Lue keskustelun säännöt.
olenkohan oppinut liian hyvälle, petyin silti
16.08.2012 |
Minulla oli eilen 27-v synttärit. Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä jo 8 vuotta ja ensimmäistä vuotta lukuunottamatta on aina ostanut jotain pientä tai isompaa. Tuon eka vuoden nyt jotenkin sulatin kun oltiin niin hetki vasta seurusteltu, vaikka oli musta outoa jo silloin...
Eilen sitten tulivat lasten (1 ja 3v) kanssa laulamaan ja antoivat kortit. Noustiin ylös ja oli tehnyt aamupalan. Sitten lähti töihin. Ajattelin että on suunnitellut jotain, mutta edes kukkalähetystä ei tullut... Mietinkin, että mikähän juttu tää on, kun ei selvästikään ollut unohtanut tätä juttua kuitenkaan.
Illalla sitten otin vähän nolona puheeksi (en tosiaan ole niitä ihmisiä jotka kärkkyvät itselleen mitään) ja mies totesi, että niin, no tehtiinhän me lasten kanssa kortit ja tein sen aamupalankin.
Pointti on nyt se, että ihan arkenakin tehdään toisillemme aamupaloja, annetaan toisen nukkua ja kyllä minäkin olen joka ikinen synttäri askarrellut lasten kanssa kortit hänelle ja sitten antanut itseltäni hänelle jonkun lahjan.
Nyt tulikin itselle sitten ihan morkkis että olen tämmönen tyrannivaimo, joka ei ole tyytyväinen näköjään mihinkään... Mies vaan oli se ainoa ihminen keneltä olisin jotain pientä toivonut, olisi ostanut vaikka suklaalevyn, äh. Johan isompi tyttökin ihmetteli miksi ei äiti saanut synttärilahjaa... Ehkäpä mä joskus kasvan aikuiseksi. Toisaalta, miehellekin tuli paha mieli kun tajusi, että loukkaannuin, vaikka yritin sitä peitellä. Oli vaan OIKEASTI ajattelematon ja innoissaan siitä, että oli askarrellut lasten kanssa. ja kyllä minäkin niitä kortteja arvostin. mutta ens vuonna en odota, en pety, mutta luultavasti kyllä myös saan lahjan.
Kommentit (6)
Aina on muuten ostanut, paitsi tosiaan eka vuonna kun oltiin hetki vasta seurusteltu.
Ei mullakaan pettymyksen syynä olisi ollut lahjan hinta, kun olisi jotain antanut. vaan se ajatus, että haluaa jotain antaa. Ja olisi varmaan ollut helpompi hyväksyä vaikka se perinteinen "unohtaminen", mutta kun mies selvästi oli oikein miettinyt, että lahjaksi annan kortin, laulun ja aamupalan... Mutta tulipahan arjesta juhlaa, tai oikeastaan juhlastakin arkea, mitä muuta kotiäiti voisi toivoa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurja juttu. Ehkä mies ei vaan tajunnut? Kannattaa varmaan suoraan sanoa että toivot kyllä ihan lahjaakin. Ei ne miehet aina tajua sen merkitystä. Tosin ne kenellä on yhtään pelisilmää tajuaa sen sanomattakin (ELLEI erikseen ole sovittu ettei lahjoja osteta).
mutta kun mies selvästi oli oikein miettinyt, että lahjaksi annan kortin, laulun ja aamupalan... Mutta tulipahan arjesta juhlaa, tai oikeastaan juhlastakin arkea, mitä muuta kotiäiti voisi toivoa ;)
vaan se materia on tärkein... ei todellinen ajatus.
Miettikää, jo suklaalevy olis ollut parempi kuin kortit ja laulu... Voi svidu :D
kun tavaraa on muutenkaan liikaa. Mutta oli silti masentavaa että kukaan ei kotona muistanut äidin syntymäpäivää, vaikka oli tasavuosikin. Onneksi edes omalta äidiltäni sain tekstarin.
Minä täydin tänä kesänä 40, ja syntymäpäivänä oltiin mökillä. Sitä vietettiin niin, että mies vihdoin raahasi viimeiset kivilohkareet uuden rinnekukkamaan penkereeseen ja se saatiin valmiiksi.
Viikkoa aiemmin tosin oltiin aleissa, ja mies halusi ostaa mulle barefoot-kengät, kun ihailin niitä. Eivät olleet edes alessa.
Ehkä se on vaan niin, että mitä vanhemmaksi tulee, niin sen tärkeämmäksi muuttuu toisesta välittäminen ja rakkaus, eikä kiiltokuvamainen elämä paletoituine synttärilahjoineen.
Meillä ei ole lapsia. Mulle oli riittänyt lasten kortit ja laulukin, eihän sen parempaa voisi olla.
Oliko tämä eka kerta kun mies ei antanut mitään lahjaa ?
Kyllä mä vedin herneet nenään ekana äitienpäivänä, kun ei mitään tullut, ei yhtään mitään. Senpä jälkeen on aina tullut. Lisäksi isänpäivä vietettiin ennen äitienpäivää ja silloin tuli koko repertuaari, masuvauvalta kortti, mä tein kakun ja annoin lahjan.
Jos olette aina ennen antaneet lahjat ja nyt ei tullut, saat närkästyä ja näyttää miehellesi tähän asiaan saa tulla muutos.
Mun mieheni vetosi siihen kun päivä on mennyt yli, liikaa osta sitä joka paikassa. Annoin seuraavana vuonna Tiimarista ostetun maailman paras isä -mukin, josta mieheni tykkää tosi paljon. Ilmoitin sen joskus maksaneen 2 euroa, eli lahjan hinta ei ole se juttu vaan ajatus lahjan takana.