Miksi kätilöt suhtautuu ilkeästi jos huutaa synnytyksessä kovaa? :(

lh- ja sh-opinnoissa... :)

pakko sanoa synnyttäjälle, että nyt ei huudeta vaan ponnistetaan, koska se vauvakin pitäisi saada sieltä ulos. On tilanteita, joissa vauvan sydänäänet saattavat alkaa laskea ja vaihtoehdot ovat siinä, että mennäänkö sektioon vai saadako äiti yhteistyöhön ja ponnistamaan, niin kyllä siinä joskus joutuu aika napakasti sanomaan, että nyt hiljaa. Itse kyllä selitän synnyttäjälle jälkeenpäin, miksi olen joutunut näin toimimaan. Muutoin mielestä synnyttäjä saa käyttäytyä juuri niin kuin itsestä tuntuu (kunhan ei kiroilisi ihan hirveästi:)). Eikä siitä metelistä todellakaan saa suuttua!



T. Toinen kätilö

Vielä yksi kätilö vastaa. Kolme luomusynnytystä takana eikä ääntäkään ole päässyt,joten kyllä se on tahtomisestakin kiinni se itsehillintä.

Olen synnyttänyt 3 kertaa ja yhdellä kertaa myös minulle kätilö joutui sanomaan, että olepas hiljaa, nyt pitäisi ponnistaa! Ei se ammattivalinta siinä synnytyksessä paljon auta (toki tietää asioista enemmän), mutta onneksi siinä vaiheessa ohjat otti käsiinsä se sillä kertaa ammattilainen. Meidän vauvalla nimittäin äänet meni liian matalaksi, joten oli kiire saada hänet ulos.



T. Se toinen kätilö

oli vuoronvaihto just kun mun ponnistusvaihe oli alkamassa, ensimmäiset sanat oli että hyi onpa sotkuista. vauva oli kakkinut lapsiveteen ja sitä kieltämättä oli joka paikassa:(( en tosin huutanut kuin siinä vaiheessa kun imivät vauvan keuhkot tyhjäksi enkä saanut ponnistaa, tuntui että repeän just. kiroilin niin että huhhuh ja kätilö tiuskasi että suus kiinni nyt, ei saa kiroilla. repesin vielä aika hyvin ja sattui aivan sairaasti kun puudutus ei oikeen toiminut eikä kätilö meinannut uskoa sitä. ai niin kesken ponnistuksen saliin paukkasi jostain 2kpl opiskelijoita joita en ollut ennen edes nähnyt, toinen halusi kätellä (!) kesken ponnistuksen... hmmm.

kun täälläkin kätilö kertoo, kuinka se on itsehillinnästä kiinni, että huutaako vai ei.



Vaikka sinä et huutanut, niin mistä sinä tiedät pystyykö joku toinen olemaan hiljaa? Synnytys kun tuskin jokaisella tuntuu samalta kuin sinulla?!

Vierailija:

Vielä yksi kätilö vastaa. Kolme luomusynnytystä takana eikä ääntäkään ole päässyt,joten kyllä se on tahtomisestakin kiinni se itsehillintä.

Kyse kun ei ole tahtomisesta. Suurin osa synnyttävistä naisista häpeää sitä huutamista jopa niiden kovien kipujen aikana, saatika sitten jälkeenpäin, mutta ei pysty olemaan huutamatta. Vaikka tahtoisi. Eri ihmiset kun kokevat kivun eri tavalla, jokainen synnytys on erilainen ja imisten reagointitavat kipuun ovat erilaisia. Jotkut sulkeutuvat omaan maailmaansa, jotkut itkevät hysteerisesti, jotkut huutavat. Ja kätilön homma on olla siinä tulevan äidin tukena, ei käskemässä olla hiljaa ja ponnistaa muulloin kuin siinä tilanteessa että huutaminen tosiaan vie voimat ponnistamiselta. Ja monilla se huutaminen tai kiroilu saattaa jopa auttaa. Ja silloin kätilön korvilla ei ole mitään väliä. Jollei sitä huutoa tai kiroamista kestä kuunnella, voi vaihtaa alaa. Mutta herkässä tilassa olevalle synnyttävälle naiselle ei vittuilla missään tilanteessa.

Itelläni oli aqua-rakkulat ja pari hönkyä ilokaasua. Ensin mörisin, mutta kun kätilö käski keskittää sen energian ponnistamiseen niin tein työtä käskettyä.



Taitaa vaan kiljujilla olla pirun matala kipukynnys! HAH!

Entä jos synnyttäjää pelottaa ja sattuu niin, että hän menee välillä tajuttomaksi? Onko silloinkin kätilön asenne vain se, että " komennan napakasti, jotta synnyttäjä saataisiin yhteistyöhön" ?



Jos nimittäin asenne on tuollainen, niin taidan mennä suoraan pelkopolille pyytämään sektiota. Riitti ihan siinä ainoassa synnytyksessä se, että kätilön mielestä olin vain rasittava ääliö. Sitten mentiin sektioon.



Ei kiitos enää yhtä epäempaattista suhtautumista!

h-hetkellä. Vai auttaako sinun mielestäsi?

että kätilö ei ole ollut mieluinen...

Tuntee ylemmyyttä siitä että ei huutanut synnyttäessään?!? Kyllä on joillakin huono itsetunto.

En sanoisi, että paraneminen olisi ollut kovin hidasta. Mutta jos uusi alatiesynnytys-yritys on odotettavissa samanlaiseksi, niin tuntuu etten halua edes yrittää.



Kokemus ei pelkästään ollut se, ettei kätilö " ollut kiva" , vaan se, että hänen mielestään olen vain hysteerinen paska. Se ei ikävä kyllä lohduttanut mua lainkaan eikä auttanut toimimaan oikein. Tiesin vain koko ajan, että olen epäkelpo äiti ja huono synnyttäjä.



Sektiopäätös ei ollut minun vaan lääkärin.

ja silti pidin synnytystä mahtavana ihanana ja ns. helppona kokemuksena. Luulin sen nimittäin olevan aivan järkkykamalaa!

Mä olen synnyttänyt kolme lasta ja täysin luomusti. Yksi painoi 4,5 kg. Ja huusin aivan helvetisti avautumisvaiheen lopussa ja ponnistuvaihe oli aivan eläimellistä huutoa. Hysteerinen en ollut, olin oikein voimieni tunnossa oleva naarasleijona. Minä halusin, että kätilö on hiljaa ja minä saan mesota just niinku haluan. Sanoin jo etukäteen joka kerta, et voin sitte huutaa ja kätilöt sano, et aivan vapaasti. Viimeksi kätilö ja harjoittelija höpöttivät mulle koko ajan kaikkea ihan turhaa ja jouduin sanomaan, että olkaa nyt hiljaa, että saan keskittyä. Loistavasti sujuivat kaikki synnytykset, ilman repeämiä tai mitään ongelmia. Ja kaikki tehtiin just niinkuin minä halusin.

Mulla on paniikkihäiriö ja muutenkin pelottaa, että synnytyksessä iskee mieletön paniikkikohtaus - en voi estää sitä mitenkään, jos tulee, kun ei nyt raskaana/synnyttäessä voi edes lääkkeillä vetää itseään reporangaksi. Onpas kiva tietää, että jos näin pääsee käymään, tulen ilmeisesti rauhoitusavun sijaan saamaan murjottavia ja " topakoita" kätilöitä vielä lisäksi itseäni kiusaamaan. Vihamielinen ympäristö todellakin vain pahentaa hyperventilointia ja paniikkitilaa, ja paljon. Pitää vissiin ruveta säästämään - jos rahalla pääsisi jonnekin turvalliseen paikkaan synnyttämään.

Hittojako se huutaminen mitään auttaa. Kuten sanottua, se vie vaan energiaa, sitä paitsi se häiritsee myös muita.

Nehän yrittää auttaa meitä poloisia äiti-raukkoja, jotka ovat itsensä liemeen saattaneet...



Jos ei apu kelpaa ni synnyttäkää yksin sitten hitto! Aina pitää jostain saada valittamisen aihetta. Menkää sinne rantasaunaan, missä mummonne on syntyny kuulkaa ja sen äiti tuskin on paljon lääketieteellistä apua saanu. Hyvä että henkiin on jääny...!!!



Todella epäkiitollisia ihmisiä tämä lapsikuolleisuuden minimiprosentin maa täynnä!

Todella epäkiitollisia ihmisiä tämä lapsikuolleisuuden minimiprosentin maa täynnä!

Jos ei siitä ponnistamisesta mitään tule huutamalla niin siinä tapauksessa kannattaa ottaa kätilön ehdotus olla huutamatta vastaan. Ei se mitään ilkeilyä ole vaan kokemuksen tuomaa viisautta.



Seuraavan kerran kun teillä on vatsa kovalla, menkää vessaan ja huutakaa kurkku suorana. Mä epäilen, että sitä kakkaa ei saa hevillä ulos punnattua samalla kun huutaa.



Kiroilu ja haistattelu on ainoa, mitä mä en jaksa kuunnella.