Asioita, joista tuttunne/läheisenne ovat ylpeitä ja vähän ihmettelette sitä

Mun mies ylpeilee sillä, että hän tiesi jo lapsena haluavansa insinööriksi. Tuo on sinänsä ihan söpöä, koska ilmeisesti hänen mielestään hän on ainut joka tiesi jo lapsena mitä työtä halua tehdä aikuisena. :D 

Joku tällä palstalla tuntuu olevan ylpeä suksiboksista auton katolla. Kaikkea sitä kuulekin :)

Tää on aika perus, en ole lukenut yhtään kirjaa enkä lue. En vaan ymmärrä miksi sillä ylpeillään. 

Eräs tuttavani kehui kuinka hän ei osta koskaan mitään käytettynä ja että hänellä on niin paljon rahaa, ettei tarvitse ikinä miettiä missään mitään hintoja, vaan ostaa vaan, ruokakaupassakin osti vain parasta ja parhaasta oaikasta.

Asiat eivät kuotenkaan menneet aina ja ikuisesti niin, vaan aika monen epäonnisen asian jälkeen hän joutui myymään asuntonsa ja muuttamaan pikkuiseen asuntoon alivuokralaiseksi, auto vaihtui halpaan ikivanhaan versioon, ruokaostokset punalaputettuihin ja vaatteet kirppiskuteisiin. Nykyään hän jauhaa sitten säästämisestä. 

Ystäväni on ylpeä rahankäytöstään.

Maksaa personal trainerille vaikka kuinka paljon per kuukausi, nyt on ottanut siihen päälle jotain extrajuttuja jotka maksaa yli satasen per viikko.

Ostaa jatkuvasti kaikkea kallista ja ylpeilee kuinka taas osti sitä sun tätä ja kuinka heitti viime joulukuussa ostamansa (kalliin) kameran roskikseen ja osti nyt uuden koska teki mieli uutta kameraa.

Ja siis ihan oikeasti on ylpeä siitä että käyttää ihan mielettömästi rahaa ihan kaikkeen jatkuvasti.

No räppäätkö sen ajan jotain pleikkaria?

Makkaransyönnillä.

Lisääntyminen. Varsinkin jos useamman miehen kanssa. Itseäni tuollainen vain kuvottaa.

Hillitön kehu omasta ahkeruudesta ja aktiivisuudesta. Siis onhan se  kunnioitettavaa, että joku sienestää, marjastaa, juoksee, ui, pyöräilee, tekee taidetta ja käsitöitä sekä töitä, laittaa ilmeisesti äärettömän hyviä ruokia ja sitä ja tätä, vaikka hänenkin vuorokaudessaan on vain 24 tuntia, mutta jotenkin vuodesta toiseen jatkuva intoilu omista tekemistä kuulostaa vaan kerskailulta. 

Veljeni kehuskelee olevansa aina terve. Onhan se helppoa kun on sinkku, ei lapsia, tekee töitä kotona, ja vapaa-aika menee pelejä pelatessa kotona. Ei ihme, ettei sairastu ikinä kun ei altistu sairauksille. 

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika perus, en ole lukenut yhtään kirjaa enkä lue. En vaan ymmärrä miksi sillä ylpeillään. 

Jos tuollaisella joku elvistelee, niin en oikein osaa muuta kuin katsoa häntä hymyillen. Meillä ei taitaisi olla enempää puhuttavaa. 

Sillä, että ei suostu maistamaan monia ruokia kuten mango, feta tai paholaisenhillo. Tajuan, jos ei syö ellei halua. Mutta mikä tuossa aiheuttaa ylpeyttä, sitä en ymmärrä. 

Perhekerhossa käy äiti, joka on ylpeä työttömyydestään ja siitä, miten halvalla kykenee elättämään perheensä. Hän on tunnettu siitä, että nappaa mielellään naulakosta väärät kuomat lapselleen jalkaan.

Yks äiti on ylpeä, kun hänen lapsensa ovat niin valtavan pitkiä, varmaankin maailman pisimpiä lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Hillitön kehu omasta ahkeruudesta ja aktiivisuudesta. Siis onhan se  kunnioitettavaa, että joku sienestää, marjastaa, juoksee, ui, pyöräilee, tekee taidetta ja käsitöitä sekä töitä, laittaa ilmeisesti äärettömän hyviä ruokia ja sitä ja tätä, vaikka hänenkin vuorokaudessaan on vain 24 tuntia, mutta jotenkin vuodesta toiseen jatkuva intoilu omista tekemistä kuulostaa vaan kerskailulta. 

Tunnen yhden tuollaisen. Hän ei ole paha ihminen millään tavoin ja hänellä on adhd, joten yritän ymmärtää hänen touhujaan. Ei hän puheillaan mitenkään kerskaile, vaan kertoo vain tohkeissaan niistä. Ei hän vertaa itseään muihin.

Vierailija kirjoitti:

Yks äiti on ylpeä, kun hänen lapsensa ovat niin valtavan pitkiä, varmaankin maailman pisimpiä lapsia. 

Tämä on aika yleistä ja nuorilla äideillä, joskus myös isillä ja isovanhemmilla, on tapana kaakattaa lapsen/lasten kaikista oppimisista. Ihan kuin sillä olisi kovin kummoista merkitystä, että Santtu-Liisa on oppinut sanomaan "isi" 6 kk ikäisenä tai Pirjo-Petteri kävelemään 9 kk ikäisenä. :) 

Sillä ylpeily, että "ei sylje lasiin". Joo kiinnostaa kilon paskaa kuinka alkoholisti joku on.

Kaverini ylpeilee vieläkin sillä, ettei hänen tarvinnut opiskella kokeisiin peruskoulussa. Noista ajoista on jo vuosikausia :) 

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni on ylpeä rahankäytöstään.

Maksaa personal trainerille vaikka kuinka paljon per kuukausi, nyt on ottanut siihen päälle jotain extrajuttuja jotka maksaa yli satasen per viikko.

Ostaa jatkuvasti kaikkea kallista ja ylpeilee kuinka taas osti sitä sun tätä ja kuinka heitti viime joulukuussa ostamansa (kalliin) kameran roskikseen ja osti nyt uuden koska teki mieli uutta kameraa.

 

Ja siis ihan oikeasti on ylpeä siitä että käyttää ihan mielettömästi rahaa ihan kaikkeen jatkuvasti.

Mitäpä se tavallaan haittaa? 

 

Palveluiden kuluttaminenhan on erinomaisen mahtava juttu, jos on varaa siihen. 

Lapsella tai itsellä oli peruskoulussa hyvä todistus, mutta sitten jokin meni pieleen... Se jotenkin tuntuu ihan kamalalta, kun peruskoulu on rakennettu siten, että jopa heikoimmatkin voivat saada työnteolla kasin.