Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Harmittaako muita suomalaisten negatiivisuus?
13.08.2012 |
Ei ole tarkoitus leimata koko kansaa, mutta jotenkin tuntuu että en kauheasti ole tutustunut ihmisiin, joilla olisi peruspositiivinen meininki. Mikään kestohymyilijä ei tarvitsisi olla, mutta sellainen joka osaa nauttia pienistäkin jutuista ja jutella mukavia. Esim. nyt on syksy tulossa, ilmat jo viileät. Nuuhkin yksi aamu kirpeää ilmaa ja innoissani selitin eräälle tutulleni bussipysäkillä, miten rakastankaan syksyä. Ne lehdet, se fiilis, höyryävä tee, kylmyys...aaah! Tuttu katsoi minua kuin vajaata ja alkoi sitten luettelemaan huonoja puolia tässä vuodenajassa. Kysyin, mistä vuodenajasta itse piti. Ei ollut mielipidettä, kaikki yhtä perseestä.
Tämä kaurismäkeläisyys, inhorealismi suorastaan, on jotain mistä en ole oppinut pitämään.
Kommentit (54)
ihmiset nyt vain ovat sellaisia, ettei mikään muka ole koskaan hyvin, ja valittavat ihan valittamisen ilosta. Myönnän, kyllä sellainen minuakin ärsyttää aika lailla.
Miten käy kehityksen jos ihminen kokee että nyt on hyvä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä ole huomannut, että suomalaiset mitenkään negatiivisia olisivat. Ehkä hieman hiljaisempia ja vähäpuheisempia kuin monet muut kansat, mutta en negatiivisiksi sanoisi.
Ja rakentava ehdotus on tosiaan täysin eri asia kuin ruikuttava valitus.
Jo Suomessa asuessani alkoi hiljalleen ketuttamaan ikuinen narina, negatiivisyys ja sellainen kierto-vittuilu.
Nyt olen asunut ulkomailla muutaman vuoden ja yhä vastenmielisempää on tuo em. suomalainen asenne; mm. Facebookista olen muutaman kaverin heivannut tylysti pois, sillä en jaksa ikuisia naukujia ja ei tarvi sinne kirjoittaa kuin, että onpas tulossa lämmin viikonloppu ja aion tehdä sitä ja tätä. Pian tulee tietyiltä tyypeiltä "kyllä meilläkin ja kyllä mekin jne."
Ihminen eikö saisi olla iloinen mistään; vetäköön negatiiviset köyden kaulaansa !
muuta ulkomaille, jos asia sinua niin kovasti häiritsee!
Ja sehän muuttaakin Suomea positiivisemmaksi, vai ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuta ulkomaille, jos asia sinua niin kovasti häiritsee!
Ja sehän muuttaakin Suomea positiivisemmaksi, vai ?
täällä kerran on niin kamalaa ja vastenmielistä asua, niin ei kai kukaan pakota?
muuta ulkomaille, jos asia sinua niin kovasti häiritsee!
Ja sehän muuttaakin Suomea positiivisemmaksi, vai ?
täällä kerran on niin kamalaa ja vastenmielistä asua, niin ei kai kukaan pakota?
Ei tietenkään enkä asukaan Suomessa (en ole ap), mutta eikö kannattaisi yrittää ja edesauttaa sitä positiivisuutta Suomessakin ?. Vai ruikuttamallako olo on hieno ?.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuta ulkomaille, jos asia sinua niin kovasti häiritsee!
Ja sehän muuttaakin Suomea positiivisemmaksi, vai ?
täällä kerran on niin kamalaa ja vastenmielistä asua, niin ei kai kukaan pakota?
Ei tietenkään enkä asukaan Suomessa (en ole ap), mutta eikö kannattaisi yrittää ja edesauttaa sitä positiivisuutta Suomessakin ?. Vai ruikuttamallako olo on hieno ?.
Jos se positiivisuus johtaa siihen että joutuu muiden maiden elätiksi
Mietipä vaikkapa juutalaisten eetosta, jota Woody Allen sujuvasti kuvaa. Siis ajattelutapaa, että itku seuraa aina pitkästä ilosta, eikä mistään saavutuksesta sovi olla julkisesti onnellinen.
Tai brittiläinen kuiva huumori, sekin on loppupeleissä hyvin sarkastista ja logiikkaan kuuluu, että vitsin kuulija arvaa asioiden menevän mönkään.
Pessimismi on toki aikalaista hukkaanheitettyä energiaa, mutta kärjekkäimmillään siitäkin saa revittyä huumoria. Luepa vaikka Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja.
;-D
Olen asunut elämästäni ison osan ulkomailla, ja kyllä noita mököttäjiä löytyy kaikkialta. Ja jotkut slaavit ja juutalaiset on tosiaan jopa kuuluisia pessimismistään. Se slaavilainen surumielisyys, ettekö muka ole koskaan kuulleetkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, kuvittelet että 5 milj. minivaltio elättää kymmenien miljoonien kansakuntia ?. Suuret ja turhat on kuvitelmasi, joten unohda ne niin muutut positiiviseksi.
Mietipä vaikkapa juutalaisten eetosta, jota Woody Allen sujuvasti kuvaa. Siis ajattelutapaa, että itku seuraa aina pitkästä ilosta, eikä mistään saavutuksesta sovi olla julkisesti onnellinen.
Tai brittiläinen kuiva huumori, sekin on loppupeleissä hyvin sarkastista ja logiikkaan kuuluu, että vitsin kuulija arvaa asioiden menevän mönkään.
Pessimismi on toki aikalaista hukkaanheitettyä energiaa, mutta kärjekkäimmillään siitäkin saa revittyä huumoria. Luepa vaikka Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja.
;-D
Olen asunut elämästäni ison osan ulkomailla, ja kyllä noita mököttäjiä löytyy kaikkialta. Ja jotkut slaavit ja juutalaiset on tosiaan jopa kuuluisia pessimismistään. Se slaavilainen surumielisyys, ettekö muka ole koskaan kuulleetkaan?
ei se positiivisuus siitä synny, että luimistellen kuuntelee moitteita negatiivisuudesta ja tulee verratuksi johonkin Ulkomaahan, jossa kaikki (muka) on aina paremmin.
Ensinnäkään en usko, että olemme sen negatiivisempia kuin muutkaan. Korkeintaan meille on kulttuurisesti ok valittaa, sitä ei pidetä nolona. Toiseksikin: mitä pahaa on siinä, että uskaltaa näyttää tunteensa? Kaipa nyt normaali ihmisillä silti on käytöstavat, sellainen "minä en tervehdi, jos on huono päivä" on kumminkin aika eri asia jo.
Sitä paitsi, jos nyt hetki kuviteltaisiin, että me olemme jotenkin muita negatiivisempia (jota en edes usko), niin eipä siitä näy ihan hirveästi olleen meille haittaa kansakuntana. Vai mitä muka on haitannut se? Mikä meillä on nyt huonommin kuin muilla (jos oletamme sen johtuvan negatiivisuudesta)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietipä vaikkapa juutalaisten eetosta, jota Woody Allen sujuvasti kuvaa. Siis ajattelutapaa, että itku seuraa aina pitkästä ilosta, eikä mistään saavutuksesta sovi olla julkisesti onnellinen. Tai brittiläinen kuiva huumori, sekin on loppupeleissä hyvin sarkastista ja logiikkaan kuuluu, että vitsin kuulija arvaa asioiden menevän mönkään. Pessimismi on toki aikalaista hukkaanheitettyä energiaa, mutta kärjekkäimmillään siitäkin saa revittyä huumoria. Luepa vaikka Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja. ;-D
Olen asunut elämästäni ison osan ulkomailla, ja kyllä noita mököttäjiä löytyy kaikkialta. Ja jotkut slaavit ja juutalaiset on tosiaan jopa kuuluisia pessimismistään. Se slaavilainen surumielisyys, ettekö muka ole koskaan kuulleetkaan?
ei se positiivisuus siitä synny, että luimistellen kuuntelee moitteita negatiivisuudesta ja tulee verratuksi johonkin Ulkomaahan, jossa kaikki (muka) on aina paremmin. Ensinnäkään en usko, että olemme sen negatiivisempia kuin muutkaan. Korkeintaan meille on kulttuurisesti ok valittaa, sitä ei pidetä nolona. Toiseksikin: mitä pahaa on siinä, että uskaltaa näyttää tunteensa? Kaipa nyt normaali ihmisillä silti on käytöstavat, sellainen "minä en tervehdi, jos on huono päivä" on kumminkin aika eri asia jo. Sitä paitsi, jos nyt hetki kuviteltaisiin, että me olemme jotenkin muita negatiivisempia (jota en edes usko), niin eipä siitä näy ihan hirveästi olleen meille haittaa kansakuntana. Vai mitä muka on haitannut se? Mikä meillä on nyt huonommin kuin muilla (jos oletamme sen johtuvan negatiivisuudesta)?
Mielenterveysongelmaisia todella paljon ihan vaikka ajatellessa nuoreläkeläisten kasvuräjähdystä.
Voi kun näytettäisiin niitä positiivisia tunteita enemmän ja negatiiviset asiat kannattaa ohittaa olkaa kohauttamalla sillä niiden vatvominen ei niitä paremmaksi muuta.
Mietipä vaikkapa juutalaisten eetosta, jota Woody Allen sujuvasti kuvaa. Siis ajattelutapaa, että itku seuraa aina pitkästä ilosta, eikä mistään saavutuksesta sovi olla julkisesti onnellinen. Tai brittiläinen kuiva huumori, sekin on loppupeleissä hyvin sarkastista ja logiikkaan kuuluu, että vitsin kuulija arvaa asioiden menevän mönkään. Pessimismi on toki aikalaista hukkaanheitettyä energiaa, mutta kärjekkäimmillään siitäkin saa revittyä huumoria. Luepa vaikka Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja. ;-D
Olen asunut elämästäni ison osan ulkomailla, ja kyllä noita mököttäjiä löytyy kaikkialta. Ja jotkut slaavit ja juutalaiset on tosiaan jopa kuuluisia pessimismistään. Se slaavilainen surumielisyys, ettekö muka ole koskaan kuulleetkaan?
ei se positiivisuus siitä synny, että luimistellen kuuntelee moitteita negatiivisuudesta ja tulee verratuksi johonkin Ulkomaahan, jossa kaikki (muka) on aina paremmin. Ensinnäkään en usko, että olemme sen negatiivisempia kuin muutkaan. Korkeintaan meille on kulttuurisesti ok valittaa, sitä ei pidetä nolona. Toiseksikin: mitä pahaa on siinä, että uskaltaa näyttää tunteensa? Kaipa nyt normaali ihmisillä silti on käytöstavat, sellainen "minä en tervehdi, jos on huono päivä" on kumminkin aika eri asia jo. Sitä paitsi, jos nyt hetki kuviteltaisiin, että me olemme jotenkin muita negatiivisempia (jota en edes usko), niin eipä siitä näy ihan hirveästi olleen meille haittaa kansakuntana. Vai mitä muka on haitannut se? Mikä meillä on nyt huonommin kuin muilla (jos oletamme sen johtuvan negatiivisuudesta)?
Mielenterveysongelmaisia todella paljon ihan vaikka ajatellessa nuoreläkeläisten kasvuräjähdystä.
Voi kun näytettäisiin niitä positiivisia tunteita enemmän ja negatiiviset asiat kannattaa ohittaa olkaa kohauttamalla sillä niiden vatvominen ei niitä paremmaksi muuta.
mielenterveysongelmiinsa terapiaa saavia rutkasti vielä enemmän suhteessa väkilukuun, vaikka on niiiiiiiiin positiivista kansaa. Että ehkä siitä mielipahasta puhumisesta on joskus hyötyäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella maailman karmein kirja, jonka olen koskaan lukenut. Miten ihmeessä joku voi kehua tuollaista valitusta?
että totta kai negatiivisiä ihmisiä on kaikkialla, mutta jostain syystä Suomessa on valloilla sellainen tapakulttuuri, että jos itsellä on jostain syystä joku huonosti, niin se saa näkyä ja sitä huonoa oloa saa oikein kylvää muihin.
Hiljaisuus ja tietynlainen jurous selittää tästä ehkä osan, mutta minusta ne ovat hieman eri asioita. Hiljaisuus on myös kohteliaisuutta, annetaan tilaa muille jne. Siitä pidän, vaikka en toisaalta ymmärrä, miksi se olisi nyt niin valtavan hienoa. Mistä en pidä yhtään on se, että oikeasti voi kohdella toista rumasti, tylysti ja ikään kuin siirtää oman pahan olonsa toisille ilman, että siitä sosiaalisesti rangaistaan esimerkiksi kummeksumalla.
Yritän tässä olla ruikuttamatta, vaan antaa rakentavan ehodtuksen epäkohtaan: mitä jos niitä omia "finni ärsyttää -tyyppisiä potutuksia ei enää jakaisi kaikelle kansalle, vaan koittaisi kekiä jonkun kivan asian, mistä puhua.
Suomalaisten mielestä kaikki on hienosti, kun saa valittaa, että on sairastellut, rahat on tiukalla, vettä sataa ja on piemeää...
Todella maailman karmein kirja, jonka olen koskaan lukenut. Miten ihmeessä joku voi kehua tuollaista valitusta?
ei tervehdi työpaikalla, jos on huono päivä. Tämä on ehkä aika ääriesimerkki, mutta en tätä keksinyt, vaan se on totta.
Käytin sitä esimerkkinä siitä, että Suomessa todella tällainen ihminen voi menestyä ihan hyvin, vaikka tasan tarkkaan sille päälle sattuessaan pilaa useamman ihmisen työtehon koko päiväksi. Suomalaisessa työkulttuurissa tämä kuitenkin sallitaan. Epäilen, että monessa muussa maassa (ei toki varmasti kaikissa) työyhteisö tekisi selväksi, että näin ei voi toimia.
Tästä olen puhunut useiden kanssa. En suinkaan ole ainoa, joka on ollut enemmän tai vähemmän hajalla monta kertaa, kun on luullut, että on tehnyt tietämättään jotain aivan kamalaa.
Tämä voi olla ääriesimerkki, mutta sen verran paljon kavereiden kanssa työelmästä puhutaan, että näitä ilmapiirin pilaajia on joka paikassa. Varmasti siis myös ulkomailla, en epäile tätä yhtään, mutta uskon, että Suomessa tätä sallitaan enemmän, mistä ap:n tarina oli mahtava esimerkki. Paras oli tähän kommentti, että ehkä joku ei vain pidä ap:sta. Niin, jos noin on, niin onko se ihan OK näyttää se sitten noin selvästi?
Alue: Aihe vapaa
sinä näytät olevan yksi heistä.