Facebook on sellainen piilokehuskelumesta

Sehän on just sitä, kehuskelumesta. Hyvin harvat mitään huonoa sinne itsestään laittaa.



Mä en voi sietää koko sivustoa ja olen onnistuneesti pysynyt sieltä poissa.

http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2012/08/19/omakehu-haisee-mutta-ei-…



Jutussa annetaan kuva, että ihmiset tosielämässä olisivat vaatimattomia mutta fb:ssa kehua retosteltaisiin estoitta. Ei pidä mielestäni paikaansa, kyllä ihmiset tykkää myös kasvotusten puhua itsestään/lapsistaan/koiristaan. Tietysti on íhmisiä, joilla tämä menee täysin yli, mutta ehkä edelleen vähemmistö.



Löytyy myös ihmisiä, jotka ei siedä toisten minkäänlaista itsekehua koska vertaavat jatkuvasti itseään muihin.

Facebookin idea on, että KERROTAAN MITÄ ON TEHTY. Jos sitten joku kokee sen kehuskeluna, niin sehän vain tarkoittaa, että kyseinen henkilö on joko kateellinen tai hänellä on huono itsetunto tai molempia.



On ihan perisuomalainen (tai vielä tarkemmin varsinaissuomalainen) asenne, että pitää yrittää esittää vaatimatonta, köyhää, keskinkertaista jne. Mitään ei saisi tehdä paremmin, hienommin, tasokkaammin tai enemmän kuin muut - tai ainakaan sitä ei saisi kertoa kellekään.



Muualla maailmassa on ihan normaalia kertoa ihmisille, mitä on tehnyt ja ihmiset myöskin arvostavat toistensa saavutuksia vaikka eivät itse saamaa tekisikään tai samaan kykenisikään.



Minusta on yksistään MIELENKIINTOISTA seurata ihmisten intohimoja, harrastuksia, tekemisiä ja matkoja FB:stä vaikkei itselläni olisikaan taitoa, halua tai varaa tehdä samoja asioita. Eivät he kehu itseään, he kertovat itsestään.

Niin se menee, aika feikkiä kiiltokuvatouhua

- Meidän Juha on tänään taas krapulassa, vituttaa koko ukko. Ota itselleni rakastajaksi Tarjan miehen, kun on ollut niin tyrkyllä.



-Poika haisee hielle. Miksi niitä pitää käskeä suihkuun, eikö niillä ole nenää?



- Liian vähän rahaa tänäänkin. Voisko joku kutsu ameidät viikoksi mökilleen syömään?



- Olen ikävä ihminen, en tykkää oikeasti teistä kenestäkään paitsi ehkä omasta siskosta ja Riinasta. Painukaa hemmettiin sukellusreissukuvinenne.





- Hyh ja´kun sait ruman marsun näköisen vauvan! Mun lapset oli jo syntyessän kauniimpia.

Miksi pitäisi julkisesti kertoa huonoista puolista, mokailuista, sekoiluista ja riidoista?



Teettekö te niin muutenkin kaikissa julkisissa tilanteissa? Eikö se ole hieman noloa?

kaikki surut ja epäonnistumiset. Kymmenille, sadoille kavereille? Toki fb on pinnallinen yhteydenpitoväline, mutta yhteydenpitoväline kuitenkin.



Itsellekin tulee hyvä mieli kun lukee kivoista tapahtumista, tai sitten itseironisia kommentteja jos jokin on mennyt pieleen. En odotakaan näkeväni siellä täydellistä selostusta ihmisten elämästä.

Jos se jostakusta on kehuskelua, niin kyllä minäkin laitan sen ihan huonon itsetunnon piikkiin.



Eihän normaali ihminen nyt muutenkaan kerro itsestään aina ja kaikille ensimmäisenä niitä huonoja puoliaan ja epäonnistumisiaan, vai? Facebookissa on usein vielä osa kavereista niin vieraita, että heitä tavataan todella harvoin tai on ehkä tavattu vain muutama kerta. Ja heille pitäisi sitten jakaa kaikki surut, murheet ja epäonnistumiset?



Ne huonot ja nolot asiat ja epäonnistumisetko sinne pitäisi laittaa? Ja sitten te olisitte täällä vaahtoamassa, kun ihmiset eivät ymmärrä ollenkaan, mitä voi julkisesti jakaa ja voi tätä myötähäpeän määrää?



Kyllä sieltä on kuulkaas paljon kivempi lukea niitä onnistumisia ja hyviä hetkiä kuin aina ja jatkuvasti kaikkea sontaa!

Kun tuntee ihmisen läheisesti ja on myös fb-kaveri, niin on kyllä suorastaan valheellisen ja epäaidon oloista, kun todellisessa elämässä kuukausia kestänyttä massiivista kriisiä (mm. mies pettänyt ja tuonut naiselle parantumattoman sp-taudin), päivittäistä itkua vääntävä, ankeutta, masennusta ja ahdistusta valittava ihminen esittelee päivityksissään kuinka "aamu alkoi taas niin ihanalla fiiliksellä, pian ulkoilemaan miehen ja lasten kanssa", esittelee valokuvin illaillisiaan/matkojaan miehensä kanssa, hauskoja sieni/marjaretkiä tms.



Ja sitten kun keskustelee tämän ihmisen kansssa kahden kesken, niin hän elää keskellä perhehelvettiä, velkaantuneena ja kokee elämänsä merkityksettömäksi ja haluaa kuolla. Päivittäin.



Ja näitä esimerkkejä on mm. 30 - 40-v. akateemisten fb:ssa olijoiden keskuudessa ihan hillitön määrä. Kuvottavaa poseeraamista ja yleensä juuri niin, ettei se sisäinen kokemus vastaa millään tavalla sitä maailmalle esitettävää kiiltokuvaa. Ilmeisesti sitten yrittävät täyttää omaa toivettaan tulla nähdyksi ja arvostetuksi. Säälittävimpiä ovat ne, joiden irl-todellisuus poikkeaa oikeastaan kaikkien tietäen siitä, mitä fbssa esitetään. Se herättää sitten läinnä myötähäpeää.

päivityksiä, enemmän minua nappaa yhden kaverin jatkuva omien kuvien lataus, joita kieli pitkällä odottaa toisten kommentoivan.Jos ei johonkin tosi hottis-kuvaan tule kommentointia niin kommentoi sitten itse jotain tyyliin: "Olin muuten tosi turvoksissa,huamaaks sitä" tai "Vauva valvotti viime yön,naama vähän sen näköinen", tosi asiassa kerjää "vau"-kommentteja....Äärettömän minä-keskeinen tyyppi....

"Kun tuntee ihmisen läheisesti ja on myös fb-kaveri, niin on kyllä suorastaan valheellisen ja epäaidon oloista, kun todellisessa elämässä kuukausia kestänyttä massiivista kriisiä (mm. mies pettänyt ja tuonut naiselle parantumattoman sp-taudin), päivittäistä itkua vääntävä, ankeutta, masennusta ja ahdistusta valittava ihminen esittelee päivityksissään kuinka "aamu alkoi taas niin ihanalla fiiliksellä, pian ulkoilemaan miehen ja lasten kanssa", esittelee valokuvin illaillisiaan/matkojaan miehensä kanssa, hauskoja sieni/marjaretkiä tms."



Mulle pirteiden asioiden keksiminen faseen ym. oli tapa pysyä pinnalla masennuksen aikana. Suhdettta en kyllä alkanut kaunistelemaan mutta laitoin valokuvia ja lasten kanssa tulleita pieniä ilonaiheita ym.

Kun tuntee ihmisen läheisesti ja on myös fb-kaveri, niin on kyllä suorastaan valheellisen ja epäaidon oloista, kun todellisessa elämässä kuukausia kestänyttä massiivista kriisiä (mm. mies pettänyt ja tuonut naiselle parantumattoman sp-taudin), päivittäistä itkua vääntävä, ankeutta, masennusta ja ahdistusta valittava ihminen esittelee päivityksissään kuinka "aamu alkoi taas niin ihanalla fiiliksellä, pian ulkoilemaan miehen ja lasten kanssa", esittelee valokuvin illaillisiaan/matkojaan miehensä kanssa, hauskoja sieni/marjaretkiä tms.

Ja sitten kun keskustelee tämän ihmisen kansssa kahden kesken, niin hän elää keskellä perhehelvettiä, velkaantuneena ja kokee elämänsä merkityksettömäksi ja haluaa kuolla. Päivittäin.

Ja näitä esimerkkejä on mm. 30 - 40-v. akateemisten fb:ssa olijoiden keskuudessa ihan hillitön määrä. Kuvottavaa poseeraamista ja yleensä juuri niin, ettei se sisäinen kokemus vastaa millään tavalla sitä maailmalle esitettävää kiiltokuvaa. Ilmeisesti sitten yrittävät täyttää omaa toivettaan tulla nähdyksi ja arvostetuksi. Säälittävimpiä ovat ne, joiden irl-todellisuus poikkeaa oikeastaan kaikkien tietäen siitä, mitä fbssa esitetään. Se herättää sitten läinnä myötähäpeää.

Poista heidät listoiltasi ellet sitten halua nauttia omituista ylemmyyttä heidän ahdinkonsa yläpuolell.Voithan myös miettiä mitä se Sinusta kertoo, jos luettuollaisia näytelmiä pilakllisesti miehellesi naureskellen.

päivityksiä ihan mielellään, mutta jatkuvat lemmikkipäivitykset skippaan.Itse kirjoitan lähes kaikista tunteista/asioista,mutta suodattaen; en todellakaan muuta kuin raapaisen asioita, ystävien kanssa sitten tarkempaa ruotimista....Pyrin hyvään huumoriin ja yritän kirjoittaa kiinnostavasti ja mieluummin höpöhöpöä kuin synkkää vuodatusta....

Kiipeilevät, surffaavat, sukeltavat.....



Oikeasti ei nilläkään ole lomaa enempiä kuin muilla. Elämä on aika tavista, loma vain aktiiviloma

ei suinkaan piilottelua. Muutaman kuukauden olin Facebookissa ja koin, ettei ollut minun juttuni.

Ei kai siellä kenenkään ole välttämätöntä aikaansa kuluttaa.

Poista heidät listoiltasi ellet sitten halua nauttia omituista ylemmyyttä heidän ahdinkonsa yläpuolell.Voithan myös miettiä mitä se Sinusta kertoo, jos luettuollaisia näytelmiä pilakllisesti miehellesi naureskellen.

Mistäköhän tuo päivitysten lukeminen "miehelle pilkallisesti naureskellen" mahtaa tulla? Pientä projisointia ilmeisesti...tämäkin kommentti oli taas hyvä esimerkki näistä posettavista ihmisistä ja heidän itsekeskeisestä maailmastaan!

Ite täydellinen

Negaa vaan kun muissa vika

Facebookin idea on, että KERROTAAN MITÄ ON TEHTY. Jos sitten joku kokee sen kehuskeluna, niin sehän vain tarkoittaa, että kyseinen henkilö on joko kateellinen tai hänellä on huono itsetunto tai molempia.

On ihan perisuomalainen (tai vielä tarkemmin varsinaissuomalainen) asenne, että pitää yrittää esittää vaatimatonta, köyhää, keskinkertaista jne. Mitään ei saisi tehdä paremmin, hienommin, tasokkaammin tai enemmän kuin muut - tai ainakaan sitä ei saisi kertoa kellekään.

Muualla maailmassa on ihan normaalia kertoa ihmisille, mitä on tehnyt ja ihmiset myöskin arvostavat toistensa saavutuksia vaikka eivät itse saamaa tekisikään tai samaan kykenisikään.

Minusta on yksistään MIELENKIINTOISTA seurata ihmisten intohimoja, harrastuksia, tekemisiä ja matkoja FB:stä vaikkei itselläni olisikaan taitoa, halua tai varaa tehdä samoja asioita. Eivät he kehu itseään, he kertovat itsestään.

Ainakin se kertoo yksinkertaisuudesta. Siitä ettei oikein tajua, että kaikki ihmisten erilainen toiminta ei johdu välttämättä aina huonosta itsetunnosta.

Jos joku ei tee niin kuin sinä haluat, se ei ole huonon itsetunnon merkki. Se kertoo vain siitä, että ITSELLÄSI on huono itsetunto ja sinun täytyy pönkittää sitä haukkumalla muita epävarmoiksi.

Miten se akateeminen tulikin esiin juuri tässä?

Ja näitä esimerkkejä on mm. 30 - 40-v. akateemisten fb:ssa olijoiden keskuudessa ihan hillitön määrä. Kuvottavaa poseeraamista ja yleensä juuri niin, ettei se sisäinen kokemus vastaa millään tavalla sitä maailmalle esitettävää kiiltokuvaa. Ilmeisesti sitten yrittävät täyttää omaa toivettaan tulla nähdyksi ja arvostetuksi. Säälittävimpiä ovat ne, joiden irl-todellisuus poikkeaa oikeastaan kaikkien tietäen siitä, mitä fbssa esitetään. Se herättää sitten läinnä myötähäpeää.

Tää on ehkä vähän ohis, mutta liittyy Facebookiin. Se on mun mielestä ihan kiva yhteydenpitomesta, mutta ei mulle koko elämä. Se tässä vaan mielenkiintoista, että mulla ja eräällä työkaverilla on tänään syntymäpäivä. Hänen seinänsä tulvii onnitteluja, mulle ei ole tullut seinälle yhtäkään. Häntä myös kehutaan, ja mun mielestä on aihettakin, itsekin laitoin sinne erikoisviestin. Tosin jotkut ovat mulle privana lähettäneet onnittelut.



Pitäiskö tästä masentua, kokea olevansa luuseri? No siis NOT, ei mua haittaa, naurattaa enempi :D