Pakottaisitko lasta jatkamaan harrastusta?

kokonaan ja aloittakoon sen fudiksen. Mikään ei ole sairaampaa kuin pakottaa lapsi harrastamaan.

monet futarit harrastaa toista lajia fudiksen lisäksi:

jääkiekkoa, sählyä, karatea, käsipalloa...

En todellakaan pakottaisi jos ei järkevän keskustelunkaan jälkeen muuttaisi mieltään. Menköön jalkapalloon!

Vaikka miten mamma haluaisi lapsen jatkavan (kun on potentiaalia) niin kyllä se on lapsen oma asia päättää haluaako jatkaa vai ei. Lapsi harrastaa omasta ilosta eikä sen takia että äiti haluaa hänen loistavan jossain lajissa...ei kai harrastusta jatketa vain sen takia että voitettaisiin esim kilpailuja jne?

Jos ne haluaa vaihtaa lajia niin sit se vaan on niin.



Paitsi jos lapsi on ihan innoissaan vanhasta harrastuksesta varsinkin treeneistä tullessaan niin voi harkita että jos kumminkin hiukan yrittäis ohjailla.



Kaverit on tärkeitä, ja jos karatessa ei ole kivoja kavereita on aika ikävä tehdä pariharjoituksia treeneissä. Toki sielläkin ihmiset vaihtuu ja voi olla että sinne yhtäkkiä tulee joku jonka kanssa onkin taas kiva yhdessä treenata.



Karate ei siis ole yksilölaji treenatessa vaan yllättävän suuri osa treenistä on pariharjoituksia.

Kyllä se siitä saattaa parin vuoden päästä taas innostua uudestaan karatessa.



minusta siitäkin voi löytää jotain positiivista ettei jää vain yhtä lajia harrastamaan, jos jalkkis ei ole oma laji niin on ainakin kokemusta että uskaltaa kokeilla muutakin ja tämä helpottaa tulevaisuudessa kokeilemaan taas uutta.

muistan kun naapuri raahasi tyttöään balettitunneille. Äiti mietti että harrastus on sopiva lapselle kun on rakenteeltaan pieni ja siro.



Kun lapsi hieman kasvoi laittoi tyttö liinat kiinni ja ei tehnyt siellä mitään. Pakko oli harrastus loepettaa.



Lasta toki voi ohjailla tietyn harrastuksen pariin ja jos siellä viihtyy ja haluaa harrastaa asia on ok.



Lasta ei saa pakottaa harrastamaan. Harrastus pitää olla mieluinen.

Lapsesi on toisaalta ollut karatessa jo sen 2v, eli tietää kyllä mitä lajin harrastaminen ole, eikä heti ensimmäisen kauden jälkeen ole luovuttamassa.



Minusta harrastuksessa piilee myös opetus; pitkäjänteisyys palkitaan. Sitähän ei tule oppineeksi jos vaihtaa joka kauden jälkeen lajia. Yhden kauden harrastajat taitaneekin olla adhd-lapsia, olen huomannut. Ja kasvatan itsekin adhd-lasta, eli mikään haukku tämä ei ollut. Adhd-lapsilla pitkäjänteisyys on hankalaa ja se näkyy lapsena harrastuksen vaihtamisina ja aikuisena parisuhteen ja työpaikan vaihtamisina.



Meillä lapsi on kokeillut futista, jääkiekkoa, sirkuskoulua, partiota, sählyä ja nyt on uimahypyissä. Haluaisi aloittaa myös tanssin ja teatterin. Olen antanut vaihtaa yhden kauden jälkeen harrastusta, jos lapsi on ollut ehdottoman varma ettei halua jatkaa vanhaa harrastustaan. Onneksi harrastuksia saa usein kokeilla ilmaiseksi tai hyvin pientä maksua vastaan, joten olemme pitäneet vara-aikaa tuon kokeiluajan, sitten saa lopettaa vanhan ja aloittaa uuden jos mieli on edelleen sama.



Eli sen kokeilujakson verran pitää jaksaa käydä kummassakin harrastuksessa, sitten päättää kumman pitää. Nyt kävi ensimmäisen kerran niin, että lapsi halusikin jatkaa syksyllä keväällä aloitettua harrastusta. Olen ihan pakahtua ylpeydestä. En ole varma kannattaako kaksi harrastusta ihan ajankäytöllisesti, siitä syystä ettei elämästä tule liian kiireistä ja suorituskeskeistä, helposti rankkaa pienelle lapselle.



Mietin siis vielä mahdollisuutta aloittaa tuo toinenkin harrastus, kumman sitten haluaakin, tanssin vai teatterin. Toisaalta tekee mieli palkita tuosta yhdestä pitkäjänteisyydestä jo. Hankalaa on.

mutta voisiko lapsen kanssa sopia että kävisi jonkin aikaa sekä karatessa että jalkapallossa ja sitten valitsisi kumman harrastuksen pitää ja kumman lopettaa...?