisten kanssa työelämässä!

Tässä ketjussa ainakin itse ymmärrän tilanteen koskevan vapaa-ajalla tapahtuvaa asiointia. Moni, joka ei ole kykenevä asiakaspalveluun ollessa asiakkaana ei hakeudu asiakaspalvelutehtäviin. On monenlaisia töitä, koska on monenlaisia ihmisiä.

Kyllä on väärällä alalla, jos kassaneiti pahoittaa sanoista ja äänen voimakkuudesta mielen. Tottakai voi kannustaa toisia hyvään käytökseen. Jotkut elävät enemmän tunteella, toiset ovat aina viilipyttyjä.

Ehdotan, että nämä kassat, jotka eivät hyväksy toisten tunteita, käyvät kokeilemassa kaupankäyntiä välimeren maissa tai toreilla. Jos suomalaiselta pääsee pari ärräpäätä ja vähän ikävää palautetta silloin tällöin, se on aina pientä.

Olen ollut asiakaspalvelussa täällä ja ulkomailla. Jos pohjoismaisesta asiakkaasta pahastuu ja menee itkemään takahuoneeseen, voi vain miettiä, miten työkaverit välimerellä suhtautuvat itkupilliin. Itseasiassa ei negatiivisesti, vaan tukien. Aiheesta heitetään huulta ja kerrotaan, millä voisi vastata takaisin jättäen asiakkaan kuitenkin provosoimatta. Kuitenkin joka kerta potkimalla persuuksille, kannustamalla itkupilliä ottamaan itseään niskasta kiinni. Jos ei pääse tunteidensa yli pidemmänkään ajan jälkeen, sitten voi olla, että työnantaja siirtää toisiin tehtäviin.

Työelämässä on vaikea jaksaa, jos pienistä vastoinkäymisistä syntyy tämän ketjun mittainen poru. Ennen oli tapana opettaa, että asiakas on kuningas. Se ajatus on hyvin pätevä nykyäänkin. Se asiakas voi olla väärässäkin, mutta jos on oikeassa, hänen asiansa hoidetaan kuntoon. Jos on väärässä, se selvitetään. Jos asiakas ei ole maksava tai maksanut asiakas, sen kerjäläisen voi taluttaa pihalle.

vähän sama asia kuin puhelinmyynti- Muutaman kerran ollut niin moraaliton ja uskomattoman törkeä puhelinmyyjä joka on saanut mun asenteen kaikkia puhelinmyyjiä kohtaan todella hirveäksi.



Olen niin tyly puhelinmyyjille että ei varmasti toista kertaa uskalla mulle soittaa. Muuten kyllä ihan ystävällinen ja asiallinen...