Ostolakossa muuttunut

Uuteen maahan muuttaessa käy läpi kolme vaihetta: uutuuden viehätys, koti-ikävä ja lopulta arkeen tasoittuminen. Jos koti-ikävä vaiheesta ei pääse yli vaan jää leijumaan siihen ikävään välimaastoon, jossa kaikki kiva on jo koluttu eikä arkea saa pyörimään esimerkiksi työn ja harrastusten parissa, niin siitä ei seuraa muuta kuin mitä Virve tekee nyt: vaihtaa paikkaa koko ajan etsien sitä jatkuvaa uutuuden viehätystä uusista paikoista.

Ja se se vasta on ikävä looppi. Niin inhalta kun se kuulostaakiin, niin toimiva tavallinen arki on ihmiselle kaikista terveintä, johon ympärille riittää muutamakin ihminen. Esim. työ tai opiskelu ja harrastukset pitää elämässä rytmiä, joka tekee meille itseasiassa todella hyvää. Poikkeamat arjessa tekee myös hyvä, esim. lomat. Jos elämä olisi ikuista lomaa, mitä Virve nyt yrittää niin siitä katoaa yllättävän nopeasti se viehätys. Arki tulee kaikkialle, halusi tai ei. Se saako arjen pyörimään, on se tärkeä juttu.

Ihminen pakoilee jotain vaihtaessaan jatkuvasti paikkaa tai ihmisiä ympärillään. Tarpeeksi pysähtyminen aiheuttaa sen, että joutuu kohtaamaan omat tuntemuksensa. Ehkä Ruotsissa Virvelle kävi näin kun hänellä ei ollut mitöän tekemistä eikä mitään seuraa. Joka johti siihen, että ajatukset tulivat liian pinnalle ja piti lähteä etsimään jotain mikä vie ajatukset muualle, eli vaihtaa jälleen kerran paikkaa.

Ei olla enää introverttejä kun jaksaa olla puolituttujen ja tuntemattomien kanssa pubissa viikottain. Taisi johtua vain siitä että ego ei kestänyt myöntää että oikeasti haluaisi ystäviä ja menoja, mutta ei ollut ketään.

Nyt irkkuystävät lähtee kotiin ja Virvelle jää vain yksi eläkeläisystävä. On kyllä kiehtovaa tämä eläkeläisvaatimus... mistähän se johtuu? Onko helpompi sanoa että haluaa eläkeläiskaverin koska pitää eläkeläisiä vähän "säälittävinä" ja "yksinäisinä" eli tekee kuin heille palveluksen? Vähän eri kuuloista jos sanoisi että haluaa vain löytää ystävän.

Harmi kun ei yrittänyt Ruotsissa tutustua ihmisiin. Asun itsekin ulkomailla, ja se on kyllä vähän vaikeaa. Toisiin suomalaisiin olen tutustunut helposti ja löytänyt paljon hyviä ystäviä! Virve ei varmaan vaan päässyt sieltä maalta kulkemaan missään, ja ehkä Tukholman baarit on vähän liian hienoja ja kalliita Virvelle.

Veikkaan että Virve on samaistunut niin vahvasti eläkeläisiin ja eläkeläisten elämään, ettei halua edes tutustua oman ikäisiin ihmisiin. Silloin hän joutuisi selittämään ja avaamaan enemmän omaa tilannettaan kun kukaan omanikäisistä ei taida olla vastaavassa elämäntilanteessa. Niinpä on turvallisempaa olla ikäihmisten seurassa yksi eläkeläisistä.

Mitä taas tuohon introverttiyteen tulee, niin se on ollut alusta asti täyttä hevonkukkua. Virve on käyttänyt sitä selitteenä sille, ettei hänellä ollut Ruotsissa ihmiskontakteja. Introverttiys kuulostaa paremmalta kuin yksinäisyys, koska silloin seuran karttaminen on ikäänkuin oma valinta. Yhtä lailla kuin matala ferritiini kuulostaa paremmalta kuin virikkeettömän elämän aiheuttama masennus. Tärkeintä on oikea lokero, johon itsensä asettelee ja nimikettä voi kätevästi vaihdella tarpeen mukaan. Eläkeläis-Virveen ei päde samat asiat kuin Ruotsi-Virveen.

Vierailija kirjoitti:

Ei olla enää introverttejä kun jaksaa olla puolituttujen ja tuntemattomien kanssa pubissa viikottain. Taisi johtua vain siitä että ego ei kestänyt myöntää että oikeasti haluaisi ystäviä ja menoja, mutta ei ollut ketään.

Nyt irkkuystävät lähtee kotiin ja Virvelle jää vain yksi eläkeläisystävä. On kyllä kiehtovaa tämä eläkeläisvaatimus... mistähän se johtuu? Onko helpompi sanoa että haluaa eläkeläiskaverin koska pitää eläkeläisiä vähän "säälittävinä" ja "yksinäisinä" eli tekee kuin heille palveluksen? Vähän eri kuuloista jos sanoisi että haluaa vain löytää ystävän.

Harmi kun ei yrittänyt Ruotsissa tutustua ihmisiin. Asun itsekin ulkomailla, ja se on kyllä vähän vaikeaa. Toisiin suomalaisiin olen tutustunut helposti ja löytänyt paljon hyviä ystäviä! Virve ei varmaan vaan päässyt sieltä maalta kulkemaan missään, ja ehkä Tukholman baarit on vähän liian hienoja ja kalliita Virvelle.

Minä kanssa voisin uskoa tuon, että introverttiys on kehitetty vähän suojakilveksi, jottei tarvitse myöntää saati käsitellä omaa yksinäisyyttä.

Nyt oli sitten oikein ”treffit ystäväpariskunnan kanssa”. Eli pubissa ollut pariskunta oli tullut seuraavana päivänä vastaan rannalta, oli hetki juteltu mukavia ja lähtiessä sanottu, että toivottavasti nähdään ensi viikonkin karaokeillassa. Voisin vähän veikata, että pariskunta koki hetken small talkkailleensa, ei saaneensa uusia ystäviä saati sopineensa treffejä.

Pubissa paikalla oli myös Esther. Virve ”todellakin tulee tarttumaan tarjoukseen”, jonka Esther esitti. Esther on kutsunut Virven sekä karaokeiltaan että viikoittaiseen bingoon! Siis eikö Virve nyt muuten pääsisi tai uskaltaisi mennä pubin jokatiistaiseen karaokeiltaan, kun on siellä jo kahtena edellisenäkin viikkona käynyt? Tai bingoon, jota nyt lähtökohtaisesti muutenkin pelataan yksin?

Hienoa, että Virvellä on nyt ihmiskontakteja, ja selvästi on viihdyttykin. Mutta jotenkin ihmettelen näitä ”treffejä”, ”tarjouksia” ja ”kutsuja”. Yhtä outoa kuin ne eläkeläisystävät, saati ne joiden toivoo adoptoivan Virven.

Alkuun tuo adoptointi kuulosti ihan hassulta läpältä. Sittemmin sitä on kyllä toistettu niin monesti, että selvästi ollaan tosissaan. (Virve ei kyllä taida ylipäätään pahemmin vitsailla.) Hetken kun asiaa ajattelen, niin voisin jopa uskoa Virven toivovan saavansa asua ilmaiseksi ”adoptiomummonsa” vierashuoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edessä on jännittävä kuukausi: kuinka alhaisilla ruokakuluilla Virve selviää kun ostaa ruokaa vain omiin tarpeisiin?

Mutta kuinka paljon rahaa tulee menemään irkkupubiin, jossa Virven uusi bestis(?) kuulemma käy päivittäin?

Tässä on mielenkiintoinen dilemma. Virve on nyt huomannut tai tulee huomaamaan, että introverteilla elämä on edullisempaa. Jännä nähdä, onko Virve valmis käyttämään rahaa siihen että saa tavata ihmisiä.

Ihan potentiaalinen vaihtoehto on myös se, että Virve jatkaa ihmisten tapaamista mutta yrittää välttää kustannuksia. Menee siis baariin vaan laulamaan ostamatta yhtään juomaa jne.

Luulis että ihan yhtälailla eläkeläiset kysyy mitä tekee työkseen jne, heillähän saattaa olla jopa vanhoillisempia käsityksiä miten kuuluu elää...

Baarissa toki ostetaan vain yksi euron maksava viinilasi, sitten ollan tyhjin suin tai eläkeläismummot tarjoaa kierrokset

Virveä varmaan vetää irkkupubiin se irroitteleva fiilis, jolloin ei enää tarvitsekaan kontrolloida itseään. Hän on niin monta vuotta elänyt elämää, jossa mitataan erinäköisiä asioita (nettisivuilla kävijät, ostotapahtumat, askeleet, sijoitukset), että tuntuu varmasti hyvältä pitää hauskaa tavalla, jossa ei ole mitäään mitattavaa tai jota ei voi edes arvottaa hyvinvointimittareissa. Go Virve, mä ainakin pidän peukkuja tälle uudelle asenteelle!

Adoptiomummo?

Small talk rannalla jonkun kerran/pari aiemmin nähtyjen ihmisten kanssa = ystäväpariskunta?

Saatte kuulostamaan nämä jutut jo joltain psykoosiharhoilta. Ehkä Virve ei ole täysin vakavissaan kaiken kirjoittamansa kanssa ja ehkä täällä tulkitaan jo tahallaan väärin.

Vierailija kirjoitti:

Adoptiomummo?

Small talk rannalla jonkun kerran/pari aiemmin nähtyjen ihmisten kanssa = ystäväpariskunta?

Saatte kuulostamaan nämä jutut jo joltain psykoosiharhoilta. Ehkä Virve ei ole täysin vakavissaan kaiken kirjoittamansa kanssa ja ehkä täällä tulkitaan jo tahallaan väärin.

Seurataanko me samaa tyyppiä?

Virve on ihan itse kertonut näitä juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Adoptiomummo?

Small talk rannalla jonkun kerran/pari aiemmin nähtyjen ihmisten kanssa = ystäväpariskunta?

Saatte kuulostamaan nämä jutut jo joltain psykoosiharhoilta. Ehkä Virve ei ole täysin vakavissaan kaiken kirjoittamansa kanssa ja ehkä täällä tulkitaan jo tahallaan väärin.

Mitähän Barbara ja Mark itse tykkäisivät jos tietäisivät, että heidän ystävyydestään ja tekemisistään on julkaistu tosi monta postausta ja heistä on jopa julkaistu videoita 7000 Virven lähimmälle ystävälle?

Ja jos saan vienosti pyytää, niin älä please käytä mielenterveyden sairauksien termejä jonain pilkkatermeinä. Psykoottinen harhaluulo on vaikkapa sitä, kun henkilö pitää itseään jumalana tai kokee että agentit jahtaavat häntä kadulla. Virven mielenterveydestä ollaan täällä aina välillä huolissaan, mutta ei kukaan ole koskaan epäillyt Virven olevan psykoottinen. On myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat psykoottisia, mutta ei sekään ole mikään haukkumisen tai pilkan aihe - kuten ei diabetes tai neliraajahalvauskaan.

En käyttänyt mielenterveydellisiä termejä pilkkaterminä. Minusta, jos ihminen todella haaveilee tulevansa jonkun random-mummon adoptoimaksi aurinkorannalla viikon hengailtuaan, niin hän ei ole enää tosielämässä täysillä mukana. Luin tämän täältä, joten kommentoin sitä miltä nämä jotkut kommentit saa Virven vaikuttamaan. Minulla ei ole tietoa siitä, mitä Virve itse ajattelee. Jos hän on tällaista kirjoittanut, niin ehkä ei kuitenkaan tosissaan?

Ja on omakohtaisia kokemuksia ihmisestä, jolla psykooseja ja mielenterveysongelmia (puoliso). Ei kaikki luule psykoosissa olevansa jotain jumalia, tuo on todella stereotyyppinen näkemys psykoosista. Vainoharhatkin voi olla aika "tavanomaisia" joillain.

Vierailija kirjoitti:

Uuteen maahan muuttaessa käy läpi kolme vaihetta: uutuuden viehätys, koti-ikävä ja lopulta arkeen tasoittuminen. Jos koti-ikävä vaiheesta ei pääse yli vaan jää leijumaan siihen ikävään välimaastoon, jossa kaikki kiva on jo koluttu eikä arkea saa pyörimään esimerkiksi työn ja harrastusten parissa, niin siitä ei seuraa muuta kuin mitä Virve tekee nyt: vaihtaa paikkaa koko ajan etsien sitä jatkuvaa uutuuden viehätystä uusista paikoista.

Ja se se vasta on ikävä looppi. Niin inhalta kun se kuulostaakiin, niin toimiva tavallinen arki on ihmiselle kaikista terveintä, johon ympärille riittää muutamakin ihminen. Esim. työ tai opiskelu ja harrastukset pitää elämässä rytmiä, joka tekee meille itseasiassa todella hyvää. Poikkeamat arjessa tekee myös hyvä, esim. lomat. Jos elämä olisi ikuista lomaa, mitä Virve nyt yrittää niin siitä katoaa yllättävän nopeasti se viehätys. Arki tulee kaikkialle, halusi tai ei. Se saako arjen pyörimään, on se tärkeä juttu.

Ihminen pakoilee jotain vaihtaessaan jatkuvasti paikkaa tai ihmisiä ympärillään. Tarpeeksi pysähtyminen aiheuttaa sen, että joutuu kohtaamaan omat tuntemuksensa. Ehkä Ruotsissa Virvelle kävi näin kun hänellä ei ollut mitöän tekemistä eikä mitään seuraa. Joka johti siihen, että ajatukset tulivat liian pinnalle ja piti lähteä etsimään jotain mikä vie ajatukset muualle, eli vaihtaa jälleen kerran paikkaa.

En oikein itse usko tuota täällä useasti ehdotettua, että Virve yrittäisi paeta jotain. Ei tosin ole muuta perustelua asialle kuin oma mutuni!

Minusta Virvellä on vähän viivästynyt identiteetin etsintä. Yleensähän parikymppisellä alkaa olla suhteellisen vakiintunut näkemys siitä, mitä on ja mitä ei ole, mikä kiinnostaa ja mikä ei. Toki tämä näkemys hioutuu tulevina vuosikymmeninäkin, mutta sellainen perusminäkuva on ”valmis”. Virve vaan ei koskaan osaa päättää, onko introvertti vai ekstrovertti, kosmisbimbo vai kemisti, duunari vai pitkälle opiskeleva, sohvapottu vai puolimaratonari, hömppään tuhlaava vai supernuuka sijoittaja, superujo kirjanörtti vai ihmisten joukossa luovia suuri puhuja ja vaikuttaja, hamstraaja vai minimalisti, kaupunkilainen vai lähiöeläjä, kosmisbimbo vai luonnonkaunis jne. loputtomiin.

Tuohon sitten vielä yhdistyy sellainen millenniaalien näkemys siitä, että kaiken elämässään voi valita. Tämä on tietysti ensisijaisesti rikkaus, mutta kyllä moni tuntuu valintojen maailmassa olevan hukassakin. Ysärinuoret pääsääntöisesti olivat tyytyväisiä vaikkapa kotimaassa elämiseen ja ottivat sen annettuna. Virve taas on käyttänyt elämästään satoja jos ei tuhansia tunteja miettien, minkä hän haluaisi omaksi kotimaakseen. Hieno rikkaus, mutta jos käytettävät työkalut ovat Virven kuvaamaa mallia ”mun pitäis asua sellaisessa maassa missä kasvaa banaaneja, koska banaanit on mun lempiruokaa, ja niiden maahantuonti kasvattaa hiilijalanjälkeä”, ei lopputuloksena välttämättä ole onnea ja auvoa.

Jotkut ihmiset (ehkä Virvekin, en tiedä hänestä) yksinkertaisesti elävät koko elämänsä kokeillen, sopisiko joku uusi juttu hyvin itselle. Varsinkin jos oman jutun kriteerinä on nykyajalle tyypillinen ajatusmaailma ”jos se tuntuu hyvälle, se on oikein ja mua varten”, niitä uusia ainakin alkuun hyvältä tuntuvia juttuja tulee löytymään joka vuodelle monta. Mun mielestäni siellä taustalla ei tarvitse olla mitään, mitä paetaan tai mikä aiheuttaisi ahdistusta ja pahaa oloa. Osa ihmisistä on ihan vaan vähän hukassa tässä valintojen maailmassa. Eivätkä ihmiset kokonaisuutena ennenkään olleet varmaan sen syvällisempiä kuin nykynuoretkaan. Ennen sellainen vähän hukassa oleva ihminen vaan kysyi koko maailman sijaan neuvoa läheisiltään. Läheiset sitten todennäköisesti ohjeistivat kysymään töitä samalta tehtaalta, missä oma isäkin oli töissä. Lopputuloksena saattoi tuohon aikaan olla onnellisempi elämä. Nykyajan valinnanvapaus on suuri mahdollisuus, mutta moni meistä ei osaa käyttää sitä.

Onko veikkauksia että kuinka pieneksi Virve onnistuu pudottamaan ruokakauppaan menevän summan? Veikkaan itse että kuussa kuluu 60e.

Vierailija kirjoitti:

Onko veikkauksia että kuinka pieneksi Virve onnistuu pudottamaan ruokakauppaan menevän summan? Veikkaan itse että kuussa kuluu 60e.

Virve sanoi, että kuukauden ruuat saa helposti satasella. Koska Virve syö vähän niin siksi hänen kohdalla ruuat saa sitten helposti korkeintaan seitsemälläkympillä. Veikkaan myös, että Virve ei nyt aio syödä helpolla vaan on jo oppinut, mistä mitäkin saa halvimmalla eikä säästele askelia halvan perässä juostessaan.

Viitosella saa Virven mukaan kolmen päivän ruuat, joten siltä pohjalta kuukauden ruokalasku olisi 50 €.

Veikkaan em. pohjalta kuukauden ruokalaskuksi 46 €.

Veikkaan, että Virvellä menee ruokaan ja juomaan 53 euroa tammikuussa. Irkkupubin ja rattotallin kantisten kanssa ystävystyminen käynnistää ajatusprosessin, jossa hän onkin ihminen, jonka perusterveelliseen kasvispainotteiseen ruokavalioon sopivat myös käyneen rypälemehun flavonoidit.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että Virvellä menee ruokaan ja juomaan 53 euroa tammikuussa. Irkkupubin ja rattotallin kantisten kanssa ystävystyminen käynnistää ajatusprosessin, jossa hän onkin ihminen, jonka perusterveelliseen kasvispainotteiseen ruokavalioon sopivat myös käyneen rypälemehun flavonoidit.

😃 Näen jo sieluni silmin lukuisat instapostaukset punaviinin flavonoidien syöpää ehkäisevistä ja ferritiiniä nostavista vaikutuksista. Viiniä juodaan tietysti vain yksi lasillinen päivässä. Ensin nautiskellaan sitä puolen litran kahvimukia monta tuntia, ja sitten puolen litran viinilasillista monta tuntia. Kahvi lämmitetään välillä uudelleen mikrossa. Punkun vissiin voi vetää huoneenlämpöisenä ja se lämmittää sisäisesti kun huonelämpötila uhkaa olla + 15 C.

En jaksa lukea koko ketjua läpi, mutta onko Virve koskaan miettinyt, jos hänellä on ADHD? Monet asiat viittaavat tuohon suuntaan...

Nyt on tultu siihen tulokseen, että Virve voisi asua pysyvästi Torreviejassa. On selvitelty asunnon hankkimista ja muita kuluja. Asunnon pitäisi olla kaksio, jotta yökylään voisi tulla lähimmäisiä ja ystäviä(!!). Koska nyt niitä kuulemma voisi ottaa sinne - miksi, se ei selvinnyt.

Haruki Murakamin novellikokoelmaa on aloiteltu, mutta se ei oikein tuntunut Virveä miellyttävän. Yksikin novelli loppui jotenkin ikävästi kesken. No, Murakami nyt ei muutenkaan ole välttämättä sopivin kohde lukijalle, joka tykkää tietokirjallisuudesta ja helposta viihdekirjallisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on tultu siihen tulokseen, että Virve voisi asua pysyvästi Torreviejassa. On selvitelty asunnon hankkimista ja muita kuluja. Asunnon pitäisi olla kaksio, jotta yökylään voisi tulla lähimmäisiä ja ystäviä(!!). Koska nyt niitä kuulemma voisi ottaa sinne - miksi, se ei selvinnyt.

Virven mukaan n. 60 m2 kahdella makuuhuoneella (eli kolmio) olisi sopiva - hämmentävää kaiken sen fanaattisen minitalointoilun jälkeen! En muista Ruotsin vuosina heillä käyneen juuri ketään kylässä, ehkä ei ole siitä somessa maininnut, mutta ainakin sellaisen käsityksen olen saanut. Joku miehen kaveri taisi kerran yöpyä heillä ja silloin lakanoita piti lainata naapurista, kun itselle oli jätetty minimalismin nimissä vain yhdet lakanat :D

Saahan sitä ihminen muuttua ja vaihtaa näkemystä, mutta vähän tempoilevilta nämä kuviot vaikuttavat. 

Hämmennyin myös tuosta että haaveilee noin isosta asunnosta ja vielä että vieraitakin kävisi kylässä! Sehän tarkoittaisi että lakanoitakin pitäisi omistaa vähintään kahdet. Virvehän on alusta asti sanonut ettei näe minitaloa loppuelämän kotina, mutta en silti odottanut että hyppäisi suoraan toiseen ääripäähän. Hyvä kyllä että perheen ja ystävien näkeminen taas kiinnostaa.