Ostolakossa muuttunut
En voi olla ainoa, jota ärysttää. Virve hehkuttaa jatkuvasti omaa erinomaisuuttaan ja ahkeruuttaan sekä jaksaa muistuttaa opintojensa vaikeudesta ja Lontoossaa saamaansa opetuksen korkeasta tasosta. Kehujen aiheeksi kelpaavat myös (videon perusteella hyvin keskinkertainen) kielitaito, ruotsalainen poikaystävä, Tukholman-asunto... Postauksista paistaa läpi se, että Virve pitää itseään huippuälykkäänä ja kuvittelee olevansa jo asiantuntija niin kosmetiikan kemiassa, lainsäädännössä ja markkinoinnissakin. Mitäs ne opinnot ovat kestäneet, reilun vuodenko? Varsinaista kemian asiantuntijuutta, kun lukion ykköskurssin asioitakin piti tankata kuukausikaupalla. Eivät ne banaanidieettikoulutehtävätkään varsinaisesti saa vakuuttuneeksi.
Ikävä sitä Virveä, jonka blogin pääpaino oli oman ylivertaisuuden korostamisen sijaan kosmetiikkatuotteiden arvioinnissa.
Kommentit (12983)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi sellainen (totuudenmukainen) ajankäyttö-postaus, mikä selventäisi että mihin Virve valitsee käyttää vapauttaan. Siis vaikka yhden kokonaisen (tavallisen) päivän kuvaus kellonaikoineen.
Klo 11-13: herääminen, aamukahvin lämmitys mikrossa ja nautiskelu samalla kun selaa somea
Klo 13-15: lukee viittä eri kirjaa samalla kun suunnittelee päivän ostoskierrosta (lidl-cittari-alepa-uff-helsinki outlet) ja manifestoi hyviä alennuksia
Klo 16:-19: tekee päivän pyhiinvaelluksen, ostaa punalaputetut tuotteet ja ottaa kuvia kaikesta siitäkin mitä ei ostanut
Klo 19-20: laskee jemmassa olevien tonnikalapurkkien määrä, ahdistuu kun lukema kasvoi juuri viidellä purkilla.
Klo 20-24: sotkee varastoista kaikkea mahdollista samalle lautaselle, syö paastoikkunan mukaisesti koko 4 tuntia. Postaa kuvia syödyistä biojätteistä ja kertoo kaikille miten maukasta ja terveellistä oli.
Klo 24-01: tsekkaa sijoitukset. ahdistuu ja käsittelee sitä poistaamalla trendikuvaajia ja mietelauseita instaan.
Klo 01-03: laulaa karaokea, tanssii ja bailaa käyneen kukkakaalin voimin kunnes alakerran naapuri hakkaa luudalla kattoa. Siispä aika mennä nukkumaan.
😂😂😂 Voi apua, aivan hillitön.
Ja ennen kaikkea varmaan piinallisen totuudenmukainen... Nauroin ääneen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi sellainen (totuudenmukainen) ajankäyttö-postaus, mikä selventäisi että mihin Virve valitsee käyttää vapauttaan. Siis vaikka yhden kokonaisen (tavallisen) päivän kuvaus kellonaikoineen.
Klo 11-13: herääminen, aamukahvin lämmitys mikrossa ja nautiskelu samalla kun selaa somea
Klo 13-15: lukee viittä eri kirjaa samalla kun suunnittelee päivän ostoskierrosta (lidl-cittari-alepa-uff-helsinki outlet) ja manifestoi hyviä alennuksia
Klo 16:-19: tekee päivän pyhiinvaelluksen, ostaa punalaputetut tuotteet ja ottaa kuvia kaikesta siitäkin mitä ei ostanut
Klo 19-20: laskee jemmassa olevien tonnikalapurkkien määrä, ahdistuu kun lukema kasvoi juuri viidellä purkilla.
Klo 20-24: sotkee varastoista kaikkea mahdollista samalle lautaselle, syö paastoikkunan mukaisesti koko 4 tuntia. Postaa kuvia syödyistä biojätteistä ja kertoo kaikille miten maukasta ja terveellistä oli.
Klo 24-01: tsekkaa sijoitukset. ahdistuu ja käsittelee sitä poistaamalla trendikuvaajia ja mietelauseita instaan.
Klo 01-03: laulaa karaokea, tanssii ja bailaa käyneen kukkakaalin voimin kunnes alakerran naapuri hakkaa luudalla kattoa. Siispä aika mennä nukkumaan.
😂😂😂 Voi apua, aivan hillitön.
Ja ennen kaikkea varmaan piinallisen totuudenmukainen... Nauroin ääneen!
Vaikka kerrottu prioriteetti nro 1 eli läheisten kanssa ajan viettäminen ja vanhempien auttaminen nyt pääsikin unohtumaan 🙈
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi sellainen (totuudenmukainen) ajankäyttö-postaus, mikä selventäisi että mihin Virve valitsee käyttää vapauttaan. Siis vaikka yhden kokonaisen (tavallisen) päivän kuvaus kellonaikoineen.
Klo 11-13: herääminen, aamukahvin lämmitys mikrossa ja nautiskelu samalla kun selaa somea
Klo 13-15: lukee viittä eri kirjaa samalla kun suunnittelee päivän ostoskierrosta (lidl-cittari-alepa-uff-helsinki outlet) ja manifestoi hyviä alennuksia
Klo 16:-19: tekee päivän pyhiinvaelluksen, ostaa punalaputetut tuotteet ja ottaa kuvia kaikesta siitäkin mitä ei ostanut
Klo 19-20: laskee jemmassa olevien tonnikalapurkkien määrä, ahdistuu kun lukema kasvoi juuri viidellä purkilla.
Klo 20-24: sotkee varastoista kaikkea mahdollista samalle lautaselle, syö paastoikkunan mukaisesti koko 4 tuntia. Postaa kuvia syödyistä biojätteistä ja kertoo kaikille miten maukasta ja terveellistä oli.
Klo 24-01: tsekkaa sijoitukset. ahdistuu ja käsittelee sitä poistaamalla trendikuvaajia ja mietelauseita instaan.
Klo 01-03: laulaa karaokea, tanssii ja bailaa käyneen kukkakaalin voimin kunnes alakerran naapuri hakkaa luudalla kattoa. Siispä aika mennä nukkumaan.
😂😂😂 Voi apua, aivan hillitön.
Ja ennen kaikkea varmaan piinallisen totuudenmukainen... Nauroin ääneen!
Vaikka kerrottu prioriteetti nro 1 eli läheisten kanssa ajan viettäminen ja vanhempien auttaminen nyt pääsikin unohtumaan 🙈
Hahahah ai niin :D
Jaahas, nyt selitellään miten on todellakin ok syödä vaikka joka päivä pullaa ja suklaata jos mieli kerran tekee. Ja niin onkin, mutta huvittavaa tästä tekee jälleen kerran se, miten aiemmin on luennoitu että paasto on vienyt makeanhimon ja tekee vaan luontaisesti mieli terveellisiä hyödyllisiä ravintoaineita.
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, nyt selitellään miten on todellakin ok syödä vaikka joka päivä pullaa ja suklaata jos mieli kerran tekee. Ja niin onkin, mutta huvittavaa tästä tekee jälleen kerran se, miten aiemmin on luennoitu että paasto on vienyt makeanhimon ja tekee vaan luontaisesti mieli terveellisiä hyödyllisiä ravintoaineita.
No jep. Rakkauden kieli on terveellinen ruoka ja mitä kaikkea. Eye roll.
Siis melkein peräkkäisissä stooreissa Virve ensin toteaa, ettei voi juoda "aamu"kahviaan maidolla (vaikka se olisi niin paljon paremman makuista), koska se rikkoo paaston, ja sit perään toteaa, ettei anna minkään rajoittaa syömisiään?? Onks tällä henkilöllä ihan kaikki lahjat reessä?
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, nyt selitellään miten on todellakin ok syödä vaikka joka päivä pullaa ja suklaata jos mieli kerran tekee. Ja niin onkin, mutta huvittavaa tästä tekee jälleen kerran se, miten aiemmin on luennoitu että paasto on vienyt makeanhimon ja tekee vaan luontaisesti mieli terveellisiä hyödyllisiä ravintoaineita.
Yhdessä vaiheessahan Virve dissasi kaikkea sokerista ja rasvasta tehtyä ja fleksaili somessaan että miksi mä valitsisin laittaa kehooni tuollaisia aineita.
Oi aikoja, oi tapoja!
Vierailija kirjoitti:
"Mua kiinnostaisi sellainen (totuudenmukainen) ajankäyttö-postaus, mikä selventäisi että mihin Virve valitsee käyttää vapauttaan. Siis vaikka yhden kokonaisen (tavallisen) päivän kuvaus kellonaikoineen."
Häneltä täytyy mennä älyttömästi aikaa stoorien tekoon. Kuvaa kaikkea, tekee tekstipalkkeja, videoi, pälättää, varmaan leikkaa, etsii musiikkia. Välillä hyödyntää omia arkistokuviaan, joiden selaamiseen kuluu aikaa. Jokainen saa tietty käyttää aikaansa mihin haluaa, mutta hämmentää miten korostaa vapauttaan, ja sitten käyttää päivänsä noin.
Ei tuollaiseen mene juurikaan aikaa. Todnäk universumin lempilapsi rakensi tätä identiteettiä jo Aasiassa ja on grokittanut paljon asioita valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ostin aikoinaan UFFin tasarahapäiviltä Guessin uudenveroinen jakun 3 eurolla. Eli sieltä kyllä voi tehdä löytöjä.
Kyllähän sekä UFFilta että kierkeistä merkkivaatteita hyvinkin löytää, mutta yleensä myös (tasarahapäiviä lukuunottamatta) hinnoittelu on sitten sen mukaista. Tietenkin seula pettää välillä ja ilmaishuoneeseenkin voi päätyä myyntikelpoista tavaraa, mutta harvemmin. Virvelle näitä hyviä löytöjä sattuu ostopaikasta riippumatta aika usein, ja on myös kertonut olevansa rusinat pullasta poimiva opportunisti, joka mielellään vaikka vähän taivuttaa sääntöjä saadakseen helpolla sen mitä haluaa...
Virve on todella pienikokoinen. Noin 150 cm pitkä eikä varmaan paina kovin monta kymmentä kiloa. Varmaan käyttää kokoa xs. Itse olen kirppareita kiertäessäni huomannut, että ne pienemmät koot voivat olla aika hyvässäkin kunnossa, niistä on usein luovuttu siksi, etteivät enää mahdu päälle. Ja Virve on kokenut vaatteiden metsästäjä, voin hyvin kuvitella että hän jos kuka osaa poimia ne helmet.
Juu vahvistan tämän saman. Olin pitkään kirpparilla töissä ja omistaja harmitteli usein miten xs ja s koot on usein loistavassa kunnossa eikä liiku kun suurin osa ihmisistä ostaa M ja L. Eli on isompi säkä huutolaulaa universumilta pienimpiä kokoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ostin aikoinaan UFFin tasarahapäiviltä Guessin uudenveroinen jakun 3 eurolla. Eli sieltä kyllä voi tehdä löytöjä.
Kyllähän sekä UFFilta että kierkeistä merkkivaatteita hyvinkin löytää, mutta yleensä myös (tasarahapäiviä lukuunottamatta) hinnoittelu on sitten sen mukaista. Tietenkin seula pettää välillä ja ilmaishuoneeseenkin voi päätyä myyntikelpoista tavaraa, mutta harvemmin. Virvelle näitä hyviä löytöjä sattuu ostopaikasta riippumatta aika usein, ja on myös kertonut olevansa rusinat pullasta poimiva opportunisti, joka mielellään vaikka vähän taivuttaa sääntöjä saadakseen helpolla sen mitä haluaa...
Virve on todella pienikokoinen. Noin 150 cm pitkä eikä varmaan paina kovin monta kymmentä kiloa. Varmaan käyttää kokoa xs. Itse olen kirppareita kiertäessäni huomannut, että ne pienemmät koot voivat olla aika hyvässäkin kunnossa, niistä on usein luovuttu siksi, etteivät enää mahdu päälle. Ja Virve on kokenut vaatteiden metsästäjä, voin hyvin kuvitella että hän jos kuka osaa poimia ne helmet.
Juu vahvistan tämän saman. Olin pitkään kirpparilla töissä ja omistaja harmitteli usein miten xs ja s koot on usein loistavassa kunnossa eikä liiku kun suurin osa ihmisistä ostaa M ja L. Eli on isompi säkä huutolaulaa universumilta pienimpiä kokoja.
Oma kokemus tukee tätä myös, tällaisena "normi" M/L -kokoisena on välillä tosi hankala löytää hyvää vaatetta kirppareilta. Pieniä XS/S/34/36 -kokoja kyllä löytyy ja erikseen rekkikaupalla myös isoja kokoja. Toisaalta ymmärrän että keskiarvosta poikkeavien kokemus voi vastaavasti olla että "kyllähän teille normikokoisille löytyy", mutta harvoin tosiaan uutta ja niistä samoista "räteistä" kilpailee sitten huomattavasti isompi joukko ihmisiä.
Se on kiva että Virvelle "kulkeutuu" poikkiksen vanhemmilta esim. perusterveellisiä Brumbergin tryffeleitä (huom: perään syödyt luumut olivat kuitenkin vielä näitä enemmän V:n makuun ja tämäkin tärkeä tieto valittiin kertoa stoorissa). Tuleekohan Virvelle olo että suhde poikkiksen vanhempiin on nyt ikävästi "rahaan sidottu"? Kun otettu tuollainen tapa antaa suklaarasioita. Onneksi V on itse niin fiksu ettei moisiin tuliaisleikkeihin lähde ja poikkiksen vanhempien ei ainakaan siis vastalahjana tarvitse suklaata antaa tai pelätä että V rupeaisi heitä muistamaan vastavuoroisesti.
Vierailija kirjoitti:
Se on kiva että Virvelle "kulkeutuu" poikkiksen vanhemmilta esim. perusterveellisiä Brumbergin tryffeleitä (huom: perään syödyt luumut olivat kuitenkin vielä näitä enemmän V:n makuun ja tämäkin tärkeä tieto valittiin kertoa stoorissa). Tuleekohan Virvelle olo että suhde poikkiksen vanhempiin on nyt ikävästi "rahaan sidottu"? Kun otettu tuollainen tapa antaa suklaarasioita. Onneksi V on itse niin fiksu ettei moisiin tuliaisleikkeihin lähde ja poikkiksen vanhempien ei ainakaan siis vastalahjana tarvitse suklaata antaa tai pelätä että V rupeaisi heitä muistamaan vastavuoroisesti.
Lol no siis tämä. Ja mikä pakko niitä tryffeleitä on muuten mutustella, jos kerran ei oo niin omaan makuun, luumut on parempia ja keho huutaa pelkkiä terveellisiä rakennuspalikoita? Makeiset vois viedä vaikka vanhempia ilahduttamaan, niin ei mene ilmaiseksi saatu rasia hukkaan. Vai onko kuitenkin niin, että taitaa karkit maistua Virvelle itselleen ja luumujutut oli taas sitä kuuluisaa savuverhoa..🤭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kiva että Virvelle "kulkeutuu" poikkiksen vanhemmilta esim. perusterveellisiä Brumbergin tryffeleitä (huom: perään syödyt luumut olivat kuitenkin vielä näitä enemmän V:n makuun ja tämäkin tärkeä tieto valittiin kertoa stoorissa). Tuleekohan Virvelle olo että suhde poikkiksen vanhempiin on nyt ikävästi "rahaan sidottu"? Kun otettu tuollainen tapa antaa suklaarasioita. Onneksi V on itse niin fiksu ettei moisiin tuliaisleikkeihin lähde ja poikkiksen vanhempien ei ainakaan siis vastalahjana tarvitse suklaata antaa tai pelätä että V rupeaisi heitä muistamaan vastavuoroisesti.
Lol no siis tämä. Ja mikä pakko niitä tryffeleitä on muuten mutustella, jos kerran ei oo niin omaan makuun, luumut on parempia ja keho huutaa pelkkiä terveellisiä rakennuspalikoita? Makeiset vois viedä vaikka vanhempia ilahduttamaan, niin ei mene ilmaiseksi saatu rasia hukkaan. Vai onko kuitenkin niin, että taitaa karkit maistua Virvelle itselleen ja luumujutut oli taas sitä kuuluisaa savuverhoa..🤭
Jälleen kerran vaan taas totaalinen tilannetajun puute 🤯. Saat poikaystäväsi vanhemmilta suklaata ja päätät sitten julkisessa instassasi arvostella konvehdit ja kertoa perään että omat hävikkiluumut ovat kyllä parempia. Vaikka toisaalta juuri äsken sanoit että suklaata ja pullaa tekee mieli joka päivä 🙄. Mutta hyvä jos lahjasuklaatkin kuitenkin menevät "yksittäisinä jälkkärikarkkeina" (siellä muun ennen matkaa hävitettävän ruokavuoren seassa).
Olen laihtunut reilussa vuodessa koosta L / XL kokoon S / XS. Suurimman osan vaatteista olen ostanut käytettynä esim UFFin tasarahapäiviltä (en ole halunnut laittaa hirveästi rahaa kun ei ole ollut tietoa mihin kokoon lopulta päädyn ja vaatevarasto on mennyt pariinkin kertaan uusiksi), ja oma kokemus on se, että helpoiten vaatetta löytyi 38-40 kokoisena. Nyt suurin osa itseä kiinnostavista vaatteista on liian isoja, toki tähän voi myös vaikuttaa se minkä tyylisiä vaatteita etsii (nuoremmille suunnatut mallit ovat usein pienempää mitoitusta).
Vierailija kirjoitti:
Olen laihtunut reilussa vuodessa koosta L / XL kokoon S / XS. Suurimman osan vaatteista olen ostanut käytettynä esim UFFin tasarahapäiviltä (en ole halunnut laittaa hirveästi rahaa kun ei ole ollut tietoa mihin kokoon lopulta päädyn ja vaatevarasto on mennyt pariinkin kertaan uusiksi), ja oma kokemus on se, että helpoiten vaatetta löytyi 38-40 kokoisena. Nyt suurin osa itseä kiinnostavista vaatteista on liian isoja, toki tähän voi myös vaikuttaa se minkä tyylisiä vaatteita etsii (nuoremmille suunnatut mallit ovat usein pienempää mitoitusta).
Onneksi olkoon! (Olettaen nyt että toivottu muutos eikä esim sairaudesta johtuvaa). Mitä kaikkea elämäntapamuutos piti sisällään? 🤩
Tuskin ainakaan V:n mukaista hävikkiämpärinä toimimista? 😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kiva että Virvelle "kulkeutuu" poikkiksen vanhemmilta esim. perusterveellisiä Brumbergin tryffeleitä (huom: perään syödyt luumut olivat kuitenkin vielä näitä enemmän V:n makuun ja tämäkin tärkeä tieto valittiin kertoa stoorissa). Tuleekohan Virvelle olo että suhde poikkiksen vanhempiin on nyt ikävästi "rahaan sidottu"? Kun otettu tuollainen tapa antaa suklaarasioita. Onneksi V on itse niin fiksu ettei moisiin tuliaisleikkeihin lähde ja poikkiksen vanhempien ei ainakaan siis vastalahjana tarvitse suklaata antaa tai pelätä että V rupeaisi heitä muistamaan vastavuoroisesti.
Lol no siis tämä. Ja mikä pakko niitä tryffeleitä on muuten mutustella, jos kerran ei oo niin omaan makuun, luumut on parempia ja keho huutaa pelkkiä terveellisiä rakennuspalikoita? Makeiset vois viedä vaikka vanhempia ilahduttamaan, niin ei mene ilmaiseksi saatu rasia hukkaan. Vai onko kuitenkin niin, että taitaa karkit maistua Virvelle itselleen ja luumujutut oli taas sitä kuuluisaa savuverhoa..🤭
Jälleen kerran vaan taas totaalinen tilannetajun puute 🤯. Saat poikaystäväsi vanhemmilta suklaata ja päätät sitten julkisessa instassasi arvostella konvehdit ja kertoa perään että omat hävikkiluumut ovat kyllä parempia. Vaikka toisaalta juuri äsken sanoit että suklaata ja pullaa tekee mieli joka päivä 🙄. Mutta hyvä jos lahjasuklaatkin kuitenkin menevät "yksittäisinä jälkkärikarkkeina" (siellä muun ennen matkaa hävitettävän ruokavuoren seassa).
Voisiko se uuden poikkiksen tunteva kertoa mikä on appivanhempien reaktio siihen että lahja on heti arvosteltu somessa sitä kasuaalisti dissaten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen laihtunut reilussa vuodessa koosta L / XL kokoon S / XS. Suurimman osan vaatteista olen ostanut käytettynä esim UFFin tasarahapäiviltä (en ole halunnut laittaa hirveästi rahaa kun ei ole ollut tietoa mihin kokoon lopulta päädyn ja vaatevarasto on mennyt pariinkin kertaan uusiksi), ja oma kokemus on se, että helpoiten vaatetta löytyi 38-40 kokoisena. Nyt suurin osa itseä kiinnostavista vaatteista on liian isoja, toki tähän voi myös vaikuttaa se minkä tyylisiä vaatteita etsii (nuoremmille suunnatut mallit ovat usein pienempää mitoitusta).
Onneksi olkoon! (Olettaen nyt että toivottu muutos eikä esim sairaudesta johtuvaa). Mitä kaikkea elämäntapamuutos piti sisällään? 🤩
Tuskin ainakaan V:n mukaista hävikkiämpärinä toimimista? 😆
Kiitos, tämä olisi kyllä ihan toivottua 🙂 Aloitin tekemällä kotijumppaa käsipainojen ja vastuskuminauhojen kanssa 3 kertaa viikossa ja lisäsin kävelyä. Olin ihan rapakunnossa, olo oli surkea ja tavoite oli parantaa oloa (en edes uskonut että voisin pudottaa merkittävästi painoa, koska aiemmat yritykset olivat tyssänneet parin viikon jälkeen). Kun huomasin että hei, kuntohan on oikeasti parantunut aloin katsoa syömisiäkin, pienensin annoskokoja, lisäsin kasviksia ja proteiinia, vähensin (huom en lopettanut) mm leivän, keksien ja kaloripitoisten juomien määrää. Mitään kitukuuria en ole missään vaiheessa ole pitänyt, vaan kaikki muutokset ruokavaliossa on tehty sillä mielellä että voin jatkaa vaikka ikuisesti, katsotaan miten pitkälle niillä sitten pääsee. Vaatteisiin alkoi vähitellen tulla väljyyttä ja sekin motivoi jatkamaan. Aina kun jumpat ovat alkaneet tuntua liian helpolta, olen nostanut vaikeustasoa (raskaampia liikkeitä tai painoja), joten edistystä on tapahtunut koko ajan, vaikkakin varmasti hitaammin kuin jos olisi joku kunnon saliohjelma. Kerran, pari viikossa teen jonkun pidemmän kävely- tai pyörälenkin tai käyn uimassa, mitä nyt tekee mieli.
Nyt olo on hyvä (esim aiemmin yleiset selkä- ja niskasäryt lähes poissa), syön huomattavasti fiksummin ja tavoitteena on saada lisää lihasvoimaa ja kasvattaa kuntoa. En halua palata aiempaan koska silloin voin kokonaisvaltaisesti huonosti. Kärsivällisyys on ollut tärkeää, aiemmin odotin tuloksia liian nopeasti ja myös aloitin kaikki elämäntapa muutokset liian rajusti, ja siihen ne sitten tyssäsivät. Hitaampi tahti on ollut minulle se millä sitten oikeasti onnistuin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen laihtunut reilussa vuodessa koosta L / XL kokoon S / XS. Suurimman osan vaatteista olen ostanut käytettynä esim UFFin tasarahapäiviltä (en ole halunnut laittaa hirveästi rahaa kun ei ole ollut tietoa mihin kokoon lopulta päädyn ja vaatevarasto on mennyt pariinkin kertaan uusiksi), ja oma kokemus on se, että helpoiten vaatetta löytyi 38-40 kokoisena. Nyt suurin osa itseä kiinnostavista vaatteista on liian isoja, toki tähän voi myös vaikuttaa se minkä tyylisiä vaatteita etsii (nuoremmille suunnatut mallit ovat usein pienempää mitoitusta).
Onneksi olkoon! (Olettaen nyt että toivottu muutos eikä esim sairaudesta johtuvaa). Mitä kaikkea elämäntapamuutos piti sisällään? 🤩
Tuskin ainakaan V:n mukaista hävikkiämpärinä toimimista? 😆
Kiitos, tämä olisi kyllä ihan toivottua 🙂 Aloitin tekemällä kotijumppaa käsipainojen ja vastuskuminauhojen kanssa 3 kertaa viikossa ja lisäsin kävelyä. Olin ihan rapakunnossa, olo oli surkea ja tavoite oli parantaa oloa (en edes uskonut että voisin pudottaa merkittävästi painoa, koska aiemmat yritykset olivat tyssänneet parin viikon jälkeen). Kun huomasin että hei, kuntohan on oikeasti parantunut aloin katsoa syömisiäkin, pienensin annoskokoja, lisäsin kasviksia ja proteiinia, vähensin (huom en lopettanut) mm leivän, keksien ja kaloripitoisten juomien määrää. Mitään kitukuuria en ole missään vaiheessa ole pitänyt, vaan kaikki muutokset ruokavaliossa on tehty sillä mielellä että voin jatkaa vaikka ikuisesti, katsotaan miten pitkälle niillä sitten pääsee. Vaatteisiin alkoi vähitellen tulla väljyyttä ja sekin motivoi jatkamaan. Aina kun jumpat ovat alkaneet tuntua liian helpolta, olen nostanut vaikeustasoa (raskaampia liikkeitä tai painoja), joten edistystä on tapahtunut koko ajan, vaikkakin varmasti hitaammin kuin jos olisi joku kunnon saliohjelma. Kerran, pari viikossa teen jonkun pidemmän kävely- tai pyörälenkin tai käyn uimassa, mitä nyt tekee mieli.
Nyt olo on hyvä (esim aiemmin yleiset selkä- ja niskasäryt lähes poissa), syön huomattavasti fiksummin ja tavoitteena on saada lisää lihasvoimaa ja kasvattaa kuntoa. En halua palata aiempaan koska silloin voin kokonaisvaltaisesti huonosti. Kärsivällisyys on ollut tärkeää, aiemmin odotin tuloksia liian nopeasti ja myös aloitin kaikki elämäntapa muutokset liian rajusti, ja siihen ne sitten tyssäsivät. Hitaampi tahti on ollut minulle se millä sitten oikeasti onnistuin.
Tosi hieno juttu, onnea! Mainitsit, että tahti on ollut hidas - minusta pikemminkin nopea, jos vuodessa noin iso muutos! Mutta tietysti se aina itsestä tuntuu hitaalta :) Saanko kysyä minkä ikäinen olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen laihtunut reilussa vuodessa koosta L / XL kokoon S / XS. Suurimman osan vaatteista olen ostanut käytettynä esim UFFin tasarahapäiviltä (en ole halunnut laittaa hirveästi rahaa kun ei ole ollut tietoa mihin kokoon lopulta päädyn ja vaatevarasto on mennyt pariinkin kertaan uusiksi), ja oma kokemus on se, että helpoiten vaatetta löytyi 38-40 kokoisena. Nyt suurin osa itseä kiinnostavista vaatteista on liian isoja, toki tähän voi myös vaikuttaa se minkä tyylisiä vaatteita etsii (nuoremmille suunnatut mallit ovat usein pienempää mitoitusta).
Onneksi olkoon! (Olettaen nyt että toivottu muutos eikä esim sairaudesta johtuvaa). Mitä kaikkea elämäntapamuutos piti sisällään? 🤩
Tuskin ainakaan V:n mukaista hävikkiämpärinä toimimista? 😆
Kiitos, tämä olisi kyllä ihan toivottua 🙂 Aloitin tekemällä kotijumppaa käsipainojen ja vastuskuminauhojen kanssa 3 kertaa viikossa ja lisäsin kävelyä. Olin ihan rapakunnossa, olo oli surkea ja tavoite oli parantaa oloa (en edes uskonut että voisin pudottaa merkittävästi painoa, koska aiemmat yritykset olivat tyssänneet parin viikon jälkeen). Kun huomasin että hei, kuntohan on oikeasti parantunut aloin katsoa syömisiäkin, pienensin annoskokoja, lisäsin kasviksia ja proteiinia, vähensin (huom en lopettanut) mm leivän, keksien ja kaloripitoisten juomien määrää. Mitään kitukuuria en ole missään vaiheessa ole pitänyt, vaan kaikki muutokset ruokavaliossa on tehty sillä mielellä että voin jatkaa vaikka ikuisesti, katsotaan miten pitkälle niillä sitten pääsee. Vaatteisiin alkoi vähitellen tulla väljyyttä ja sekin motivoi jatkamaan. Aina kun jumpat ovat alkaneet tuntua liian helpolta, olen nostanut vaikeustasoa (raskaampia liikkeitä tai painoja), joten edistystä on tapahtunut koko ajan, vaikkakin varmasti hitaammin kuin jos olisi joku kunnon saliohjelma. Kerran, pari viikossa teen jonkun pidemmän kävely- tai pyörälenkin tai käyn uimassa, mitä nyt tekee mieli.
Nyt olo on hyvä (esim aiemmin yleiset selkä- ja niskasäryt lähes poissa), syön huomattavasti fiksummin ja tavoitteena on saada lisää lihasvoimaa ja kasvattaa kuntoa. En halua palata aiempaan koska silloin voin kokonaisvaltaisesti huonosti. Kärsivällisyys on ollut tärkeää, aiemmin odotin tuloksia liian nopeasti ja myös aloitin kaikki elämäntapa muutokset liian rajusti, ja siihen ne sitten tyssäsivät. Hitaampi tahti on ollut minulle se millä sitten oikeasti onnistuin.
Tosi hieno juttu, onnea! Mainitsit, että tahti on ollut hidas - minusta pikemminkin nopea, jos vuodessa noin iso muutos! Mutta tietysti se aina itsestä tuntuu hitaalta :) Saanko kysyä minkä ikäinen olet?
45. Hitaalla tahdilla tarkoitin lähinnä sitä, etten tavoitellut mitään "8 viikossa pyykkilautavatsa", "laihdu 10 kg kuukaudessa" tms juttua 😅
😂😂😂 Voi apua, aivan hillitön.