Miksi kätilöt suhtautuu ilkeästi jos huutaa synnytyksessä kovaa? :(
Kommentit (89)
huutaminen ja kiljuminen on vaan turhaa energian tuhlausta. Suu suppuun ja keskityt ponnistamaan.
T. kätilö
kätilö tosiaan vittuili ihan avoimesti. En vain mahtanut mitään sille itse.
opetetaanko teille tuota paskaa koulussa? ..jos nyt olet kätilö.. Ja kyllä niitä ilkeitä kätilöitäkin on niin kuin muissakin ammateissa. Mulle sattui yksi hirviö sadisti. taidat olla samanlainen?
Vierailija:
huutaminen ja kiljuminen on vaan turhaa energian tuhlausta. Suu suppuun ja keskityt ponnistamaan.
T. kätilö
Parempi laittaa sekin ponnistukseen!
supistusten ajan olin hiljaa, koska tuntui että esim. vaikertamiseen olisi kulunut liikaa energiaa.
t. hysteerinen synnyttäjä, joka menikin sitten sektioon
mutta todellisuudessa,se auttaa kipuu tosi paljon, varsinkin matalat äänet. Ja siitä on tehty tutkimuksia vaikka kuinka paljon. Miksi te luulette että lapset itkee kun niihin sattuu, huvikseenko. Mä oon synnyttänyt luomuna, ja huutanut joka kerta reippaasti, ja ja sanonut kyllä muutaman kerran kätilölle hampaiden välistä et turpa kiinni, mä synnytän, kun ne sanoo että älä huuda. Eikä sitä tartte huutaa tuntikaupalla, ne pahimmat ponnistukset menee helpommin, kun huutaa.
Vierailija:
huutaminen ja kiljuminen on vaan turhaa energian tuhlausta. Suu suppuun ja keskityt ponnistamaan.
T. kätilö
Miten siinä ponnistaessa pystyy edes huutamaan jos ponnistaa kunnolla...?
en voinut mitenkään estää sitä. SYnnytys oli pelottava, kaamea. Kätilö vaan hymähteli. Tuntui pahalta, tunsin itseni HUONOKSI.
viis niistä. pääasia että saa synnytettyä huudolla tai ilman
ja ponnistusvaihe kesti 5min. En ehtinyt saamaan mitään puudutuksia ja kiljuin ponnistusvaiheessa TÄYTTÄ KURKKUA. Kätilö huusi, että " ole hiljaa" , " älä huuda" ja mä vaan kiljuin ja samalla tunsin itseni täydellisesti epäonnistuneeksi. En pystynyt tekemään muuta kuin kiljumaan ja ponnistamaan.
Kätilön mitta tuli täyteen huutamisestani. Hän suuttui eikä puhunut minulle enää mitään sen jälkeen kun vauva oli ulkona. Työnsi vaan vauvan käsiin. Vauva on nyt vuoden ja tunnen itseni yhä luuseriksi. En tiedä mitä minun olisi pitänyt tehdä, en vaan kyennyt olemaan sellainen " hyvä synnyttäjä" , joka ei kilju vaan pystyy hillitsemään itsensä..
En uskalla enää synnyttää, koska pelkään että kaikki kätilöt on samanlaisia.
ohi"
Olin oikeastaan äimistynyt en ei käsketty olla hiljaa!
Onkohan ihan osunut kohdalleen se ammatinvalinta...
Mua muuten kiinnostaisi tietää, miten reippaasti ja hiljaa kätilöt itse synnyttävät.
Mulla oli kaikki aivan ihania, jos ei ekaa lasketa(mutta se ei ollut kuin hetken)...Kukaan ei haukkunut tai sanonut pahasti! Päinvastoin, kyselivät jälkeenkin päin, että eihän jäänyt mitään traumoja tai haluanko pelkopolille(siis mulla ole hiukan epänormaali synnytys). Eli onnekseni en ole kohdannut noita, jotka käskevät olla hiljaa tms... Mulla jäikin tosi hyvät fiilikset, vaikka kipu oli kova. Ei kai toi ihan normaalia oo, että kätilöt käskee olla hiljaa??=O
Minusta siinä oli hauskaa se, miten tämä kätilö valitteli, että " ei sitä ole muistanut kuinka hirveästi tämä sattuu" . Ja sitten ponnistusvaiheessa tämä kätilö huusi ja työkaveri-kätilöt opastivat, että ei kannata huutaa, kun siihen menee vaan ihan turhaa energiaa ;DDD
Kätilö suuttui ensin minulle ja sitten vielä miehelleni, joka yritti puolustaa minua. Ei puhunut sen jälkeen meille MITÄÄN. Ei siinä kaiken kivun keskellä pystynyt alkaa vaatimaan mitään kätilönvaihtoa vaan oli tyydyttävä siihen mikä oli ja kuunneltava sitä vittuilua (...joka muuten alkoi heti, ponnistusvaihe oli kätilölle vaan " viimeinen pisara" ) Itse en saanut sanaa suustani, kun olin niin yllättynyt kivusta.
Voin vaan sanoa, että onneksi se on ohi. En tätä ennen tiennyt, että noin kylmiä ja epäempaattisia ihmisiä on olemassakaan! (...ja miksi sellaisten pitää olla vielä kätilöitä?)
-18
synnyttäjä ponnistusvaiheessa. Mä ainakin karjuin ja ponnistusvaihe kesti vaan 20 minuuttia (eka synnytys). Synnytys oli kestänyt jo yli 12 tuntia, mua ainakin karjunta auttoi kokoamaan voimat.
Eipä kätilö taida tietää mitä puhuu...
Valitusta en tehnyt. En tiedä itsekään miksi, sillä olin monta kuukautta " todella maassa" tämän asian suhteen ja purin itseäni kertomalla asiasta kaikille, joita vähääkään kiinnosti. Olin kuukauden synnytyksen jälkeen vielä fyysisestikin todella huonossa kunnossa enkä pystynyt edes istumaan... (todella pahat repeämät)
Kai kuvittelen yhä tavallaan, että vika on mussa. Että tein jotain väärin ja ärsytin kätilöä. Oma vika. Olisi pitänyt totella, mutta kun ei pystynyt =(
Olo helpotti kun päätin, etten hanki lisää lapsia. En uskalla synnyttää.
-18
Kuka tykkää kuunnella kovaa huutoa? Ei kai kukaan. Kätilöt eivät myöskään tykkää hysteriasta, niin kuin ei varmaan kukaan.