Kannattaako koiristaan luopua kuitenkaan?

Eikö mies voi hoitaa lasta/ kotia, että pääset lenkille?

Meillä on kaksi lasta ja kaksi työssäkäyvää, mutta kyllä me koira saadaan lenkitettyä. Toki se välillä vaatii aikaisempaa herätystä tai illalla myöhäistä lenkkiä (telkkarin katsomisen sijaan), mutta itse yhdessä ollaan koira hankittu ja yhdessä se pitää myös hoitaa.

mies ei halua lenkittää koiria, niin laita se pesemään pyykit ja laittamaan ruokaa sillä aikaa kun sinä lenkität koiria.



Ymmärrän, että työn ja lapsen kanssa voi olla raskasta, mutta jos onnistut järjestämään aikaa koirien lenkitykselle niin se voikin olla itse asiassa varsin mukavaa puuhaa. Omaa aikaa, omaa rauhaa ja olokin piristyy kun saa raitista ilmaa ja vähän liikuntaa.



Miten olisi edes vartin lenkki aamulla? Ei tulisi kakat aina omaan pihaan ja lenkin jälkeen voisi koirat jättää vielä pihalle puuhailemaan.



Kannattaa myös keksiä muita aktiviteetteja koirille esim. älypelejä joiden parissa voivat kuluttaa energiaa.



Tai miten olisi rauhallinen pidempi lenkki sen jälkeen kun lapsi on käynyt nukkumaan, ja mies on vahtimassa kotona? Ei kannata ehkä hikilenkkiä tehdä jos on omakin nukkumaanmenoaika tulossa, mutta rauhallinen kävely ei haitanne unia.



Yksi vaihtoehto on myös etsiä joku ulkoiluttamaan koiria aamulla/päivällä. Monet teinit tekevät halvalla tai jopa ilmaiseksi jos eivät voi omia koiria saada, osa käy dogsitter-kurssinkin joten jos koirat eivät ole mitään ongelmatapauksia niin teinillekin ne uskaltaa antaa talutettavaksi.

sellaisena aikana, kun koiran ulkoiluttaminen tuntui mahdototmalta (olin itse tuolloin sairas). Aivan mahtava tyyppi toi meidän koiranhoitaja, käytti koiran rivakalla lenkillä ja teki parit makkarajäljetkin ihan mielellään.



Nykyään meillä isompi lapsi lähtee tosi mielellään pyöräilemään kaveriksi kun koiraa käytetään iltalenkillä (pienempi on vielä rattaissa). Onhan se hänellekin mukavaa jutustella rauhassa, kun vanhemmat oikeasti on siinä samalla läsnä ja kuuntelee, eikä tuijottele toisella silmällä telkkaria tai höösää kotihommia. Jos isompi ei jaksa pyöräillä, laitan hänetkin reilusti rattaisiin jos hänet on otettava mukaan.



Mitäpä, jos ap hankkisit teillekin dogsitterin, vaikka pariksi kerraksi viikossa? Jos voimat on ihan lopussa. Itse olen tosin sitä mieltä, että mikään ruuanlaitto ja pyykinpesu ei ole niin tärkeää, kuin se että SINÄ saat myös sitä liikuntaa ja hetken aikaa omille ajatuksille. Jos teitä on kaksi työssäkäyvää, niin kyllä teillä pitäis riittää rahat ostamaan vähän helpotusta arkeen.

että voisi olla taaperon kanssa, kun käyt vartin kävelyllä? Tai eikö mies edes pientä lenkkiä voi käydä aamulla?



Kun kotiudutte, päästätte koirat pihalle pisulle ja sitten myöhemmin lenkille jompikumpi teistä aikuisista, taaperohan voi olla rattaissa?, ja illalla vielä pisulle pihaan.

mutta yritän nyt purkaa äimistystäni.



1) Näitä seikkojako ei tullut mieleen harkita jo ennen kuin päätitte koiran (koirat!) ottaa? Kuten että jaksaako sitä sitten viideltä koiraystävän parhaaksi lähteä sinne lenkille.



2) Kai kaikista tuntuu, että "ei vaan jaksa". Mutta kun on vähän pakko. Siellähän sitä piristyy, kokeile nyt jestas vaikka viikon verran väkisin lähteä pidemmälle lenkille, niin huomaat, ettei se niin kamalaa ole.



3) Nololta kuulostaa kyllä, ettet hoida eläimiäsi tuon paremmin. Mutta ei nolous ole tekosyy antaa niiden kärsimyksen jatkua! Joko hoidat ne paremmin tai etsit niille kodin, jossa niistä välitetään.



4) Opettele koirasi käyttäytymään. Tuskin KUKAAN tykkää räksyttävisät koirista. Hyvin käyttäytyvät, hiljaiset koirat jo voi kehdata mukaan kylään ottaakin, jos kyläpaikka hyväksyy. Vaikka en kyllä ymmärrä sitäkään, miksi niiden pitäisi aina mukana kulkea, kunhan ne lenkittää hyvin ennen ja jälkeen kyläilyn.



5) Joo, koiria ei lohduta se, että 3 vuoden päästä pääsee enemmän lenkille... Mutta onhan tuokin vaan tekosyy. Jos kerran miehesikin on yhtä saamaton vässykkä koiria hoitamaan, niin hoitakoon taaperoanne ja sinä menet lenkille. NYT, eikä 3 vuoden päästä! Vai eikö miehen tarvitse ottaa sitäkään vastuuta?



6) Rattaat? Lapsikin saisi raitista ilmaa, kun kävisit kunnon tehokkaalla rataslenkillä. Ei varmasti tee pahaa sinullekaan, kuulostat aika rapakuntoiselta jos jo viideltä iltapäivällä olet rättipuhkiväsynyt.



7) Nyt herätys "jo" 5.30? No jos heräisit vaikka klo 5 ja tekisit edes puolen tunnin lenkin aamulla. Voit yllättyä ja huomata vaikka, että pidätkin aamulenkeistä enemmän. On hiljaista ja rauhallista, näkyy eläimiä, piristyt päivän haasteita varten.



8) Peset pyykkiä joka päivä? M I K S I? Lapsia on yksi ja te aikuiset, miksi ihmeessä joka päivä on pyykättävä???

eli mies menee töihin 02.00 - 06.00 ja sanoo ettei viitsi niin aikaisin lenkittää vielä koiria kun pääsevät ulos sitten vasta iltapäivällä ja aika olsii liian pitkä.. Eli hän ei voi aamulla katsoa taaperon perään että veisin itse lenkille ne koirat. On siis lapsen kanssa vietävä tai sitten on vaan pihassa.



Minusta on epäreilua, että aina koirista joudun minä huolehtimaan, vaikka alunperin ne on otettu hänen ehdotuksestaan. no itse olen suostunut joten on myös 100 % omakin päätös en sillä.. Aina vaan en jaksaisi itsekään lähteä.



Mies kun tulee töistä niin laittaa koirat pihalle hetkeksi ja menee nukkumaan, vaikka monesti pyydän viemään lenkille. Hän vetoaa siihen että vie koirat illalla lenkille eli tälle max vartin lenkille koska minä nukutan lasta 1-2h.



Mies on laiska ja itselläni on välillä samoja taipumuksia :D Minusta olisi mukavaa iltasella kävellä perheen kesken ulkoilulenkkejä, mies vaan ei suostu ja sitten itsellekin tulee negatiivinen olo.

Minulla oli rattaissa _molemmat_ lapset ja mies välillä työmatkoilla.



Ja aina voi palkata ulkoiluttajan, joka käyttää koirat ulkona vaikka työpäivän aikana.

kanssa tai yksin sitä mikä sinusta on kivaa, jos miestä odottelet niin voi olla että saat odottaa lopun ikääsi. Eli illalla joko lapsen kanssa tai yksin ulos, ja anna miehen ihmetellä itsekseen että mitenkäs tässä nyt näin kävi.

Ja laita se mies välillä nukuttamaan lasta, sillä aikaa ehdit hyvin käyttää koiria lenkillä.

Minäkin edellisessä suhteessa aina vaan toivoin ja odotin että joskus tehtäisiin jotain kivaa yhdessä, enkä sitten yksin lähtenyt minnekään. No eipä toiminut homma niin ja tulin vain koko ajan onnettomammaksi. Nyt uuden miehen kanssa teen asioita myös yksin jos tekee mieli, en jää odottelemaan että josko sitten joskus tekisin tai josko se mies joku ilta tulisi mukaan. Olen paljon onnellisempi ja parisuhde voi hyvin kun saan tehdä sitä mistä nautin.

eli mies menee töihin 02.00 - 06.00 ja sanoo ettei viitsi niin aikaisin lenkittää vielä koiria kun pääsevät ulos sitten vasta iltapäivällä ja aika olsii liian pitkä.. Eli hän ei voi aamulla katsoa taaperon perään että veisin itse lenkille ne koirat. On siis lapsen kanssa vietävä tai sitten on vaan pihassa.

Minusta on epäreilua, että aina koirista joudun minä huolehtimaan, vaikka alunperin ne on otettu hänen ehdotuksestaan. no itse olen suostunut joten on myös 100 % omakin päätös en sillä.. Aina vaan en jaksaisi itsekään lähteä.

Mies kun tulee töistä niin laittaa koirat pihalle hetkeksi ja menee nukkumaan, vaikka monesti pyydän viemään lenkille. Hän vetoaa siihen että vie koirat illalla lenkille eli tälle max vartin lenkille koska minä nukutan lasta 1-2h.

Mies on laiska ja itselläni on välillä samoja taipumuksia :D Minusta olisi mukavaa iltasella kävellä perheen kesken ulkoilulenkkejä, mies vaan ei suostu ja sitten itsellekin tulee negatiivinen olo.

Pyykkiä nyt vaan tulee jotenkin hirveen paljon...



Itsekin kun luen noita omia kirjoituksia kuullostaa kyllä pahasti selittelyiltä, mutta minkäs teen :(



Ja olen monesti itsekin epäillyt onko minussa jotain vikaa sillä teen 8h toimistotöitä ja olen super uupunut kun pääsen kotiin. Yöllä nukun 7,5h yöunet 1-2 yöheräämisellä. Mies sentään saa vetää päikkäreitä päivällä. Minä en edes ehtisi tai sitten nukkuisin aamuun asti :/



Mies voisi katsoa taaperoa, tai siis olisi talossa sisällä ei se sen perään katsoisi kuitenkaan = saisi tehdä mitä haluaa. Oma naamansa olisi tietokoneen ruudussa liimattuna kiinni.



En jaksa olen ehkä vain uupunut ja tarviin herätystä :D Siksi jopa kuvittelen että koirien pois antaminen vähentäisi omaa taakkaani, vaikka itsekästä ajatteluahan tämä on ja entiedä olisinko siihen valmis kuitenkaan.



Ja osaako joku neuvoa miten koulutan räksyttävän koiran olemaan hiljaa? Nämä kun tykkää todellä siitä räksyttämisestä erityisesti tää meidän narttu.

Oikeasti.

koska on turhautunut sekoamiseen asti.



Koira tarvitsee ainakin kolme kunnon lenkkiä päivässä ja lisäksi koulutusta.



t. kahden ihan hiljaisen kääpiösnautserin omistaja

kanssa tai yksin sitä mikä sinusta on kivaa, jos miestä odottelet niin voi olla että saat odottaa lopun ikääsi. Eli illalla joko lapsen kanssa tai yksin ulos, ja anna miehen ihmetellä itsekseen että mitenkäs tässä nyt näin kävi. Ja laita se mies välillä nukuttamaan lasta, sillä aikaa ehdit hyvin käyttää koiria lenkillä. Minäkin edellisessä suhteessa aina vaan toivoin ja odotin että joskus tehtäisiin jotain kivaa yhdessä, enkä sitten yksin lähtenyt minnekään. No eipä toiminut homma niin ja tulin vain koko ajan onnettomammaksi. Nyt uuden miehen kanssa teen asioita myös yksin jos tekee mieli, en jää odottelemaan että josko sitten joskus tekisin tai josko se mies joku ilta tulisi mukaan. Olen paljon onnellisempi ja parisuhde voi hyvin kun saan tehdä sitä mistä nautin.

eli mies menee töihin 02.00 - 06.00 ja sanoo ettei viitsi niin aikaisin lenkittää vielä koiria kun pääsevät ulos sitten vasta iltapäivällä ja aika olsii liian pitkä.. Eli hän ei voi aamulla katsoa taaperon perään että veisin itse lenkille ne koirat. On siis lapsen kanssa vietävä tai sitten on vaan pihassa. Minusta on epäreilua, että aina koirista joudun minä huolehtimaan, vaikka alunperin ne on otettu hänen ehdotuksestaan. no itse olen suostunut joten on myös 100 % omakin päätös en sillä.. Aina vaan en jaksaisi itsekään lähteä. Mies kun tulee töistä niin laittaa koirat pihalle hetkeksi ja menee nukkumaan, vaikka monesti pyydän viemään lenkille. Hän vetoaa siihen että vie koirat illalla lenkille eli tälle max vartin lenkille koska minä nukutan lasta 1-2h. Mies on laiska ja itselläni on välillä samoja taipumuksia :D Minusta olisi mukavaa iltasella kävellä perheen kesken ulkoilulenkkejä, mies vaan ei suostu ja sitten itsellekin tulee negatiivinen olo.

Olen minä eroa pohtinut miehestä kyllä, mutta homma kaatuu siihen että yhteistä lainaa on paljon, lapsi ja nää koirat. En luultavasti tosiaankaan jaksaisi koirien ja lapsen kanssa yksin, vaikka ei tuosta ukosta nytkään mitään apua kyllä juuri ole :P

Olen nukuttanut siksi lapsen kun olen itsekin siihen kellonaikaan jo yöpuvussa ja menen siitä samantien itse nukkumaan kun lapsi nukahtaa.

Onko jostain vitamiinista apua tähän uupumukseen?

Mieheni on myös sellainen että tekee ns. innostuu jostakin asiasta aina tyyliin viikoksi ja sitten asia jää siihen. Eli jos tänään laaditaan vaikka joku työvuoro / ulkoilutus lista niin ei sitä noudatettaisiin kuitenkaan..

Ulkoiluttajia en viitsi palkata koska toinen vetää ja on vauhko ja toinen räksyttää.

Haukkuminen on sikäli hankala tapa opettaa pois, että se on jo itsessään palkitsevaa toimintaa eli aika vahva tapa minkä tilalle on haastavaa saada jotain muuta. Mutta ei mahdotonta.



Ennakointi ja koiran ohjaaminen muuhun toimintaan kannattaa aina, eli jos tietää tilanteet missä koira haukkuu niin ehkäisee ne tai ohjaa koiran tekemään jotain sellaista ettei se muista/huomaa haukkua.



Ja harjoittelua, harjoittelua, harjoittelua. Ei kannata vaatia hiljaisuutta niissä vaikeimmissa tilanteissa ennen kuin on harjoitellut lukemattomia kertoja helpommilla tilanteilla.



Yksi tapa opettaa koiria olemaan hiljaa, on opettaa ne ensin haukkumaan käskystä, niin hassulta kuin se tuntuukin. Mutta kun koira osaa haukkua käskystä, se ymmärtää paremmin myös että ilman käskyä ei haukuta ja että hiljaa olemisesta palkitaan.



Lisäksi riippuen koirista voi olla tilanteita missä haukkuminen on ihan hyväksyttyä, esim. yksi tai kaksi vahtihaukkua kun joku tulee pihaan, sen jälkeen ollaan hiljaa.



Kerro tarkemmin mitä haukkuvat ja missä tilanteissa niin on helpompi neuvoa tarkemmin.

mutta kyllä ne enemmän varmaan aktiviteettia tarvitsee..

niin tuskin haittaa ulkoiluttajaa jos toinen vetää. Ja jos oikein taitavan dogsitterin löytäisit, niin voisi jopa opettaa koiraa olemaan vetämättä.



Väsymykseen voisi nimenomaan auttaa se lenkkeily, vaikka se alussa tuntuisikin raskaalta. Liikunta auttaa jaksamaan ja virkistää. Vitamiinit auttavat vain jos niistä on puutetta, eli jos ruokavaliosi on kunnossa niin niistä ei ole apua.

Kyllä ne koirat kestää jonkin aikaa vähän vähäisempääkin liikuntaa ja tilanne varman helpottuu kun lapsi kasvaa.



Mä olen 2 koiran ja yhden lapsen yh, ja meillä lenkit näin:

- aamulla 15 minuutin pissatuslenkki tyyliin korttelin ympäri

- töistä tulon jälkeen 1-1,5 tunnin ulkoilu (lapsi mukana, paljon ei kävellä matkana koska lapsi ei jaksa, mutta mennään paikkaan missä koirat voi päästää irti ja ne saavat juosta)

- illalla rauhallinen 15-30 minuutin kävely.

Mulla on aina ollut koiria ja olen rakastanut niitä suuresti ja rakastan tätä nykyistäkin. Tämä on sekarotuinen ja keskikokoinen ja niin tavattoman omapäinen. On käyty koulutuksessa, pidän kiinni säännöistä, teen pitkiä lenkkejä, aktiviteettia päivällä, kiellän pahanteon, annan leluja, luita jne.

Silti tuo räksyttää pihassa ja riehuu vieraiden läsnäollessa heti kun käännän selkäni. Vähän väliä haastaa mua ja hyppii vasten, vaikka olen kaikki hemmetin temput tehnyt, että olen ja pysyn pomona.

Ja se karvanlähtö... Aivan hirveästi lähtee koko ajan ja tuo inhoaa harjausta, vaikka sitäkin on tehty pennusta lähtien säännöllisesti.

Ja jos tuo pääsee vapaaksi, niin lähtee litomaan. Mä olen nähnyt eniten vaivaa koiristani tuon kanssa ja nyt multa alkaa loppumaan puhti. Tuntuu ettei mikään auta. Onhan se vasta 3 v. mutta silti. Lapsetkaan eivät tykkää pyytää kavereita meille tuollaisen ikiliikkujan takia.

Mä "adoptoin" vanhan koiran kolme vuotta sitten.

Olen yksinhuoltaja, lapsi oli "adoptointihetkellä" 2-vuotias.



Toi jaksamisasia... Mä olin kanssa ennen vähän sellainen, etten tosiaan töistä tultuani jaksanut kuin ruoan laittaa. Loppuilta meni vähän niin tai näin... tottakai lapsen kanssa leikin, mutta aika sellaista laiskanpulskeaa touhua se oli.

Nyt, kun sinne ulos on vaan mentävä... Olen huomattavasti reippaampi itsekin. Jaksan paljon enemmän. Eli ihan totta tuossa aiemmat kirjoittajat puhuivat, mulla on siitä ihan käytännön kokemus :) Enää ei tulisi mieleenkään vain lösähtää sohvalle työpäivän jälkeen.

Olen todellakin paljon aktiivisempi ihminen nykyään ja huomasin tämän eron heti muutama viikko siitä, kun koira meille muutti.

Aamulenkki ei meillä ole pitkä, kestää sen vartin varmaan. Illalla mennään sitten pitkä lenkki... Tunti tai kaksi. Lumettomaan aikaan menee helposti kaksikin tuntia, koska meidän lähellä on metsä, jossa lapsikin rakastaa tassutella... Metsälenkit ovat myös itselle vähän rennompia, kun ei tarvii niin tarkasti vahtia lasta (eli ei ole autoilijoita, mopoja, pyöräilijöitä yms, joita tarvii "varoa"). Okei, menee lumiaikaankin iltalenkillä pitkä aika, mutta se johtuu siitä, että tenava raahaa pulkkaa mukana, matka ei ole pitkä... ;)



Eli nyt vaan tsemppiä! Alkuun se voi tuntua vähän vaikealta, mutta helpottaa hetken päästä ihan hirveästi.



Ja tosiaan, niitä "älypelejä" koirille kannattaa hankkia.



(ja kyllä, mun mielestä sen miehen pitäisi osallistua vähän enemmän...)



Koirien lopettaminen omistajan laiskuuden vuoksi on täysin typerää!

Pihalla ollessa haukkuu jos vaikka naapuri liikkuu omnalla pihallaan. Ohi menevät koirat ja liikkujat.



Kun ovi käy jos ovat sisällä haukkuvat, jos ovikello soi haukkuvat, Jos pihaan tulee vieraita haukkuvat ja tää narttu haukkuu yyber pitkään jos kyseessä on lapsi tai toinen koira. Lenkillä ollessa haukkuu muille koirille.



Ei juuri muuten kyllä räksytä. Mutta kylässä ollessa vieraat ei jaksa sitä kun nää koirat haukkuu kaikki huoneeseen uudestaan tulevat ihmiset jne.. Aina pitää ilmoittaa jos joku liikkuu. + ovat kääpiöpinsereitä niin luonne muutenkin on hyvin eloisa. Eli hyppivät ja pomppivat hullunlailla kun pitää tuhlata energiaa johonkin kun en itse kerran tajoa aktiviteettia.



Muuten on kilttejä jne. Tää toinen koira myös vetää lenkillä kuin tavara juna ja on 2 vuotta koulutettu vaikka miten ja ei toimi pysähdykset suunnan vaihdot tms..

koska on turhautunut sekoamiseen asti.

Koira tarvitsee ainakin kolme kunnon lenkkiä päivässä ja lisäksi koulutusta.

t. kahden ihan hiljaisen kääpiösnautserin omistaja

Vaan pärjäävät hyvin yhdellä pidemmällä ja parilla pissatuslenkillä päivässä. Eikä mitään koulutustakaan välttämättä tarvita tai muuta erityishommaa. Useimmille tavallisille perhekoiraroduille riitää tavallisen perhe-elämän mukana pyöriminen + lenkit hyvin. Muuten tämä maa olisi täynnä ongelmakoiria jos näin ei olisi.

Mitään isoja, aktiivisia työkoiriksi jalostettuja rotuja ei toki kannata ottaa jos koirasta on tarkoitus tulla pelkkä kotikoira jonka kansas ei erityisen paljon liikuta.