Onko muilla miestä, joka vaihtaa off-tilaan lastenhoidon suhteen heti kun vaimo on kotona?

Mulla jo isommat lapset, mutta samantapaista. Mä olen henkisesti koko ajan lasten saatavilla, mies on ihan omissa sfääreissä eikä joudu selvittelemään lasten riitoja tai teinin angstiin. Se olen aina minä. Ja oikeasti mies kyllä pystyy ottamaan lapset hoitoonsa, pyöritti arkea yskin kolme kuukautta kun olin sairaalassa. Jopa hoiti lasten vaatehankinnat, joihin ei koskaan ollut suostunut puuttumaan, totesi vain ettei tajua niistä mitään. Haloo, ei mulla naisena ole näihin hommiin sen myötäsyntyisempää taitoa, ihan on pitänyt opetella.

Jep

Ymmärrän hyvin, miksi lomamatkoilla pariskunnat on niin kireitä ja jännittyneitä. Johtuu juuri tuosta, että toinen on koko ajan lasten saatavilla ja kuulolla ja toinen lomailee. Se aiheuttaa katkeruutta ja väsymystä. Olen usein kysynyt mieheltäni, miksei voida lomailla niin että välillä toinen makaa aurinkotuolissa ja toinen vahtii lapsia, ja sitten vaihdetaan? Näin ollen molemmat saavat lepoa ja rentoutusta. Ei osannut vastata tähän.

Juu samanlainen löytyy täältäkin. Tuntuu että jos olen Suomessa, mies olettaa että hoidan kaiken. Mulla on kohtalaisesti työreissuja, joiden aikana mies hoitaa lapset ok mutta kotia ei juurikaan. Kun tulen reissusta ( yleensä lyhyitä 1 yön poissaoloja) minä hoidan pyykit, astianpesukoneen, kauppakäynnit jne. Sama homma iltaisin, jos en erikseen määrää ja ohjeista; mies ei muista antaa lapsille ruokaa varsinkaan näin kesällä " ei mulla ollu nälkä eikä kukaan sanonut että olisi nälkä" on selitys klo21. ARGH!!

Meillä ei ole ihan noin räikeää lomilla tuo mutta aika tavalla samantyylisesti. Esim. lähdemme uima-altaalle koko perhe, minä jään ensin aurinkotuoliin ja mies ottaa lapset veteen. Pian huutelee, että otan toisen, kun hän isomman kanssa lähtee syvälle puolelle. Minä sitten uitan pienempää, kunnes mies ilmoittaa, että lähtee huoneeseen, kun on uittanut lapsia näin kauan ja minä saan sitten hoitaa molemmat loppupäivän.

Tavallaan siis jakaa vuoroja mutta aika epäreilusti.

Meillä räikein epäoikeudenmukaisuus on ihan arjessa. Mies saattaa painua autotalliin tai työhuoneeseen puuhaamaan omiaan eikä edes kysy, ehdinkö vahtia lapsia vaan tekee vain niitä omia juttuja välittämättä vähääkään, mitä lapset puuhaavat. Minä sitten teen ruoan, pesen pyykin, imuroin, käyn kaupassa kaikki lasten kanssa, ja sitten illalla saan kuulla, miten hän on ollut ahkera ja tehnyt perheelle kaapin autotalliin (missä säilyttää omia työkalujaan) ja siten hän kyllä ansaitsee vähän lepoa ja rauhaa. Tällainen kuvio meillä on ihan päivittäistä.

Onneksi on kohtalotovereita. Täälläkin samanlainen mies. Viikolla meillä oli sellainen tilanne, että olin herännyt aamulla lasten kanssa (niin kuin aina). Aamupala jäi välistä (taas) minulla. No tultiin lasten kanssa ulkoilusta kotia (Mies ulkoilun ajan pelasi) ja aloitettiin syömään. Minä syötin kahta lasta ja mies söi. Nousi pöydästä ja lapset kanssa. Mies meinasi alkaa (taas) pelaamaan. Käskin sen vaihtaa vaipat muksuille ja pesaseen että joka paikka ei olisii taturassa. Tuumasi, että eiköhän voisi edes joskus pelata rauhassa.. Siinä vaiheessa  mun pinna paloi ja karjasin aikasta lailla kovaa, että enkö mä edes saa syödä tässä talossa ikinä.. Loppuviimein söin ja mies hoiti lapset siihen saakka että sain hotkittua ruoan.

Mies koko ajan hokee,että eikö voitais mennä lomareissulle. Ei kiinnosta. Nyt sainkin idean ehdotankin miehelle, että se hoitaa lapset ja teen kokoajan omia juttuja.. Alkaiskohan tajuamaan.

Ratkaisu: tehkää samoin kuin mies. Antakaa maistaa omaa lääkettään. Älkää alistuko.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 20:45"]

Ratkaisu: tehkää samoin kuin mies. Antakaa maistaa omaa lääkettään. Älkää alistuko.

[/quote]

Voin kertoa, että jo vaimon harvinainen ravintolailta kavereiden kanssa on tälle miestyypille liikaa ja se tietysti kostetaan raivoamalla huolellisesti lapsille koko illan. Hieman vaikeaa siis tällaiset irtiotot hyväksikäytetylle puolisolle, vai minkä hinnan lapset ovat hetken vapaudestasi velvollisia maksamaan? Jos kaikki menisi edes jontenkuten vaimon poiisaollessa, niin mikäs ongelma se olisikaan antaa toisen maistaa omaa lääkettään.

Tiedän että monen mielestä varmaan narisen turhasta, kun on niin paljon miehiä jotka ei hoida lapsiaan juuri ollenkaan, mutta minua todella korpeaa mieheni tyyli "vaihtaa vapaalle" lasten suhteen heti kun minä astun ovesta sisään.

Mieheni ei ole sovinisti tai sohvaperuna, hän on hoitovapaallakin ollut ja ei ole asiaa mitä hän ei lasten kanssa osaisi tehdä: sujuu vaipanvaihto, syöttäminen ja leikkiminen. Mutta aina, AINA kun mintä tulen töistä kotiin tai olemme yhtä aikaa lomalla, huomaan olevani yksin vastuussa lapsista. Juoksen taaperon perässä ympäri tienoota, haen vanhempaa kavereilta syömään ja yritän ylipäätään katsoa missä lapset milloinkin liikkuu. Kateellisena katson kavereiden miehiä jotka yhtä lailla osallistuu ja kantaa vastuuta.

Omituista tässä on se, että kun lähden pois, mies kyllä pärjää lasten kanssa. Hän ei naputa silloin (harvoin) kun otan omaa aikaa, mutta se edellyttää järjestään sitä että lähden pois kotoa. Tämä tekee esim. yhteisistä lomamatkoista aika tuskaa, kun oma lomani on lastenhoitoa 24/7, mies on vähän kuin riippakivi perässä ja touhuilee omia juttujaan.

Ennenkuin joku väittää että olen opettanut mieheni tähän niin voin kertoa, että olemma jakaneet hoitovapaat ja nykyään teen pidempää työpäivää kuin mieheni.

tuu mulle vaimoksi. PM

Ootko puhunut asiasta, huomaako itse tekevänsä noin?