Ostolakossa muuttunut

Mä luulen että Virve vaan masentui koronan aikana, kun ei päässyt samaan tapaan matkustamaan ja piti olla vain kotona. Mikä on todella ymmärrettävää, ei oo ollut helppoa monelle. Ja sit kun on vähän sellaista maniaan taipuvaa uppoutumista asioihin lähti moni juttu entisestään lapasesta. Koska selvästi ei oo nyt enää Espanjassa uupumuksesta tietoakaan kun jaksaa kävellä kymmeniä kilometreja päivässä, tutkia ruokakaupat ja kirjastot. Ei maata siellä sängynpohjalla masen-... siis uupuneena.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti uupumuskin parantui kun pääsi Aurinkorannalle kävelemään 30km päivässä suorilta.

Mitähän diagnoosit sanoisi siihen?

Virvehän jo kommentoi sitä. ”Nyt kun ferritiini on noussut…” Kyllä sillä on vastaus ihan kaikkeen valmiina 🤣

Aika silleen kätevää. Ei jaksa kun uupumus ja jaksaa kun ferritiini. Sitten vaan yhdet muka reilummat menkat väliin niin taas ei jaksa kun ferritiini on laskenut.

Miksi pitää taas kuvata muita ihmisiä, kuvaisi vain maisemia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää taas kuvata muita ihmisiä, kuvaisi vain maisemia.

Ai kauhia kun nauroin Virven laittamaa kuvaa kirjaston ilmaisesta vessasta. 🤣

Tietääköhän Virve että halvassa viinissä on kuitenkin kaloreita yhtä paljon, kuin kalliissakin viinissä? Mitenhän tämä kompensoidaan? Ilmeisesti kävelemällä 30 km päivässä.

Mä oon varmasti masennukseen taipuvainen, matala ferritiinikin on ollut ongelma vuosia. Väsymyksestä en pääse millään eroon. Ulkomaanmatkoilla väsymys on edelleen läsnä, mutta tietty innokkuus ja uteliaisuus uutta paikkaa kohtaan on mukana. En usko, että pystyisin silti kävelemään kymmeniä kilometrejä päivässä, vaikka varmasti liikun lomalla enemmän kuin kotona.

Virve on taas tehnyt "uuden" havainnon, eli tajunnut että haluaa matkustella ja että on silloin onnellisimmillaan, eikä halua tavallista arkea. Tämähän on ollut selvää jo pitkään ja on niin monta kertaa aiemminkin saman havainnon tehnyt.

Vaikuttaa siltä, että suurin osa ketjun viesteistä on yhden ja saman ihmisen yksinpuhelua.

Eihän se kiellettyä tietenkään ole.

Yllättävää kyllä kun sohvanpohjalta lähdettiin yhtäkkiä 40 000 päiväaskeleeseen, on ensimmäinen rasitusvamma nyt ihan todellisuutta.

Elämänmuutosta pukkaa. Virve on tajunnut, ettei palkkatyötä ole häntä varten, ei myöskään Suomessa tai Ruotsissa asuminen. Jatkossa Virve elää eri maissa aina muutaman kuukauden kerrallaan ja muuttaa sitten aina uudelleen. Hetkittäin saattaa käydä myös Ruotsissa ja mies saa joskus tulla mukaan.

Virve kertoo myös siitä, että hän on sosiaalinen vain Instagramissa. Tämän uskon kyllä hyvin, kun Virve perustelee miksi. Instassa välttyy turhalta kaksisuuntaiselta vuorovaikutukselta, kun saa itse aina päättää aiheet. Muut ihmiset sitten antavat Virvelle tukea, vinkkejä, neuvoja ja ehdotuksia - eikä Virven itse tarvitse antaa muille muuta kuin lahjoittaa ihanat omat juttunsa.

Aika heppoiselta kyllä vaikuttaa Virven sosialisointi vain instaseuraajien kanssa. Mitenköhän sitten vanhuksena, ja vieläkö keski-ikäisenä pysyy seuraajat mukana? No, sitä on ehkä turha etukäteen miettiä mutta jäin vain pohdiskelemaan sosiaalisten piirien merkitystä elämässä myös yleisellä tasolla. 

Miten monta vuotta jaksaa siirtyä paikasta toiseen puolen vuoden välein? Aina, tai ainakin useimmiten, ihan yksin, ilman miestä tai ystäviä. Juuri kuuntelin äänikirjana Everything is f_cked, jossa kirjailija eli nomadina muutamia vuosia kunnes tajusi miten köyhää sisällöllisesti se lopulta oli (vaikka olikin hauskaa aikansa). Lopulta uutuudenviehätys katosi, vaikka koki upeita asioita niin ei ne enää säväyttänyt samalla lailla. 

Voisi tehdä hyvää yrittää irtautua sosiaalisista normeista myös ihan kotona ja kaikkialla, olla välittämättä jostain yhteiskunnan paineista. Mistä ja keneltä ne paineet Virvelle tulee? Jos ei ole kavereita oikein? Silloinhan niiden pitäisi merkitä vielä vähemmän.

Miehen piti olla muutama viikko nyt Virven seurana. On saanut nyt kuulla että vaimo ei enää palaakaan kotiin, vaan jää kiertelemään maailmaa? Jään seuraamaan, vieläkö mies esiintyy lähiviikkoina kuvissa. Vai tapahtuiko tässä samalla pysyvä muutos vielä eilen ihkutetusta ”me tehtiin, me käytiin, me ollaan, me syötiin” -moodista tämän päivän ”minä haluan elää näin, minä menin kirjastoon, minä menin rannalle aamukahville” -moodiin.

Virvelle on ehkä just nyt oikea hetki elää tuota ”pari kuukautta yhdessä paikassa” -elämää. Eihän sitä herranenaika tarvitse nyt lyödä lukkoon loppuelämää! Aika aikansa kutakin eli esimerkiksi muutama vuosi voi olla ihanaa elää tuollaista elämää ja sitten on jonkin muun aika. Eihän sitä nyt tarvitse elää elämää, jota viisikymppisenä eläisi.

Kuten, kuka muka päättää 18-vuotiaana, missä loppuikänsä asuu ja miten elää arkielämänsä? Miksi Virven, joka on alle 40 pitäisi myöskään päättää nyt samantien mihin juurtuu kymmeniksi vuosiksi?

Elämään kuuluu erilaisia vaiheita ja juuri nyt Virvelle sopii vaihe, jossa koti on maailmalla ja se tekee hänelle hyvää juuri tässä elämäntilanteessa. Se ei tarkoita, että pitää kymmeniä vuosia vaihtaa paikkaa puolen vuoden välein. Kuten kuka tahansa, myös Virve muuttuu ajan kanssa ja kiinnostuksenkohteet muuttuvat ja elämään tulee muutoksia eikä se tarkoita sitä, että nomadielämä, jota nyt viettää, olisi mitenkään turhaa. Se on vain sitä, joka just tähän hetkeen nyt on täydellistä ja tuo hyvää oloa.

Vierailija kirjoitti:

Aika heppoiselta kyllä vaikuttaa Virven sosialisointi vain instaseuraajien kanssa. Mitenköhän sitten vanhuksena, ja vieläkö keski-ikäisenä pysyy seuraajat mukana? No, sitä on ehkä turha etukäteen miettiä mutta jäin vain pohdiskelemaan sosiaalisten piirien merkitystä elämässä myös yleisellä tasolla. 

Miten monta vuotta jaksaa siirtyä paikasta toiseen puolen vuoden välein? Aina, tai ainakin useimmiten, ihan yksin, ilman miestä tai ystäviä. Juuri kuuntelin äänikirjana Everything is f_cked, jossa kirjailija eli nomadina muutamia vuosia kunnes tajusi miten köyhää sisällöllisesti se lopulta oli (vaikka olikin hauskaa aikansa). Lopulta uutuudenviehätys katosi, vaikka koki upeita asioita niin ei ne enää säväyttänyt samalla lailla. 

Voisi tehdä hyvää yrittää irtautua sosiaalisista normeista myös ihan kotona ja kaikkialla, olla välittämättä jostain yhteiskunnan paineista. Mistä ja keneltä ne paineet Virvelle tulee? Jos ei ole kavereita oikein? Silloinhan niiden pitäisi merkitä vielä vähemmän.

Ne paineet tulevat Virveltä itseltään. Hän on sisäistänyt yhteiskunnan normit ja miettii mitä muut ajattelevat kun elää niiden vastaisesti, vaikka todellisuudessa ne harvat keskustelutoverit eivät ajattele asiasta juuri mitään, hetken saattavat ihmetellä ja sitten jatkavat taas omaa elämäänsä Virven "erikoisuutta" sen kummemmin miettimättä.

Virve sanoo tykkäävänsä elämän yllätyksellisyydestä, mutta silti haluaa kuitenkin lyödä jo koko loppuelämänsä lukkoon että tälläinen ihminen hän on ja näin aikoo elää.

Mua ainakin mietityttää tuo Virven ylikorostunut minäkeskeisyys. Aika harva taitaa kuitenkin haluta elää pitkäkestoisesti jatkuvassa muutostilassa olevassa suhteessa, jossa on vain tilaa toisen osapuolen tarpeille. En tietenkään tiedä todellisuudesta, mutta Virven juttujen perusteella Virve elää vain itselleen ja omille mielihaluilleen eikä hirveästi tunnu haluavan panostaa parisuhteeseensa tai kuunnella puolison tarpeita ja toiveita. Vähän tulee vaikutelma, että jos Virven nomadielämä ei tuosta vaan puolisolle sovi niin se on puolison oma ongelma ilman että asiassa edes yritetään löytää molemmille osapuolille toimivaa ratkaisua.

Saatan olla väärässä, mutta luulen, että Virveä hyödyttäisi kaikista eniten joku epäitsekäs harrastus tai vapaaehtoistyö, jossa kaikki ei pyöri 24/7 hänen itsensä ympärillä ja hän saisi elämäänsä muutakin ajateltavaa kuin instaamisen ja omassa kuplassaan vellomisen. Sitä kautta voisi saada myös elämään järkevämpääkin sisältöä kuin mahdollisimman halvat ruokaostokset ja oman vireystason lähes maaninen kyttääminen.

Vierailija kirjoitti:

Mua ainakin mietityttää tuo Virven ylikorostunut minäkeskeisyys. Aika harva taitaa kuitenkin haluta elää pitkäkestoisesti jatkuvassa muutostilassa olevassa suhteessa, jossa on vain tilaa toisen osapuolen tarpeille. En tietenkään tiedä todellisuudesta, mutta Virven juttujen perusteella Virve elää vain itselleen ja omille mielihaluilleen eikä hirveästi tunnu haluavan panostaa parisuhteeseensa tai kuunnella puolison tarpeita ja toiveita. Vähän tulee vaikutelma, että jos Virven nomadielämä ei tuosta vaan puolisolle sovi niin se on puolison oma ongelma ilman että asiassa edes yritetään löytää molemmille osapuolille toimivaa ratkaisua.

Saatan olla väärässä, mutta luulen, että Virveä hyödyttäisi kaikista eniten joku epäitsekäs harrastus tai vapaaehtoistyö, jossa kaikki ei pyöri 24/7 hänen itsensä ympärillä ja hän saisi elämäänsä muutakin ajateltavaa kuin instaamisen ja omassa kuplassaan vellomisen. Sitä kautta voisi saada myös elämään järkevämpääkin sisältöä kuin mahdollisimman halvat ruokaostokset ja oman vireystason lähes maaninen kyttääminen.

Tätä komppaan. Minäkeskeiselle ihmiselle sopii parhaiten sosiaaliset suhteet somessa, siellä kaverit ja seuraajat voi sitten tukea, petkuttaa, tykätä, fanittaa ja ihastella sopivissa kohdissa. En kyllä muista, että Virve olisi vuosien varrella kertonut joskus olleensa jonkun läheisensä tukena jossain vaikeassa elämäntilanteessa. Enkä ehkä edes osaisi kuvitella Virveä sellaiseen. Samoin minun on vaikea kuvitella, että Virve jaksaisi kovin montaa hetkeä kuunnella jonkun läheisensä juttua lemmikkihamsteristaan tai mistään muustakaan sellaisesta, mikä ei Virveä itseään kiinnostaisi. Sen sijaan Virvellä itsellään ei ole minkäänlaista suodatusta sen suhteen, että seuraajat kokisivat jotkin postaukset epäkiinnostavina. (Harva meistä postaisi kuvia lukuisista sukanpohjistaan lisättynä sanallisella kuvauksella niiden kulumisen asteesta, kuvaa kirjaston vessakopista tai jokapäiväisestä linssimössösörsselistään.) Voisin jopa uskoa, että vastavuoroisuuden puute on Virveltä ennemminkin ihanaa kuin kamalaa.

Jos Virve käy täältä hakemassa inspiraatiota stooreilleen, niin olisi kiva kuulla, miten hän näkisi vasta lukiosta tai ammattikoulusta valmistuneen ihmisen mahdollisuuden virvemäiseen elämäntapaan. Olisiko Virvenkään työtä vieroksuva elintapa mahdollinen, jos hän ei olisi eka paukuttanut monta vuotta kahta työtä päällekkäin? Eli onko kuitenkin niin, että työtä pitää ihmisen kuitenkin jossain välissä tekemän...

Tai miten kolmekymppinen, joka ei ole saanut kuin pätkätöitä. Miten hän järjestää elämänsä niin että voi elää kuin Virve. Meitä kaikkia ei tulla kotoa hakemaan töihin, harmi kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että suurin osa ketjun viesteistä on yhden ja saman ihmisen yksinpuhelua.

Eihän se kiellettyä tietenkään ole.

Ja nyt se hullu käynyt laittamassa yli 20 alanuolta. :D

Kun vaan vaihtaa ip:n välissä niin onnistuu keneltä tahansa. Pakkomielle virveen(kin) on kova…

Vierailija kirjoitti:

Virve sanoo tykkäävänsä elämän yllätyksellisyydestä, mutta silti haluaa kuitenkin lyödä jo koko loppuelämänsä lukkoon että tälläinen ihminen hän on ja näin aikoo elää.

Juju onkin siinä, että Virvellä tämä vaihtuu viikottain. Tällä viikolla et voi tietää, mikä on ensi viikon hurahdus, sairaus tai mielipide asiaan kuin asiaan.