Ostolakossa muuttunut

Alan nyt ymmärtää kassialmoja ja laukkuliisoja enemmän ja enemmän...

Näitä viimeisiä käänteitä kun kuuntelee niin ensimmäinen ajatus on että pitäisikö tuosta ihmisestä tehdä huoli-ilmoitus. Siis toki en ole tekemässä, mutta siis juttujen perusteella on muuntunut ääripihiksi kassialmaksi joka ei huolehdi hygieniastaan, ei syö riittävästi ja raahaa omaisuuttaan kasseissa ja nyssyköissä pitkin Aasiaa o.O

Siis mitä se eilinem hotellisekoilu oli? 

Eo voinut mennä varaamaansa ja maksamansa hotelliin sillä joku oli jossain toisella sivustolla antanut liian huonon arvostelun?

En ymmärrä yhtään sitä viime valitustakaan jostain hotellista. Ei ollut tarpeeksi hieno lattia ja mitä muuta ihmettä :O 

Missä se siellä Espanjan caminolla yöpy, kun noin hienohelma? Ja mitä toi sairaalloinen ötökkäpelko on, kun pitää hikisiä vaatteita ja kaikkea muuta ällöä. 

Tää hotellivarailu on nyt viimeisin obsessio varmaan. Pitää saada mahdollisimman halvalla mahdollisimman hyvää, riskien kautta. Ihme jos ei saa jotain syyhyä tai silsaa vähintään.

Saahan tuohon hotellisekoiluun (varailuun, varausten perumiseen, arvostelujen lukemiseen kaikkien palvelimien kautta) toki kulumaan useita tunteja päivässä, ja ei sitä tekemistä hänellä kuitenkaan liikaa ole. Kai siitä sitten tulee olo, että tässä ollaan nyt tekemässä jotain tosi tärkeää ja isoja päätöksiä (eli maksaako hotelliyöstä 5 vai 10 euroa).

Tunnetusti laukun pakkaaminen stressaa ihan kamalasti Virveä ja siihen pitää käyttää monta päivää. Nyt Virve on ratkaissut asian noilla kasseilla, joita ei koskaan pureta vaan sieltä otetaan vaan pesuvehkeet esiin silloin kun niitä tarvitaan. Ei ole hyvä idea. 

Avonaiset kassit kulkee majapaikkaa vaihtaessa ties missä kadulla ja kahviloiden lattialla. Huoneessa Virve nostaa ne sitten sänkyyn. Saattaa muutamakin lemmikkitorakka kulkea muovikassien pohjalla Virven mukana aina uusiin majapaikkoihin. 😆 Ihme juttu myös tuo että pinoa tyhjiä muovipussejakin pitää kantaa toisessa muovikassissa majoituspaikasta toiseen. 

 

Siis toi Virven touhu on mennyt kuluneen vuoden aikana kaikkine syömis-, majoittumis- ja tavarakuvioineen niin kummalliseksi että luulisi edes miehensä sanoneen touhuun jotain. Ei tuo ole enää mitään elämää, pelkkää obsessiota toisensa jälkeen ja pakoa jostakin jonnekin ilman että on koskaan perillä. Virven utmaningssyndrom-aikakin vaikutti enemmän elämiseltä kuin tämä nykyinen kiertolaiselämä.

Sellainen Madventures -tyyppinen rinkkareissaaminen ja hostelleissa nukkuminen alkaa vaikuttaa normaalilta tähän elämäntapaan verrattuna.

Mä en ihan saa kiinni, mitä tämä ihminen tavoittelee toiminnallaan?

Onko tuolle tapahtunut joku trauma mistä sekoilu johtuu? Menettänyt vanhempansa nuorena tms? 

Miten saa aikansa kulumaan, kun ei näemmä edes harrasta mitään nähtävyyksiä, uimista, auringonottoa, mitään? Ei kai tuohon majoitussekoiluun saa koko päivää menemään..

Vierailija kirjoitti:

Onko tuolle tapahtunut joku trauma mistä sekoilu johtuu? Menettänyt vanhempansa nuorena tms? 

Miten saa aikansa kulumaan, kun ei näemmä edes harrasta mitään nähtävyyksiä, uimista, auringonottoa, mitään? Ei kai tuohon majoitussekoiluun saa koko päivää menemään..

Ei ole ainakaan tiedossa sen kummempaa traumaa kuin väkivaltaisehko välikohtaus Vietnamissa vuosi (?) sitten.

Aika kuluu ilmeisesti loputtomasti kävellen, tuntikausia ruokakaupoissa hintoja vertaillen (välillä vartijoidenkin huomion kiinnittäen) sekä kirjakaupoissa ja ostoskeskuksissa mitään ostamatta vaeltaen.

Virve kaiketi myös edelleen treenailee hotellihuoneessa minikumppareilla, ylämäkikävelee hotellin kuntosalilla (vai olikohan tämä harraste vain Kuala Lumpurin juttuja?), treenaa x määrää kieliä Duolingossa ja katselee youtubesta asiantuntijavideoita? Eli suorittaa joutenoloa. 

Vierailija kirjoitti:

Onko tuolle tapahtunut joku trauma mistä sekoilu johtuu? Menettänyt vanhempansa nuorena tms? 

Miten saa aikansa kulumaan, kun ei näemmä edes harrasta mitään nähtävyyksiä, uimista, auringonottoa, mitään? Ei kai tuohon majoitussekoiluun saa koko päivää menemään..

Traumahan on se miksi trauman kokee. Virvellä on rakastavan oloiset ja koulutetut vanhemmat. Perhe asui pääkaupunkiseudulla tilavassa omistusasunnossa, teki toistuvasti etelänmatkoja ja äitinsä oli ainakin Virven veroinen kosmetiikkahamsteri. Silti on pitänyt larpata jotain tosi köyhä lapsuuteni -tyylistä settiä.

Virven jutuista tosi moni asia on periytynyt hänen vanhemmiltaan. Siis tuo kosmetiikkafriikkiys ja Virven äiti käsittääkseni työskenteli jonkin aikaa kosmetiikanmyyjänä kuten Virvekin. Virvelle matkustelu on ihan yhtä iso juttu kuin lapsuudenperheellekin, ja Virve oli kerrostalossa kasvaneena täysin ulkona kaikista minitalon koukeroista (mikä nurmikonleikkuu?). Ja mistäpäs muualta nämä Virven luennoinnit joka asiasta tulevat muualta kuin opettajavanhemmalta ja passiivisen sijoittamisen ja tavoitesäästämisen fraasit suoraan pankissa työskennelleeltä vanhemmalta. Ylipäätään yllättävän vähän on Virvellä mitään omia juttuja, kosmetologin koulutuksesta huolimattakin meikkasikin kuten äiti oli opettanut. Joskus Virve vielä postasi miten isä oli tehnyt samanlaiset listat perheen etelänmatkoista kuin Virve aikoinaan omista kosmetiikoistaan ja sittemmin tavaroistaan.

Surullista kun ihmisen elämän sisältö on vaan kuluttaa aikaa, syödä ja nukkua ja kuolla pois. 

Mulla kävi mielessä että voisiko olla niin, ettei Virve halua/pysty tekemään töitä ja on tajunnut ettei ne hänen ns. passiiviset tulot tuokaan riittävästi käyttörahavirtaa. Käytettävissä on vain aiemmat säästöt ja niistä kuluu joka kerta kun ostaa mitä tahansa, siksi järkyttävä piheily ja ajan tappaminen ilmaisten asioiden äärellä.  

Eihän Virve enää pysty päivittämään niitä passiivisen tulon nettisivujakaan. On sanonut että sekin vaatii panostusta eikä enää halua panostaa eli ei jaksa. 

Kauas on kyllä tultu, nyt kuljetaan nyssäköiden ja muovipussivarastojen kanssa ympäri (lähes) köyhintä Aasiaa, jotta voi teeskennellä elävänsä länsimaisessa elintasossa.