Harmittaako muita suomalaisten negatiivisuus?

Mietipä vaikkapa juutalaisten eetosta, jota Woody Allen sujuvasti kuvaa. Siis ajattelutapaa, että itku seuraa aina pitkästä ilosta, eikä mistään saavutuksesta sovi olla julkisesti onnellinen.



Tai brittiläinen kuiva huumori, sekin on loppupeleissä hyvin sarkastista ja logiikkaan kuuluu, että vitsin kuulija arvaa asioiden menevän mönkään.



Pessimismi on toki aikalaista hukkaanheitettyä energiaa, mutta kärjekkäimmillään siitäkin saa revittyä huumoria. Luepa vaikka Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja.



;-D

Hyvä esimerkki olympialaisista. Asuinmaani urheilijat eivät oikeni menestyneet, mutta he olivat positiivisella mielellä, kiittivät kannustuksesta ja olivat tyytyväisiä omiin suorituksiinsa. Täällä lehdistössä tsempattiin kaikkia parhaansa yrittämisestä.



Samaan aikaan seurasin kun Suomen lehdistö nimesi "viikon epäonnistujia" ja keskustelupalstoilla haukuttiin joukkuetta väärästä asenteesta tms.

Että suomalainen nauttii, kun oikein kunnolla harmittaa..



"Onpas mukavaa, kun kaikki on taas ihan perseestä, on jotain mistä valittaa kahvipöydässä!"



Ja kurjuuden maksimointi! Se jos jokin vasta mukavaa on.



"itteni tappaisin, mutta hirsi on liian matalalla ja köysi liian pitkä", niinkuin jossain biisissäkin tokaistaan.

ja bussipysäkin ihminen ei vain pitänyt sinusta ihmisenä. Suomessa saa huonon tuulensa näyttää ihan vapaasti, minusta sekin on hyvästä. Jos ottaa päähän, migreeni on iskemässä, menkat alkamassa, finni tunkemassa korvaan ja huonosti nukuttu yö takana, joku intomielinen hippiäinen tihkusateisella bussipysäkillä ei todellakaan jaksa tuottaa riemua rintaan.



Sorruitkohan itse nyt hieman yleistämään? Minun ympärilläni ainakin on paljon mukavia, iloisia, peruspositiivisia ihmisiä.

Jos nimeät ääneet, mistä olet onnellinen, paholainen tunnistaa sen ja vie sen pois.



Kairismäkeläisyys taas ei ole inhorealismia, idealismia pikemminkin.

Ärsyttävää suorastaan. Talvi tulee ja bussipysäkeillä ällistellään IHKUU syksyn tihkusadetta. Kiva jos sulla on masennuslääkitys kohdallaan, meitä on kuitenkin ihan luomunakin tässä ilmastossa eläviä...

En ole huomannut ihmisten olevan mitenkään negatiivisia. Toki sellainen tyhjänhymyily ja tekoreippaus esim. amerikkalaiseen tapaan puuttuu meiltä.

Kai se vituttaa kun joutuu elättään puolta eurooppaa ja osaa Afrikkaa. Ja kai siellä etelässä naurattaa kun saa elää ilmaiseksi.

ymmärrän täsmälleen, mitä tarkoitat. Minusta se on pitkälti erittäin huonoa käytöstä, mikä tässä maassa on jostain syystä sosiaalisesti hyväksyttyä.



Tunnen ihmisen, joka ei tervehdi aamulla, jos on paha päivä. Ja hän menestyy ihan kivasti työelmässä. Olen julma, mutta jos olisin työnantaja, en palkkaisi tällaista, oli miten pätevä tahansa, koska aiheuttaa niin paljon hämmennystä ja pahaa ilmapiriä työpaikan muille ihmisille. Se jos mikä syö työyhteisön tuottavuutta.



Olen joskus ollut puoli päivää sekaisin, kun olen miettinyt, että olenko unohtanut jotain, onko joku väärinymmärrys tapahtunut. Ei, tässä on vain kyse "kansanluonteesta". Jos vituttaa, niin se saa näkyä ja koko ympäristöä voisi vituttaa saman tien yhtä paljon.



Joku suunnaton itsekkyys tässä on taustalla.

niin en ole ikinä ymmärtänyt, miksi kohteliaisuuden takia toimitettu positiivisyys on keinotekoista ja feikkiä, mutta pakotettu, keinotekoinen ja muut lamaava negatiivyys jaloa.

Miksi joku on YLEPÄ siitä, tai edes sietää sitä, että oma finni tai huonosti nukuttu yö saa pilata muiden päivän???

Jos ei ole hehkeä olo, niin ei tarvitse hehkua, mutta pitäisi pystyä johonkin peruskanssakäymiseen.

ja bussipysäkin ihminen ei vain pitänyt sinusta ihmisenä. Suomessa saa huonon tuulensa näyttää ihan vapaasti, minusta sekin on hyvästä. Jos ottaa päähän, migreeni on iskemässä, menkat alkamassa, finni tunkemassa korvaan ja huonosti nukuttu yö takana, joku intomielinen hippiäinen tihkusateisella bussipysäkillä ei todellakaan jaksa tuottaa riemua rintaan.

Sorruitkohan itse nyt hieman yleistämään? Minun ympärilläni ainakin on paljon mukavia, iloisia, peruspositiivisia ihmisiä.

Mun mielestä suomalaiset ovat huumorintajuisia, huonostakin jutusta heitetään vitsi.

niin en ole ikinä ymmärtänyt, miksi kohteliaisuuden takia toimitettu positiivisyys on keinotekoista ja feikkiä, mutta pakotettu, keinotekoinen ja muut lamaava negatiivyys jaloa.

Mietis nyt vähän.

ihmiset nyt vain ovat sellaisia, ettei mikään muka ole koskaan hyvin, ja valittavat ihan valittamisen ilosta. Myönnän, kyllä sellainen minuakin ärsyttää aika lailla.

ihmiset nyt vain ovat sellaisia, ettei mikään muka ole koskaan hyvin, ja valittavat ihan valittamisen ilosta. Myönnän, kyllä sellainen minuakin ärsyttää aika lailla.

Näitä ikuisuusvalittajia mahtuu aika paljon Suomen kansaan. Ja toisaalta me ollaan tosi nuori kansakunta ja vähän nöyristellään ja ollaan ikään kuin "anteeksiolemassa".

Minä näen nuorisossa erilaisen sukupolven, jonka itsetunto, kansainvälisyys ja ylpeys olla suomalainen ja skandinaavi on hienoa.

t. nainen 45v., joka asunut 3 mantereella ja 5 maassa. Ja kolmen ihanan lapsen äiti:)

Ps. Ihanaa Tuuli ja Siljan venekunta!!! Onnea!

Onneksi on olemassa myön optimistisia ja peruspositiivisia ihmisiä, jotka pyrkivät näkemään asioissa positiiviset puolet.

että suomalaiset ovat perusluonteeltaan katkeria nillittäviä paskahousuja, eikä siihen ole luvassa muutosta vielä pitkään aikaan.

Suomalainen vaan ei osaa jutustella kuten muualla maailmassa tehdään Tuollaiseen jutusteluusi olisi muualla vastattu ystävälliselläpositiivisella kommentilla mutta täällä otetaan heti epäkohdat esiin ja aletaan puhua oikein vakavasti aiheesta syksy ja sen hyvät ja huonot puolet.

Ehkä tosikoita meillä on liikaa.

että tässä maassa useimmat asiat toimivat. Ihmiset valittavat kun asiat eivät toimi eivätkä suinkaan 'yritä nähdä asioissa positiivisia puolia'. Näin sen pitää ollakin. Somalian ympärileikellyt nälkiintyneet ja sairaat 30-kiloiset nuoret naiset näkevät aina positiivisen puolen asioissa ja hymy irtoaa vaikka kirves seisoisi otsassa - mitä hyvää siinä on?

ja rakentava parannusehdotus ovat kaksi tåysin eri asiaa. Jos ihminen näkee jossain asiassa puutteita, niin miksei siitä saisi sanoa? Onko se joku ihme tabu, ja pitäisi aina olla kuin Naantalin aurinko, vai? Jos ihmiset olisivat aina tyytyväisiä joka asiaan, ei kehitystä tapahtuisikaan.