Lue keskustelun säännöt.
Apua! Onko teillä ahdistus/masennus pahentunut lääkehoidon alussa?
14.08.2012 |
Aloitin viikko sitten Optipar (paroksetiini) lääkityksen ahdistukseen. Ihan ensimmäiset päivät menivät hyvin, mutta sitten iski mega-ahdistus. Nyt muutaman päivän ajan on ollut kauhea olo: kuristuksen tunnetta, sydämentykytystä, ahdistavia pakkoajatuksia, hulluksi tulemisen pelkoa. Vähän kuin olisi paniikkikohtaus päällä melkein koko ajan. Onneksi ns. normaalejakin hetkiä päivän mittaan on. Kaiken kaikkiaan kuitenkin tuntuu, etten oikein ole edes oma itseni.
Johtuuko tämä lääkkeestä, vai olenko minä ihan seko ja toivoton tapaus? Tuntuu että netissä tulee vastaa vain positiivisia kokemuksia lääkkeistä. :((
Kommentit (27)
15, onneksi on olemassa myös muita terapian muotoja kuin psykoterapia. Minua on auttanut kognitiivinen terapiamuoto. Nimenomaan ratkaisukeskeisyys auttoi minua irti vääränlaisista ajatus- ja toimintamalleista. Myös masennuslääkkeistä on ollut apua.
Jos haluan tietää jotakin masennuksesta ja lääkityksestä, en tosiaankaan lähde etsimään sitä Imagen sivuilta vaan jostakin hieman luotettavammasta lähteestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemusta Cipralexista ja Cymbaltasta. Ekan kanssa oireet paheni, mutta helpottui ekan viikon jälkeen ja olo oli jo paljon parempi parin viikon jälkeen. Yritä jaksaa alku, mutta jos tulee esim. itsetuhoisia ajatuksia, kannattaisi jutella lääkärin kanssa.
voi johtua hyvinkin lääkkeestä. Puhu reseptin määränneen lääkärin kanssa.
Ja tämä ei ole mikään ohje (koska vain lääkäri tai proviisori voi antaa lääkeneuvontaa), mutta yleensä noita suositellaan napsittavaksi vähintään se 3kk jotta nähdään toimivatko ne.
Kuukaudessa pitäisi mennä ohi, jos lääke toimii.
Itselläni kyllä tuosta paroksetiinista ihan kauhukokemukset, enkä ole ainoa. Minulla ei meinaan mennyt sivuvaikutukset ikinä ohi, ja niitä oli rajuja sekä fyysisiä että psyykkisiä. Kun ennen oli masennus, paroksetiinin myötä tuli myös niin voimakkaat fyysiset oireet että pelkäsin olevanikin vakavasti fyysisesti sairas ja kuolevani pian. Se lääke sitten vaihdettiin toiseen aika pian, onneksi. Vieroitusoireet oli kyllä kamalat vaikka vain 3 kk sitä myrkkyä söin.
Minulla ei ole kokemusta juuri tuosta lääkkeestä, mutta muista kyllä (citalopram, venlafaxin...). Itsellä oli aluksi pari viikkoa uuden lääkkeen aloittamisen jälkeen aivan kauhea olo ja sivuvaikutukset pelotti tosissaan, ihan vieras olo ja sydän hakkasi jne. Mutta kun ne ajat jaksoi sinnitellä läpi, olo parani tosi hyväksi ja on pysynyt hyvänä jo vuoden! Kannattaa silti tarkistaa lääkäriltäsi, onko nuo sivuvaikutukset tyypillisiä tuolla lääkkeellä ja missä vaiheessa pitäisi helpottaa. Huonolla tuurilla voi olla myös, ettei lääke sovi sinulle tai annostus on väärä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse perussairaus nostaa päätään.
Lääkärit varmasti kehoittaisivat jatkamaan.. sanoen kyllä se siitä ohi menee.
Itse tässä viikko sitten lopetin masennuslääkkeen käytön kuin seinään, koska apua en siitä saanut päin vastoin luulin kuolevani henkiseen tuskaani.
No, enpä ole olossani eroa huomannut lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen.
Älä sinä kuitenkaan tee mitään ratkaisuja ennenkuin olet lääkäriltä kysynyt kannanottoa
Ahdistus voi pahentua. Siksi tuoteselosteessakin varoitetaan asiasta ettei siitä pelästyisi. Kannattaa hankkia itselleen nyt henkistä tukea näiksi viikoiksi. Käy mtt:ssä tai jos on joku muu taho johon olet yhteydessä. Jos ei ole mitään, niin soita mielenterveystoimistoon että voit tavata muutaman päivän välein sairaanhoitajaa ja purkaa pahaa oloa. Tuon pitäisi helpottaa ajan myötä ja lääkkeen vaikutus alkaa joskus jopa yhtäkkiä. Tulee vain sellanen päivä, jolloin aurinko alkaa paistaa taas. Mulla kesti peräti 6 viikkoa, yleensä ei mene niin kauaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kyllä etukäteen kuullut, että ahdistus voi pahentua, mutta silti se pelästyttää... Melkein kaduttaa, että ylipäätään aloitin lääkkeen. Mutta jospa se alkaisi vielä auttaakin? :/
Otan yhteyttä työterveyteen, jossa olen asioinut, jospa sieltä saisi ainakin keskusteluapua.
ap
saatat pahimpiin ahdistuksiin saada esim Opamox-reseptin, joka on rauhoittava. 15 mg Opamox vie terän pahimmalta kuristukselta ja vaikuttaa suunnilleen samoin kuin lasi viiniä. Illalla otettuna auttaa rentoutumaan. Aika usein ahdistuneille määrätään näitä, kunnes varsinainen mielialalääke alkaa purra.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos mun olo vaan pahentuisi lääkkeen aloittamisen jälkeen.
Lääkkeen pitää auttaa, ei pahentaa oloa, varsinkaan masentuneen oloa!
Mielialalääkkeiden vaikutus alkaa hitaasti, niitä on syötävä viikkoja, ennenkuin maksimipitoisuus veressä saavutetaan ja toivottu vaikutus alkaa. Samoin on antibioottienkin laita, vaikka niissä päästään huippupitoisuuteen muutamassa päivässä. Ei keuhkokuumekaan parane heti kun on ensimmäisen pillerin nielaissut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saivat aikaan kamalia pakkoajatuksia, lopetin lääkityksen ominpäin kun en enää uskaltanut niitä syödä. Mielummin säilyin hengissä vaikkakin masentuneena.
Masennus onneksi parani "itsekseen" ajan myötä kun enemmän ja enemmän positiivisia asioita alkoi tapahtua.
Tsemppiä ap:lle!
Ota yhteys lääkkeen määränneeseen lääkäriin tai omahoitajaan/psykologiin. Nuo oireet ovat yleisiä, mutta ainakin omassa työssäni ohjeistan ottamaan heti yhteyttä jo ahdistus on noin suurta. Kai sulla on joku omahoitaja kenen kanssa keskustella, eikä ole vaan lääkkettä yksinään aloitettu?
1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielialalääkkeiden vaikutus alkaa hitaasti, niitä on syötävä viikkoja, ennenkuin maksimipitoisuus veressä saavutetaan ja toivottu vaikutus alkaa. Samoin on antibioottienkin laita, vaikka niissä päästään huippupitoisuuteen muutamassa päivässä. Ei keuhkokuumekaan parane heti kun on ensimmäisen pillerin nielaissut.
asia on kyllä niin, että jos tulee huomattavia sivuvaikutuksia mistä tahansa lääkkeestä, silloin annostusta pitää muuttaa tai vaihtaa lääkettä.
itse lopetin yhden kerran e-pillerit kesken kun ne eivät sopineet, antibiootinkin olen vaihdattanut toiseen.
ota ap yhteyttä lääkäriin
http://www.image.fi/artikkelit/iso-ei
Tän artikkelin perusteella jätän ite juuri hankitut masennuslääkkeet popsimatta.
Viimeisen 15 vuoden ajalta on lukemattomia esimerkkejä lääketutkimuksen korruptoituneisuudesta. Nyt uusimpana skandaalina masennuslääke paroksetiini.
"Paroksetiini on sekä hyödytön että haitallinen lasten ja nuorten vakavan masennuksen hoidossa."
"Tuoreen analyysin mukaan paroksetiini ja imipramiini eivät ole tehokkaampia kuin lumelääke. Niihin liittyy myös paljon haittoja, kuten itsetuhoisia ajatuksia ja käyttäytymistä. Alkuperäinen tutkimus esitti toisin."
Söin 2 kk essitalopraamia, ensin vain 1/4 tabl. koska edellisellä kerralla tuli paha kuvotus. Nyt oli koko sen ajan kuvotus ja mahakipu ja pään lievä pakkoliike. Ja pahimpana armoton vitutus koko ajan. Ei apua. Keskustelin lääkärin kanssa ja kerroin lopettavani lääkkeen ja se oli ok.
3-4 viikkoa saattaa pahentaa tosiaan olia. Sitten alkaakin helpottaa. Sen jälkeen voi sitten prosessoida niitä aiheuttajia. Et ole tulossa hulluksi varmastikaan. Sinnittele hetki ja sit kun olo paranee, niin menet terapiaan. Halauksia!
Huomaa miten aivopestyjä ihmiset ovat. En epäile etteikö lääkkeet voisi vaikka pelastaa jonkun henkeä tai muuttaa ihmisen vähintään toimintakyvylliseksi että pääsee eteenpäin, mutta ihan oikeastikko luulelle että nappeja naamaan vaan niin kaikki parantuu?
Näköjään terapiakin on jonkun mielestä turhaa samalla kun ei edes tiedä että kaikki terapia ei ole samanlaista. Huoh.
Masennus ei ole sama kuin flunssa, syöpä tai hiivasieni. Tunteita ei paranneta pelkästään lääkkeellä.
[quote author="Vierailija" time="14.10.2012 klo 00:35"]
http://www.image.fi/artikkelit/iso-ei
Tän artikkelin perusteella jätän ite juuri hankitut masennuslääkkeet popsimatta.
[/quote]
Masennuslääkkeet toimivat kenties joillakin lähinnä plasebovaikutuksen ansiosta, mutta se ei todista niitä tehottomiksi. Toinen kysymys, joka tuon Imagen jutusta herää, on se, mitä vaihtoehtoista hoitoideologiaa tällä lääkehoiton teilaamisella kenties halutaan edistää. Niin, puheterapiaa, tietenkin. Sitähän tuossakin artikkelissa vinkataan vaihtoehdoksi, ikään kuin se olisi sitten jotenkin automaattisesti tehokkaampaa.
Mikä sitten on todistanut psykoterapian tehokkaaksi? Miksi sen plasebovaikutuksesta ei puhuta yleisesti? Tieteellisesti se jo tiedetään, ettei esimerkiksi lapsuudesta puhumisella ole mitään todistettavaa hoitavaa vaikutusta. Jos potilaasta alkaa tuntua paremmalta, kun terapeutti osoittaa hänen masennukselleen jonkun syyllisen (esim. äiti), niin se ei todista, että terapia olisi toimiva hoito. Se todistaa vain sen, että mikä tahansa rupattelu auktoriteettihahmon kanssa voi helpottaa oloa.
Miksi psykoterapian lumevaikutuksista ei keskustella? Eikö kysymystä kenties osata esittää, vai onko psykologia jotenkin niin pyhän "tieteen" asemassa, ettei sitä saa kritisoida? Psykologia viittaa henkisempiin asiohin kuin biologinen psykiatria. Siinäkö selitys kärkkäydelle kritisoida psykiatriaa ja ylentää epäkriittisesti psykologiaa (ja ennen kaikkea rupatteluterapioita)?