Vanhemmat ei tukiverkostoa

teidän pitää ehkä vuorotella miehen kanssa kun haluatte omaa aikaa, enemmän kuin sellaisten joilla on tukiverkostoa. MLL:lla on lapsenvahteja edullisesti. Kun on vauva/pikkulapsi kannattaa yrittää tutustua muihin äiteihin ja itse tarjota hoitoapua, siten voi saada vastapalveluksia.

On myös ok käyttää maksettua lastenvahtia. Esim MLL: kautta voi hyvin löytää hoitajan, josta tulee tuttu myös lapselle.



Me asuttiin ulkomailla ja ekan 1,5 vuoden aikana meillä ei ollut mitään lastenvahtia paitsi Suomen lomalla vanhempani vähän avustivat.

vaan siitä yhteisestä ajasta. Mikä varmaankin jää melko vähäiseksi tällaisessa tilanteessa olevalta pariskunnalta.



ap

Varmaankin se on turvauduttava maksulliseen hoito-apuun. Ja olisihan se mukavaa, jos löytyisi sellainen hoitaja josta tulisi tutumpi lapsen kanssa, ettei vaihdu joka kerta.



ap

Mutta mietin vaan kuinka jaksaa, kun ei yhteistä kahdenkeskistä aikaa vanhemmilla. Olen sitä mieltä, että kaikki hoitaa omat lapsensa, mutta olisihan se kerran viidessä vuodessa ihan juhlallista päästä jonnekkin ihan KAHDSTAAN.



ap

Ei varmaan kannata hommata lapsia, kun en osaa edes kirjoittaa



ap

Meillä ei ketään sukulaista tms jota voisi pyytää hädässä avuksi. Kummatkaan isovanhemmat ei osallistu elämäämme mitenkään. Omien vanhempien kanssa välit ollut poikki jo 15v, väkivaltaisia juoppoja ja mt-ongelmaa, emme pidä yhteyttäcä ja eivät ole nähneet lapsia koskaan (eikä tule näkemäänkään). Miehen vanhemmat asuu kaukana ja hyysää tyttären perhettä, meitä näkevät joka toinen vuosi kerran. Eivät ole tippaakaan kiinnostuneita meidän lapsista, ne tyttären lapset on elämän sisältö. Sisaruksia ei ole.



Meillä lapsia kolme, joskus käytetty hädässä yksityistä kotiapua 35e tunti. Synnytykset piti hoitaa yksin (siis nuorempien) eli mies ei päässyt mykaan kun anoppi ei suosunut edes poikkeustilanteessa auttamaan vaikka nätisti kyyttiin. Palkattua apua ei saa "äkkilähtöön" kuten synnytys, eli nuo äkilliset tianteet on vaikeita. Esim tilanne että minä työmatklla, puoliso kotona, yksi lapsi joutu sairaalan, muut lapset heitteille? Mies joutu pienimmän mukaan sairaalan, anoppi ei suostunut kriissäkään auttamaan, onneksi naapur pelasti ja otti isommat lapset viikonloppuna. Naapuri rakastaa meitä enemmän kuin anoppi: )



Kahdenkeskistä lapsivapaata aikaa ei ole ollut 7 vuoteen kertaakaan, ei ole ketään kuka ottasi yökylään, mutta asia on ok kun tämä oli tiedossa. Mennään aina erikseen. Kahdestaan olisi kiva käydä jossain, mutta turha haaveilla kun apuja ei ole. Kahdenkeskisen ajan täydellisen puuttumisen kestää kun molemmat on sitouunut siihen.



Eli meillä siis kolme lasta hoidetu ilman tukiverkkoja, ja neljäs suunnitteilla. Älä jätä astasi tukiverkon takia tekemättä. Ilmankin pärjää, vaikk raskaampaa se on.

vauva-aikana etenkin tekee ihan hyvää pyöriä muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, joten luulisi, että jotain tuttavuuksia senkin kautta löytyy. Oma jaksaminen vaatii muita ihmisiä ihan vaikka sitä vauvaa ei hoitoon tarvisikaan laittaa.



Ja kun tutustuu, sitten vain rohkeasti ehdottelemaan vastavuoroisia jeesamisia. Toki ihan pientä ei ehkä toisen pikkuvauvaperheen hoitoon viitsi laittaa, kun omat kommervenkkinsä on siinä omassakin lapsessa, mutta kun lapset vähän kasvaa. Ja toki, palkattuja hoitajia voi käyttää ihan hyvin.

meillä nyt tuo yllämainitsemasi tilanne, ja eihän se ihan yksinkertaista ole. MLL:ltä saadaan kyllä mukava hoitaja jos on ihan pakko, mutta kyllä sekin sitten maksaa, jos useamman tunnin tarvitsee, esim. viikonloppuna. Mutta kyllä tässä noita stressitekijöitä on muutama muu ennenkuin edes ajatellaan sitä kahdenkeskistä aikaa, ja nyt kun lapsi on vielä kovin pieni (vajaan vuoden) niin toistaiseksi meille kahdenkeskiseksi laatuajaksi on hyvin riittänyt se, että syödään sitten kun lapsi on mennyt nukkumaan. Saadaan olla rauhassa, tehdään hyvää ruokaa ja hui, avataan ihan vaikka viinipullo :)

Älä vaan jätä sitä lasta tekemättä, se on kuitenkin äärimmäistä suloisuutta maailmassa!

koostuu lähinnä samassa elämäntilanteessa olevista sisaruksista, ystävistä ja naapureista, lasten kavereiden vanhemmista jne. Ja avunanto toimii molempiin suuntiin.

Mun vanhemmat ovat kuolleet, appivanhemmat ovat elämässämme mukana, mutta ovat jo vanhoja ja asuvat toisella paikkakunnalla. Heille lapsenlapset ovat huvi ja ilo, elämän jälkiruoka. He eivät ole mikään ilmainen lastenhoito-automaatti.

niinkin ihmeellinen asia et ihan heti se kahden keskinen aika ei tunnukkaan niin tärkeältä kuin nyt...sen lapsen kanssakin kun on niin kiva olla. Elämä muotoutuu ihan toisenlaiseksi kun lapsi tulee taloon, ainakin alussa omaa aikaa on tosiaan se kun lapsi menee aikaisin nukkumaan jne. Monet jo kirjoitti että pikkulapsiaikana sitä verkostoitumista on helpompi tehdä, ja siinä voi käydä niinkin onnellisesti että itsekkin aikuisena löytää uusia todella hyviä ystäviä, niinkuin mulle on käynyt :)

Halusin kuulla juuri nuo sanat, eli kahdestaankin pärjää :) Vaikka tottakai on vaativampaa. Kumpikin meistä tietää mitä olisi tulossa. Tuntuu vaan, että kaikilla lapsuuden kavereilla on mahdollisuus viedä vauvat ja taaperot isovanhemmilleen hoitoon, silloin kun siltä tuntuu ja silti valitellaan kahdenkeskisen ajan puutetta.

Kiitos kovasti:)



ap

sitten kun lapsi on alkanut harrastaa ja sen harrastuksen aikana voidaan kerran viikossa käydä yhdessä kaupassa. Luksusta.