Harmittaako muita suomalaisten negatiivisuus?
Ei ole tarkoitus leimata koko kansaa, mutta jotenkin tuntuu että en kauheasti ole tutustunut ihmisiin, joilla olisi peruspositiivinen meininki. Mikään kestohymyilijä ei tarvitsisi olla, mutta sellainen joka osaa nauttia pienistäkin jutuista ja jutella mukavia. Esim. nyt on syksy tulossa, ilmat jo viileät. Nuuhkin yksi aamu kirpeää ilmaa ja innoissani selitin eräälle tutulleni bussipysäkillä, miten rakastankaan syksyä. Ne lehdet, se fiilis, höyryävä tee, kylmyys...aaah! Tuttu katsoi minua kuin vajaata ja alkoi sitten luettelemaan huonoja puolia tässä vuodenajassa. Kysyin, mistä vuodenajasta itse piti. Ei ollut mielipidettä, kaikki yhtä perseestä.
Tämä kaurismäkeläisyys, inhorealismi suorastaan, on jotain mistä en ole oppinut pitämään.
Kommentit (54)
eikä negatiivista valitusta siitä, kuinka SUOMALAISET on erityisen negatiivisia.
Keskustelukulttuuri on varmasti eri, siitä olen samaa mieltä.
Joku tuossa minusta sanoikin tosin ihan hyvän pointin: sosiaalisiin taitoihin kuuluu myös vaistota, jos toinen on aamuäreä eikä halua keskustella.
Eli ei voi vaatia, että alkaa pikkupirteän keskustelun väkisin jostakin positiivisesta aiheesta, kun joku siihen tuppautuu sirkuttelemaan. Voi olla ihan hiljaa tai sanoa vaikka vaan ykskantaan, että sori, nyt en oikein jaksa keskustella, olen nukkunut tosi huonosti.
"kyllä minä valitan ihan reippaasti, koska minusta se on OK" ihan sama sitten, mitä se yleisen ilmapiirin kannalta saa aikaan, nih.
Jos sirkuttaa ja lirkuttaa iloisesti, ja toinen on vaisu ja väsynyt, niin tokihan sitä järkevä ihminen laskee kierroksia. Mutta vastavuoroisesti toinen sitten myös juuri voi vaikka vinkata, että on vaikka nukkunut huonosti, niin sitten voi sopivasti vetäytyä ja sanoa, että menen vaikka tuonne toisaalle istumaan, että saat vielä vähän levähtää. Jos toinen vain jurottaa vihamielisen oloisena, niin ei tiedä yhtään, mitä tehdä.
Juuri suomalainen oletus, että jokaisen pitäisi tuntosarvet koholla arvailla, miten kamala olo kenelläkin mahtaa olla ja varmuudeksi luimia jossain nurkan takana, kun sillähän voi olla vaikka huono yö takana tai äiti juuri kuollut...
En ole ikinä ymmärtänyt, minkälainen ihminen pitää small talkia turhana. Sellainen, joka ei edes tiedä, mitä se sujuvasti soljuen on?
sitäkö kaipaatte?
Niin, kaipaisin tosiaan kykyä jutella mukavia vaikka vaan hetken ilman että pitää joko ruveta syvälliseksi tai alkaa valittelemaan ongelmiaan. Olisi mahtavaa, jos löytäisin kaveriksi ihmisen joka suhtautuisi elämään vähän positiivisemmin kuin tuntemani ihmiset- jatkuvaa märinää milloin mistäkin, jokaisella. Huoliaan saa kertoa ja sydäntä purkaa, mutta myös ILOJA olisi kiva jakaa!
noin persiilleen tulkitsit. Missä mä sanoin, että on ok alkaa raivota tai jurnottaa toiselle?
Minä kommentoin vain sitä, kun joku tossa pyysi anteeksi, että on tässä ketjussa negatiivinen. Minä en pyytele, koska tässä valittaa kaikki ja se on ok, koska aihe käsittelee juurikin sitä.
PS: sen verran meni tulkintasi ns. heinikon puolelle, että epäilen vahvasti sinun kykyäsi olla positiivinen.
Itse muutin pois Suomesta vuosikymmen sitten, en tuon negatiivisuuden takia vaan ihan töiden, mutta vieraillessa huomaan sen tosiaan. Muistan myös miten itse olin paljon negatiivisempi viellä siellä asuessa, ja vaikka en ole yrittänyt muuttua tietoisesti niin pelkkä poissaolo on parantanut sen vian! Kuuden maan kokemuksella voin sanoa että kyllä muuallakin pahanilmanlintuja löytyy muttei ihan niin kansallislajina! :) Voihan siitä olla hyötyäkin, tosiaan asiat toimii muuten Suomessa hienosti.
Minä näen nuorisossa erilaisen sukupolven, jonka itsetunto, kansainvälisyys ja ylpeys olla suomalainen ja skandinaavi on hienoa.
Milloin suomalaisista on tullut skandinaaveja?
minä taas olen täällä "ulkomailla", missä kulttuuriin kuuluu teeskennellä, että kaikki on koko ajan hyvin, huomannut, että monia ahdistaa se, kun ei voi puhua ongelmistaan vaikuttamalta hullulta. Kun minä sitten junttina suomalaisena alan jostain omasta ongelmasta ihan normaalina asiana puhumaan, niin sitten minua pidetään tosi syvällisenä, ja sitten kokevat vapauttavana, kun niistä ongelmista voikin puhua. Ja äskettäin joku heräsi miettimään, että pitäisikö sitä sittenkin joskus kertoa mitä ihan oikeasti ajattelee, että saisiko siten enemmän ystäviä ja oikeaa kommunikaatiota eikä pelkkää teeskentelyä, mitä se oli ruvennut inhoamaan..että luulen kyllä, että tämmöisessä teeskentelykulttuurissa monet saattaa voida paljon pahemmin, koska niitten omien ongelmien päälle pitää vielä esittää, että kaikki on tosi hyvin ja kaikki luulevat, että kaikilla muillakin on asiat hyvin!
Keskitie olisi varmaan tässäkin paras, mutta siis tekopositiivisuus on minusta ja ilmeisesti monista tekopositiivisuuden keskellä kasvaneista ihan yhtä ahdistavaa kuin se pelkkä valittaminenkin. Kumpikaan kun ei edusta todellisuutta, koska se ei ole niin mustavalkoinen.
Asuessani Suomessa en sitä pistänyt mitenkään merkille. Taisin jopa ihmetellä, että ei kai me nyt niin erilaisia voida olla? Vasta nyt muutaman vuoden jälkeen olen havainnut miten juroa ja perusnegatiivista kansaa suomalaiset todella ovat. Surullista.
T. ulkosuomalainen
ei siinä ole mitään surullista, että suomalaiset ovat valittajia luonnostaan. Ellette ole sattuneet huomaamaan, suomalaiset ovat maailman onnellisinta kansaa, ihan tutkitusti. Täällä saa olla pahallakin tuulella ja joskus saa kuulua huonoakin. Silti ainakin omassa tuttavapiirissä yleensä kaikille kuuluu hyvää, paitsi silloin kun kuuluu huonoa. So simple. Rehellisyys on hyve.
Kaikkia puheita ei tartte ottaa itteensä vaan kannattaa antaa masentavien puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos
[quote author="Vierailija" time="13.08.2012 klo 22:34"]
ei siinä ole mitään surullista, että suomalaiset ovat valittajia luonnostaan. Ellette ole sattuneet huomaamaan, suomalaiset ovat maailman onnellisinta kansaa, ihan tutkitusti. Täällä saa olla pahallakin tuulella ja joskus saa kuulua huonoakin. Silti ainakin omassa tuttavapiirissä yleensä kaikille kuuluu hyvää, paitsi silloin kun kuuluu huonoa. So simple. Rehellisyys on hyve.
[/quote]
Samaa mieltä
ei huonoa tuulta tarvitse kylvää, mutta ei tarvitse myöskään teeskennellä hyvää tuulta. Jos joku puolituttu alkaa bussipysäkillä lirkuttaa, miten ihanaa on, kun tulee syksy, ei siitä tarvitse olla samaa mieltä, joskaan ei myöskään alkaa valittaa. Voi sanoa, että minä en tykkää syksystä, olen kesäihminen tms. Ja that's it.
Kaikki eivät ole aamuihmisiä, eivätkä tykkää siihen aikaan aloittaa small talkia. Sen ymmärtäminen on sosiaalista taitoa.
Ei se, että väkisin yrittää positiviista pikkukeskustelua aamujuron ihmisen kanssa ja vielä ihan siitä sitten vääntää omahyväisen aloituksen av:lle.
Ja minä kyllä valitan ihan reippaasti, koska minusta se on ok.
Huonot käytöstavat ovat asia sitten erikseen.