Räppäri-juontaja Kana synnytti kuolleen vauvan viikko ennen laskettua aikaa
uontaja, rap-artisti Kanaa, oikealta nimeltään Marianna Alasta, 34, kohtasi alkukesästä suuri suru. Esikoislastaan odottaneen Alasen vauvan sydänäänet hiljenivät äkisti ja hän joutui synnyttämään kuolleen lapsen, kertoo Iltalehti.
Juhannusviikonloppua mökillään viettämässä ollut Alanen huomasi äkkiä, ettei vauvan liikettä enää tuntunut. Helsingin Kätilöopistolle kiidätetty artisti sai pian vahvistuksen pahimpaan pelkoonsa, kun sairaalassa todettiin, ettei vauvan sydänääniä enää kuulunut.
– Vaikka sisimmässäni tiesin tilanteen jo matkalla Kättärille, kielsin tuon asian itseltäni viimeiseen saakka, Alanen kertoo.
Neljä tuntia kestäneen synnytyksen jälkeen Alasella oli sylissään pieni tyttövauva.
– Hän oli niin kaunis. Tummat hiukset, ihan supertäydellinen vauva, Alanen muistelee koskettavasti.
Lähipiiri hyvästeli pienokaisen reilu kuukausi sitten. Alanen kertoo tunteidensa kulkeneen tapahtuneen jälkeen vuoristorataa.
– Välillä itkettää lohduttomasti, ja toisinaan tuntuu, että koko tapahtuma on ollut vain unta.
Puhuminen on auttanut luonteeltaan avointa Alasta eteenpäin ja elämänarvojensa hän kertoo muuttuneen täysin.
– On vain pakko selvitä, päivä kerrallaan. Mikään materiaalinen menetys ei tunnu enää miltään.
Kana-artistinimellä tunnetuksi tullut Alanen muistetaan vuoden 2003 Popstars-kilpailusta. Sittemmin Alanen on juontanut useita lapsille suunnattuja tv- ja radio-ohjelmia, muun muassa Skabadabaduuta, Staraokea sekä MTV3:n Juniori-kanavaa
http://metrolive.fi/jutut/artikkeli/9797/il-suomalaisen-tv-tahden-trage…
Kommentit (50)
yhdessä tapahtumassa. Iloinen ainakin oli eikä päällepäin huomannut mitään.
Osanotto suruun.
Ihan kamalaa. Vielä ensimmäinen lapsi, se ainoa. Ihan kamalaa ja varmasti surutyö kestää pitkään, muistoissa elää ikuisesti.
ensimmäinen, toinen, kolmas tms. EI ole merkitystä.
Itse olen kokenut kohtukuoleman 2 kertaa, eikä suru ollut yhtään sen pienempi vaikka meillä oli 2 elävääkin lasta.
Eroa on ainoastaan siinä, että jos on jo lapsia, on tavallaan pakotettu jatkamaan normaaliarkea ja suru ei ehkä saa niin isoa tilaa elämässä.
Minua loukkasivat todella paljon ilmeisesti "lohdutukseksi" tarkoitetut kommentit, joiden mukaan minun pitäisi olla kiitollinen ja onnellinen elävistä lapsistani (jaa, että en olisi saanut surra kuolleita lainkaan??)
Osanottoni ja lämmin halaus Mariannalle!
Mietin vain, koska minulla on kolme lasta, neljäs tulossa, ja tämä on nyt vielä rv 35+ viikolla perätilassa, kaikki aikaisemmat olleet normaalisti rtssä jo hyvissä ajoin. Jostain luin, että perätilalle saattaa olla ihan syynsäkin, esim. lyhyt napanuora tms., ja nyt kun kohtukuoleman yhteydessä nostettiin esiin vauvan oleminen perätilassa, alkoi minuakin jo mietityttämään.. Osanottoni ja voimia Kanalle!
kuolleena syntyneet ja alle viikon iässä kuolleet. Kohtukuolema tarkoittaa vain ennen syntymää kuollutta lasta.
Sitä aina sanotaan, kuinka harvinaista kohtukuolema on. Silti näitä aina välillä kuulee. Ystäväni kävi saman läpi. .
Eikö kohtukuolemia tapahdu noin 600 kpl joka vuosi?
Eli karkeasti laskien 2 tapausta per päivä vuoden ympäri. Ei se sit hirveen harvinaista ole.
Otan osaa hänen suruunsa minäkin ;(
Ystäväni, saman kokenut, itki usein sitä, miten ystävät on jättäneet. He antaa "aikaa surra rauhassa", eli pelätään kohdata äidin suru ja ahdistus. Pahimmillaan on vaihdettu kadulla puolta. Ei tiedetä mitä puhua tai sanoa. Hyvin inhimillistä, mutta ystäväni koki sen loukkaavana.
Jos äidin täytyy kantaa lapsensa menetys ja tuska, niin ystävän läsnäolo ja kuuntelu on niin tärkeää. Ei ole kuitenkaan sanoja jolla lohduttaa. Muut ei voi ottaa sitä surua pois vaikka haluaisi. Hyvää tarkoittavat kommentit: te olette vielä nuoria, kyllä te vielä...jos se olikin vaan niin sairas... mä olen kuullut että se ja se aine on jossain saattanut aiheuttaa näitä... jne, usein ärsyttää.
Lapsensa menettäneiden olisi ymmärrettävä että ei ystävilläkään ole välttämättä välineitä ja resursseja kohdata näin synkkää asiaa, ja hädissään lauotaan hyvää tarkoittaen kliseitä.
Ja ystäville; siinä tuskassa äiti voi ärsyynytä ja vihata kaikkea mitä sanotaan tai tehdään, vaikka tarkoitetaan hyvää. Kuolemaa vastaan kun on turha kapinoida, niin turvalliset ystävät voi saada osansa kivusta ja raastavasta ikävästä.
Mutta yhtä kaikki: Älkää jättäkö ystäviänne yksin! Tuki arjen askareissa, pelkkänä korvana, kahvi/lenkkikaverina on voima jolla pääsee paremmin luovimaan kaiken yli.
Otan osaa hänen suruunsa minäkin ;(
Itku tuli kun luin lehdestä uutisen.
Hienosti Kana on jaksanut tänäänkin Maikkarin sarjassa. Jaksaa surffata ja iloita. Itkua mutta näen voimaa.
Jaksamista Kanalle, voimia surutyön läpikäyntiin.
Marianna, 34, odotti keväällä esikoislastaan, ja raskaus sujui kaikin puolin hyvin.
- Vauva oli niin sanotussa perätilassa, ja sen vuoksi olimme olleet tarkemmassa kontrollissa, minulle tehtiin muun muassa lantion magneettikuvaus, Marianna kertoo.
Vain viikko ennen laskettua aikaa tilanne muuttui.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012082015970831_uu.shtml
Kana tuntuu niin elämäniloiselta ja positiiviselta ihmiseltä, että todella harmillista, että noin kävi.
Tuo on kauheinta mitä äidille voi tapahtua :(
Niin surullista, ettei osaa kuvitellakaan. Toivottavasti elämä hiljalleen kannattaa heitä eteenpäin. :(
Hirveä asia, oikein paljon jaksamisia toivon kaikille lapsi/kohtukuoleman kokeneille!
Omassa tuttavapiirissäkin on jokunen.
Itselläni on yksi keskenmeno, mutta se ei ole verrattavissa tämän menetyksen ankaruuteen, vaikka onkin sinnepäin. Onneksi Kanalla tuntuu olevan avoin ja optimistinen asenne, hän varmasti selviää ikävästä kokemuksesta ajan kanssa.
Sitä aina sanotaan, kuinka harvinaista kohtukuolema on. Silti näitä aina välillä kuulee. Ystäväni kävi saman läpi. Surutyö kesti pitkään. Lieneekö vieläkään, vuosien jälkeen toipunut. Jättää aivan varmasti jäljet loppuelämäksi.
Osanotto äidille. Toivottavasti uskaltautuu harkitsemaan uutta raskautta. Voin vain kuvitella, minkälaista pelkoa joutuu kokemaan koko raskauden ajan.
Varmastikaan mitään ei ollut tehtävissä. Itse tunsin raskaudessa huonosti vauvan liikkeitä, joten olin ihan vainoharhainen kun tiesin ystäväni kohtalon. Sairaalassakin huolestuttiin vähäisistä liikkeistä ja synnytys käynnistettiin tästä syystä. Lapsi oli kuitenkin täysin terve. Vieressäni on onneksi nyt vuoden ikäinen todella liikkuvainen kullanmuru.
Näin Kanan keväällä PetExpossa Lapsimessujen yhteydessä ja huomasin, että hänellä on soma vauvamasu.
Toivottavasti seuraava raskaus päättyy onnellisesti!