Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla miestä, joka vaihtaa off-tilaan lastenhoidon suhteen heti kun vaimo on kotona?
19.08.2012 |
Tiedän että monen mielestä varmaan narisen turhasta, kun on niin paljon miehiä jotka ei hoida lapsiaan juuri ollenkaan, mutta minua todella korpeaa mieheni tyyli "vaihtaa vapaalle" lasten suhteen heti kun minä astun ovesta sisään.
Mieheni ei ole sovinisti tai sohvaperuna, hän on hoitovapaallakin ollut ja ei ole asiaa mitä hän ei lasten kanssa osaisi tehdä: sujuu vaipanvaihto, syöttäminen ja leikkiminen. Mutta aina, AINA kun mintä tulen töistä kotiin tai olemme yhtä aikaa lomalla, huomaan olevani yksin vastuussa lapsista. Juoksen taaperon perässä ympäri tienoota, haen vanhempaa kavereilta syömään ja yritän ylipäätään katsoa missä lapset milloinkin liikkuu. Kateellisena katson kavereiden miehiä jotka yhtä lailla osallistuu ja kantaa vastuuta.
Omituista tässä on se, että kun lähden pois, mies kyllä pärjää lasten kanssa. Hän ei naputa silloin (harvoin) kun otan omaa aikaa, mutta se edellyttää järjestään sitä että lähden pois kotoa. Tämä tekee esim. yhteisistä lomamatkoista aika tuskaa, kun oma lomani on lastenhoitoa 24/7, mies on vähän kuin riippakivi perässä ja touhuilee omia juttujaan.
Ennenkuin joku väittää että olen opettanut mieheni tähän niin voin kertoa, että olemma jakaneet hoitovapaat ja nykyään teen pidempää työpäivää kuin mieheni.
Kommentit (31)
Matkassa lapseton tuttavapariskunta.Aamusta mies katoaa jo kahville,näiden huoneistoon.Itse jään laittamaan tyttäret kuntoon.Pukemaan ja tarjoamaan aamupalan.En ole edes ehtinyt itse syömään,kun mies tulee takaisin ja toteaa että ovat valmiita lähtemään päivän touhuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siis mitään "osaa" tehdä kun olen paikalla. Käytiin eläinpuistossa ja oli ihan otsa kurtussa, kun sanoin, että otatko pienemmän syliin kun tuli portaat vastaan. Haluaisi kävellä ihan siis yksikseen hieman erillään, ettei vaan "nakki iske". Onneksi isompi on jo 5v, suunnittelen jo ensi kesän reissuja ilman miestäni. Hermostuttaa suuresti nämä reissut, kun ei yhtään voi miehen varaan laittaa mitään.
Kotona istuu tietokoneella ja vaikka pyydän, että menee ulos katsomaan, mitä lapset tekevät kun itse teen ruokaa -ei hievahdakaan. Pienempi on kuitenkin vasta 2,5v, joten ihan ei voi vahtimatta ulos jättää.
Olen nyt alkanutkin lapsilleni sanomaa, ettei isiä saa häiritä, kun tulevat sisälle kertomaan jotain jännää tms. Ihan turhaan menevät sen luo, kun vastauksena on korkeintaan jokin murahdus. Pikkuhiljaa kasvatan ne irti isästä, etteivät vaan ota mallia sen saamattomuudesta ja laiskuudesta, varsinkaan toi poika. Olisi hirveän surullista, jos hänestä tulisi samanlainen :(
Ei siis mitään "osaa" tehdä kun olen paikalla. Käytiin eläinpuistossa ja oli ihan otsa kurtussa, kun sanoin, että otatko pienemmän syliin kun tuli portaat vastaan. Haluaisi kävellä ihan siis yksikseen hieman erillään, ettei vaan "nakki iske". Onneksi isompi on jo 5v, suunnittelen jo ensi kesän reissuja ilman miestäni. Hermostuttaa suuresti nämä reissut, kun ei yhtään voi miehen varaan laittaa mitään.
Kotona istuu tietokoneella ja vaikka pyydän, että menee ulos katsomaan, mitä lapset tekevät kun itse teen ruokaa -ei hievahdakaan. Pienempi on kuitenkin vasta 2,5v, joten ihan ei voi vahtimatta ulos jättää.
Olen nyt alkanutkin lapsilleni sanomaa, ettei isiä saa häiritä, kun tulevat sisälle kertomaan jotain jännää tms. Ihan turhaan menevät sen luo, kun vastauksena on korkeintaan jokin murahdus. Pikkuhiljaa kasvatan ne irti isästä, etteivät vaan ota mallia sen saamattomuudesta ja laiskuudesta, varsinkaan toi poika. Olisi hirveän surullista, jos hänestä tulisi samanlainen :(
Joo tähän varmaan joku tulee kertomaan, että keskustele miehesi kanssa ja että et voi noin tehdä! NO keskusteltu on, eikä näe toiminnassaan mitään ristiriitaisuutta tai väärää. Minä kun en ole luonteeltani nalkuttaja tai käskijä vaan teen sitten mielummin itse, kun ei kerran tajua. Ja kyllä minä PYYDÄN kerran pari, mutta kun niillä ei ole vaikutusta.
En pysty käsittämään, että minun pitäisi aikuista miestäni KÄSKEÄ vaihtamaan esim. vauvan vaippa, vaikka haisee hänen nenänsä alla.
Todellinen luonne on tässä pikkuhiljaa tullut lasten myöstä ilmi..
Helpompi lähteä jonnekin ilman häntä.
Ja samoin täällä mies on ollut hoitovapaalla kerran jo vuoden ja nyt juuri jäämässä kokonaan hoitovapaalle ja olemme vuorotelleet töissä tässä äskettäinkin.
Hän hoitaa lapsiasioita JOS ERIKSEEN OSOITAN JA PYYDÄN mitä täytyy hoitaa: "vaihdatko Topin vaipan", "Mee laittaan Siljalle jugurttia".
Silloin kun en ole paikalla kaikki kyllä hoituu (paitsi ehkä lasten sotkujen siivoaminen jää tekemättä).
En usko että hän tekee tätä tahallaan ja tiedostaen vaan hän vain on niiiin paljon hitaampi reagoimaan, hänen standardinsa lasten hoitoon on matalampi kuin minun, niinpä jos olen paikalla minä olen se joka aina ehdin nähdä tarpeet ja reagoida, ellen erikseen kiellä itseäni. Ja tietysti lapsetkin tulevat ennemmin minulta vaatimaan asioita, kun olen nopeammin niihin vastaava. Isiltä saa kysyä kolme tai kuusi kertaa.
...kuulostaa ihan kamalalta. Että vaikka olette keskustelleet niin mies ei näe siinä mitään väärää että ihan aktiivisesti yrittää vältellä perheen välttämättömien asioiden hoitoa! Sehän on tosi epäreilua ja itsekästä.
Vaikea olisi sellaista kestää. Luultavasti pyrkisin sopimaan toisen kanssa että minä sitten määrään x määrän töitä ja ne pitää mukisematta tehdä ("nakit") tai lähden kävelemään ihan yksin. Prkl. En tiedä haluaisinko olla noin itsekkään tyypin kanssa parisuhteessa. Vaikka varmaan hänelläkin positiiviset puolensa on.
t. 10,
jonka mies ei myöskään tykkää askareiden hoitamisesta mutta ymmärtää sentään että koska en minäkään niitä yksin halua hoitaa hänen on kannettava osuutensa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies makaa sohvalla heti kun töistä tulee (ei raskasta hommaa, toimistossa istuu kaiket päivät), lukee lehtiä ja ties mitä muuta tabletiltaan vaakatasossa, kattelee telkkaa samalla. Mä haen lapset päiväkodista, käyn kaupassa, teen ruuan ja vahdin lapsia tarpeen mukaan, kunnes tulee iltapesut ja iltapalat, hoidan nekin ja nukkumaan laittamisen iltasatuineen. Mies ei nouse koko iltana muuta kuin ehkä syömään, ja sanomaan hyvää yötä lapsille. Kun pyydän tekemään jotain kotihommaa, ärsyyntyy. Kun ehdotin että veisi joskus eskarilaisen aamulla päiväkotiin (muut lapset on eri päiväkodissa), toteaa ärtyneenä että eiks se ole vähän niinku sun hommaa?? Parina aamuna tää onnistui ja sit taas homma sysättiin mulle. Töihin ei ole kiirettä kun on yrittäjä ja aikaa istua aamusin kahvilla lehteä lukemassa. Olen kai liian kiltti, mutta kun ei jaksais aina valittaa samasta asiasta aikuiselle ihmiselle.
Ennenkuin joku väittää että olen opettanut mieheni tähän niin voin kertoa, että olemma jakaneet hoitovapaat ja nykyään teen pidempää työpäivää kuin mieheni.
Opettaminen voi tapahtua huomaamatta. Oletko koskaan puuttunut miehesi tapaan hoitaa lapsia tai tehdä muita kotitöitä? Tiedät että miehesi osaa hoitaa lapsia koska hän pärjää lasten kanssa jopa ollessasi poissa kotoa - annatko hänelle työrauhan?
Oletko koskaan kyseenalaistanut miehesi auktoriteettia lasten ollessa läsnä?
Oletko valmis jakamaan vastuittesi lisäksi myös valtaasi ja raottamaan hänelle reviiriäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tuli todettua kesällä mökkeillessä eri kokoonpanoilla: loppuillasta tilanne oli aina se että naisjoukko vahti ipanoitaan kun miehet saunoi kolmatta tuntia, soutelivat, kalastivat ja äijäilivät keskenään. Naisten radikaalein veto oli yksi siideri kun lapset oli vihdoin saatu nukkumaan.
Mulle huvipuisto/leirintäaluereissut on aina yhtä tuskaa: en ehdi itse syömään tai tekemään mitään loppuuna asti, aina iskee vaipavaihto tai muu nakki kesken kaiken, mies mussuttaa tyynesti ruokaansa eikä keskeytä vaikka nuorimmainen olisi jouksemassa liikkuvan asuntoauton alle, sitten kun saa kupunsa täyteen nousee ylös ja toteaa menevänsä edeltä uimaan/mökkiin/autolle, minä vahtimaan kahden pienen syömiset, korjaan jäljet, käytän vessassa, ja oma annos jäähtyy siinä sivussa.
helvetissä te naiset olette niin nössöjä lampaita ja marttyyreja???
Minä tungen ipanan miehen syliin ja ilmoitan tiukasti, että MINÄ SYÖN NYT!! Hoida lastasi.
Ei teidän tilanteeseenne tule ikinä muutosta, jos ette sitä itse tee! Totta kai ne miehet jatkavat entiseen malliin, jos huomaavat sen toimivan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
helvetissä te naiset olette niin nössöjä lampaita ja marttyyreja???
Minä tungen ipanan miehen syliin ja ilmoitan tiukasti, että MINÄ SYÖN NYT!! Hoida lastasi.
Ei teidän tilanteeseenne tule ikinä muutosta, jos ette sitä itse tee! Totta kai ne miehet jatkavat entiseen malliin, jos huomaavat sen toimivan!
Voihan sen noinkin tehdä (ja teenkin) mutta käy sekin voimille kun toinen ei ikinä tee mitään oma-alotteisesti. Että vuosi toisensa jälkeen pitää pyytää/pakottaa toista osallistumaan. Sehän ei perheen keskinäistä harmoniaa paranna, ei ihme että juuri uutisoitiin loma-aikojen aiheuttavat erohakemusten tulvan. Ja tästä mies saa hyvän keppihevosen valitella "nalkuttavaa akkaa" jonka takia pitää paeta kotoa harrastuksiin.
helvetissä te naiset olette niin nössöjä lampaita ja marttyyreja???
Minä tungen ipanan miehen syliin ja ilmoitan tiukasti, että MINÄ SYÖN NYT!! Hoida lastasi.
Ei teidän tilanteeseenne tule ikinä muutosta, jos ette sitä itse tee! Totta kai ne miehet jatkavat entiseen malliin, jos huomaavat sen toimivan!
Voihan sen noinkin tehdä (ja teenkin) mutta käy sekin voimille kun toinen ei ikinä tee mitään oma-alotteisesti. Että vuosi toisensa jälkeen pitää pyytää/pakottaa toista osallistumaan. Sehän ei perheen keskinäistä harmoniaa paranna, ei ihme että juuri uutisoitiin loma-aikojen aiheuttavat erohakemusten tulvan. Ja tästä mies saa hyvän keppihevosen valitella "nalkuttavaa akkaa" jonka takia pitää paeta kotoa harrastuksiin.
Joku tuolla kommentoi, ettei ole luonteeltaan nalkuttaja. Onko se siis muka nalkuttamista, että vaatii ihan ääneen puolisoaan hoitamaan oman tonttinsa perhe-elämästä? Mitä ihmeen nalkuttamista se muka semmonen on? Se no kuulkaa aikuisen ihmisen tervettä itsetuntoa ja tarvetta pitää omista oikeuksista kiinni. Minä ainakin nalkutin tarvittaessa vaikka joka päivä, en antanut tilanteen lipsua yhtään siihen, että mies vetelehtisi sohvalla töiden jälkeen saati sitten yhteisillä lomareissuilla ja kuulkaas kahden vuoden jälkeen ei tarttenu enää nalkuttaa, kun mies osaa jo ihan oma-aloitteisesti toimia. Mielummin kuitenkin nalkutan kaksi vuotta (vaikka eronkin uhalla, siinähän lähtee jos ei oo muka kanttia hoitaa kotiaan!), kun itken kolmekymmentä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistin meidän perheen monesta viestistä. Meillä tilanne on kriisiytymässä, mutta sekään ei tunnu miestä kiinnostavan. Luulen, että mies luottaa siihen etten halua erota, vaikka tulisi kuinka tiukka paikka. Meilläkin mies osaa hoitaa lasta, jos en ole paikalla. Pakotin mieheni hoitamaan esikoistamme vauvasta asti, vaikka hän yritti luistaa koko hommasta. Välillä haluaisin olla kärpäsenä katossa seuraamassa miehen tapaa hoitaa lasta. Hän ei nimittäin huomaa, vaikka lapsi juoksentelisi nenän alta kakat housussa.
Viimeisin lomareissumme oli täysi katastrofi. Jo pakkaamisesta lähtien kaikki meni pieleen. Mies huolehti vain omista tavaroistaan laivaan asti, jonka jälkeen mies korkkasi ensimmäisen laivan. Aivan kaikki lapseen liittyvä kaatui vain minun hartioilleni. Itse en voinut rentoutua ollenkaan, kun piti vahtia lasta miehen tissutellessa olutta. Illalla laitoin lapsen nukkumaan ja mies ilmoitti käyvänsä tupakalla. Meni 45 minuuttia, kunnes puhelin soi. Mies halusi vain soittaa ja ilmoittaa, että jäi aulabaariin istumaan ja kaljoittelemaan. Aamulla mies oli aivan krapulassa. Hän juuri ja juuri kykeni hoitamaan itsensä, joten taas lapsi oli vain minun vastuullani. Lähdimme sitten kahdestaan aamiaiselle miehen kuorsatessa sängyssä. Ennen uloskirjautumista räjähdin miehelle. Kysyin eikö hän ymmärrä miten epäreilua tuollainen on. Eipä ymmärtänyt. En tiedä miksi aina jaksan uskoa, että seuraavalla matkalla kaikki menee hyvin ja lomailemme perheenä. Nyt reissumme ovat juuri sellaisia, että minä ja lapsi olemme yksikkö ja mies on oma yksikkönsä. Pisteenä iin päälle mies alkoi valittaa miten tuon reissun vuoksi ei voinut tehdä tiettyjä asioita kotona. Kehtasi vielä kitistä ettei seuraavana viikonloppunakaan voi mitään tehdä, koska minä olen töissä! Kaiken huipuksi miehellä on vauvakuume! En todellakaan aio tuon paskiaisen kanssa tehdä yhtään lasta enää!
Mielummin kuitenkin nalkutan kaksi vuotta (vaikka eronkin uhalla, siinähän lähtee jos ei oo muka kanttia hoitaa kotiaan!), kun itken kolmekymmentä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeisin lomareissumme oli täysi katastrofi. Jo pakkaamisesta lähtien kaikki meni pieleen. Mies huolehti vain omista tavaroistaan laivaan asti, jonka jälkeen mies korkkasi ensimmäisen laivan. Aivan kaikki lapseen liittyvä kaatui vain minun hartioilleni. Itse en voinut rentoutua ollenkaan, kun piti vahtia lasta miehen tissutellessa olutta. Illalla laitoin lapsen nukkumaan ja mies ilmoitti käyvänsä tupakalla. Meni 45 minuuttia, kunnes puhelin soi. Mies halusi vain soittaa ja ilmoittaa, että jäi aulabaariin istumaan ja kaljoittelemaan. Aamulla mies oli aivan krapulassa. Hän juuri ja juuri kykeni hoitamaan itsensä, joten taas lapsi oli vain minun vastuullani. Lähdimme sitten kahdestaan aamiaiselle miehen kuorsatessa sängyssä. Ennen uloskirjautumista räjähdin miehelle. Kysyin eikö hän ymmärrä miten epäreilua tuollainen on. Eipä ymmärtänyt. En tiedä miksi aina jaksan uskoa, että seuraavalla matkalla kaikki menee hyvin ja lomailemme perheenä. Nyt reissumme ovat juuri sellaisia, että minä ja lapsi olemme yksikkö ja mies on oma yksikkönsä. Pisteenä iin päälle mies alkoi valittaa miten tuon reissun vuoksi ei voinut tehdä tiettyjä asioita kotona. Kehtasi vielä kitistä ettei seuraavana viikonloppunakaan voi mitään tehdä, koska minä olen töissä! Kaiken huipuksi miehellä on vauvakuume! En todellakaan aio tuon paskiaisen kanssa tehdä yhtään lasta enää!
Oi kun tutulta kuulostaa. Meidän viimeisimmällä reissulla mies ei edes vaivautunut soittamaan, vaan kun kolmen tunnin kuluttua aloin soitella missä viipyy, ei vastannut puhelimeen. Ja kotiutui kännissä viiden tunnin päästä.
Piti oikein katsoa olenko vastannut ketjuun pari vuotta sitten (en ollut), sillä tämä asia ärsytti ihan kamalasti ennen. Tänä kesälomana olen kuitenkin ihmeekseni ja ilokseni huomannut miehessä kehitystä!!! Tämä on niin ihmeellistä, että pistää oikein silmään edelleen. Meillä nuorin on 7 v ja vanhin 11 v.
Ennen tilanne meni niin, että jos olimme kaikki kotona, lapset pyysivät kaikkea minulta, vaikka isänsä olisi ollut vieressä. Aina sanoin, että pyytäkää isiltä, kun on siinä vieressä ja minä olen nyt vessassa/suihkussa/puhelimessa jne. Nyt mies hoksaa usein toimia jo ennen kun sanon, että "avaa sille uusi maitopurkki" tms. Lapsetkin ovat oppineet vähitellen kysymään isältään. Hidasta on meno ja paljon jää mieheltä huomaamatta, mutta ihan selvää edistystä kuitenkin.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:16"]
Piti oikein katsoa olenko vastannut ketjuun pari vuotta sitten (en ollut), sillä tämä asia ärsytti ihan kamalasti ennen. Tänä kesälomana olen kuitenkin ihmeekseni ja ilokseni huomannut miehessä kehitystä!!! Tämä on niin ihmeellistä, että pistää oikein silmään edelleen. Meillä nuorin on 7 v ja vanhin 11 v.
Ennen tilanne meni niin, että jos olimme kaikki kotona, lapset pyysivät kaikkea minulta, vaikka isänsä olisi ollut vieressä. Aina sanoin, että pyytäkää isiltä, kun on siinä vieressä ja minä olen nyt vessassa/suihkussa/puhelimessa jne. Nyt mies hoksaa usein toimia jo ennen kun sanon, että "avaa sille uusi maitopurkki" tms. Lapsetkin ovat oppineet vähitellen kysymään isältään. Hidasta on meno ja paljon jää mieheltä huomaamatta, mutta ihan selvää edistystä kuitenkin.
[/quote]
Hienoa että mies on kehittynyt, mutta tuo helpotus voi johtua ihan siitäkin että teillä on aika isot lapset. Ei enää vaipanvaihtoja tai tuttipulloja tai uhmakohtauksia, niin omakin taakkasi on pienempi. Ja usein on niin että miehet kokee luontevammaksi isojen lasten kanssa olon, kun nämä osaavat selkeästi kertoa mitä ovat vailla.
Sama tilanne meillä.
Kun mies ollut kotona lasten kanssa ja minä tulen töistä en saa hetkeäkään huilata, mies siirtyy sohvallle ja kotityöt ja lapset kokonaan mun harteilla. Hänellä on ollut niin rankka päivä kun vahtinut lapsia koko päivän, ei kyllä ole kotitöitä tehnyt lainkaan, asunto kuin pommi.
Kun mies tulee töistä ja minä puolestaan ollut kotona lasten kanssa hän siirtyy heti sohvalle ja jää sinne seuraavaan aamuun. Hänellä on ollut niin rankka ja huono päivä töissä. Ihan sama vaikka olisin 40 asteen kuumeessa jne, mullahan on ollut helppo kotipäivä.
En ole vieläkään tajunnut miten mies oikein ajattelee, vai ajatteleeko ollenkaan?
ja syventyi siihen. Minä sitten vahdin koko ajan yksin kahta (uimataidotonta) lasta. Lopulta kysyin häneltä että tietääkö hän miksi mulla ei koskaan ole luettavaa uimarannalla mukana.
Seuraavalla kerralla mies jätti kirjan kotiin mutta sen sijaan näpräsi kännykkää koko ajan. Huoh, jotkut vaan ei opi.