Olen exän mielestä Suomen kelvottomin äiti
Olin jo silloin kun oltiin naimisissa. Nyt erosta on vuosi, ja edelleen saa välillä kohtauksia, että huutaa puhelimeen, että en välitä lapsista, välitän vain itsestäni. Hän pitää minua älyllisestä jälkeenjääneenä ja itsekkäänä. Meillä ollaan menty viikko-viikkosysteemillä, mutta nyt hän taitaa haluta lapset itselleen. Väsyttää koko juttu, tuntuu että miehestä ei pääse eroon, vaikka erottu on. Aiemmin ajattelin, että jos tarve vaatii, suostun siihen, että lapset ovat enemmän isällään, koska teen hankalaa vuorotyötä kaukana kotoa. Nyt sydämessä nakertaa pelko, että jos annan miehelle periksi missään, hän vie minulta lapset kokonaan pois. Tuntuu, että kaikki mitä teen, on hänelle merkki huonoudestani.
No, ei tässä ollut mitään järkeä, tahdoin vaan purkautua. Kiitos.
Kommentit (12)
vai onko kaikki pelkkää panettelua?
lukuisista eri syistä. Kun en ole hänen kanssaan tekemisissä, en pidä itseäni itsekkäänä. Kun hän on haukkunut minua, sellainen entä jos -ääni alkaa kuulua.
Olen kysynyt, mitä minun pitäisi tehdä, millainen pitäisi olla, jotta en olisi itsekäs ja huono. Hän ei osaa sanoa.
ap
Yhteydenpito kirjallisesti ja vain olennaisista asioista.
että pitää alkaa tehdä. Pelkään, että hän suuttuu siitä. No, suuttuu ehkä muutenkin.
ap
älä kuuntele kaikkea mitä se sanoo äläkä ota tosissaan. Puhu ystäviesi kanssa asiasta
Ihan ensiksi muistutat itsellesi etet ole huono etkä itsekäs ja jatkossa annat väitteen mennä toisesta korvasta ulos. Pääasia on, että et anna sen vaikuttaa siihen, mitä ajattelet itsestäsi vaan kuuntelet sisäistä ääntäsi ja luotat itseesi huolimatta siitä mitä kukaki sanoo.
Itse tiedät varmaan paremin. Yritä olla kuuntelematta häntä, sulje kohteliaasti puhelin. Olen itse äitipuoli, ja tutustuessani mieheeni olin todella iloinen, kun hän kehui ex-vaimoaan tosi hyväksi äidiksi. Eikä koskaan ole lapsileen mitään pahaa äidistä sanonut. Siksi myös minulla on oikein hyvät suhteet lapsiin. lapset ei ole jääneet ritiriitatilanteeseen, vaan ovat voineet muistella lapsuttaan ( ja yhteisiä hetkiä ) mun läsnäollessa ( ovat myös tavanneet ja tuntevat mun suvun). Se on lapsille parasta, ristiriidaton tilanne.
Minäkin kehottaisin viestimään vain kirjallisesti, ei puhelimessa. Parempi myös tehdä vaihdot niin, että ette tapaa. Pidä puolesi, jos lapset ovat sinulle rakkaita ja haluat säilyttää heihin kontaktin. Ex varmaan yrittää lapsia itselleen ja siksi koittaa häiritä ja rasittaa sinua.
viesteistä. Vasta eron jälkeen aloin tajuta, etten ole tyhmä tai vähän hidas. Olin yli kymmenen vuotta ajatellut niin alitajuisesti, että minä en vaan ymmärrä asioita.
Kun ex-mies haukkuu tyhmäksi, tiedän, että se ei pidä paikkaansa. Mutta kun hän haukkuu huonoksi äidiksi, itsekkääksi jne, käynnistyy jokin ajatusketjureaktio, jossa jään tarkastelemaan kaikkia tekemisiäni tästä näkökulmasta. Ehkä seuraavan vuoden kuluttua osaan suodattaa myös tuon haukkumisen.
Hassua/surullista tässä on se, että lapsille hän on mahtava, rakastava isä. Hän ei ole koskaan kohdellut heitä kuten minua, ja osakseen sen takia alitajuisesti ajattelen, että minussa on joku vika. Vaikka ei ole.
Ap
Tuskin on niin täydellinen isä, kun lasten äitiä noin epäkannustavasti kohtelee! Teet nyt kivoja juttuja lasten kanssa ja hoidat ex:n kanssa taistelut kirjallisesti.
Ei siihjen haukkumiseen totu koskaan ja en itse kuuntelisi.
Nyt ei enään puhelinkeskusteluja.
Toivottavasti tilanne menee parempaan suuntaan, tsemppiä!