Kadutko koskaan, että valitsit matalapalkka-alan, vaikka älli olisi riittänyt parempaankin?

Vaihdoin laboratorihoitajasta tietojenkäsittelytieteilijäksi, nyt ohjelmistoarkkitehtinä. Vaihto oli mulle hyvä juttu.

joten piti tyytyä siihen mihin hermot riittivät. Katuminen on hyödytöntä.

t. sairaanhoitajasta KTM:ksi ja nyt vuosipalkka reilut 120 000 euroa ja siisti ja säännöllinen päivätyö

että olisi kannattanut hankkia kaupallinen tms. koulutus humanistisen alan sijaan. Aika monessa tiedekunnassa ja myös muissa korkeakouluissa on tullut kursseja tehtyä, joten selvinnyt olisin kyllä, enkä sitä oikeastaan missään vaiheessa epäillytkään. Koin vaan, että ei ole "mun juttu".

Mutta toisaalta minulla on ollut mukava työ ja aina varmasti töitä kun olen halunnut. Enkä oikeastaan tiedä miten olisin lukion jalkeiset 3,5 vuotta käyttänyt, jos en oli silloin jatkanut opiskelua. MC Donaldsin kassana? Nyt sitten paikkailen ja valmistun kohta rahakkaampiin hommiin ;) enkä epäile, että työ- ja opiskeluhistoriani ainakaan huonontaisi uramahdollisuuksiani. Terveisiä tulevalta kolmekymppiseltä ekonomilta ja alanvaihtajalta :)

rahaa ei juuri jää säästöön/pahan päivän varalle. Toisaalta, elämäni oikeasti hyvää. Pystyn ostamaan lapsille kaiken tarpeellisen ja joskus jotain pientä luksustakin, pääsemme matkustamaan ja harrastamaan jne. En usko että olisin yhtään onnellisempi vaikka palkkani olisi isompi.

kun halusin vaihtaa alaa. Ikinä en saa töitä siltä uudelta alalta! Hukkaan heitetty 4 vuotta ja turhaan kärvistelty opintotuella. Olisi senkin ajan voinut tehdä näitä paskapalkkatöitä.