Mieheni tytär on itsekäs, suorastaan kusipää

Hän ei kelpuuttanut apua, nautti siitä kun sai syöttää meitä ja kolmekymppinen veljeni kävi viikottain syömässä mummon luona. Emme vaatineet passaamista, kyllä se tuli mummolta luonnostaan.



Jos ikäeroa on melkein 20 vuotta, enpä tiedä miten suhtautuisin omaan pikkusiskooni, näkisinkö häntä edes siskona? Veljeeni minulla on 15 vuoden ikäero emmekä ole tekemisissä juurikaan. Voi olla outo tilanne että lähelle "pykätään" väkisin ärsyttävässä iässä olevaa, huomiota vaativaa muksua, johon ei ole minkäänlaista tunnesidettä. Ja myös sillä 25-vuotiaalla on oikeus rauhaan, olla rauhassa ja/tai olla kiinnostumatta. Minut on pakotettu kummitädiksi alaikäisenä enkä todellakaan ole tekemisissä kummipoikani kanssa nykyään.



Surusta taas...jos ihminen ei ole ollut läheinen, vaikea on surra ja se alkaa ärsyttämään jos ihmiset vaan märisevät. Kun isäni kuoli, yhtäkkiä kaikkialla oli kamalasti "kaipaavia" ihmisiä, samoja joista ei oltu kuultu vuosikausiin mitään. Oma ilmeettömyyteni + shokkini oli sille kai jonkinlainen vastalause, raivostutti se märehtiminen ja tekopyhyys. Sitäpaitsi, jokainen suree tavallaan.



t. 25-vuotias

Oletko avulias ja huolehtivainen, muistat varmistaa, että tytöllä on tarpeeksi rahaa ja aina tytön käydessä lykkäät käteen satasen tai pari todeten, että osta itsellesi jotain kivaa. Käytkö kylässä tytöllä siten, että kannat sinne kassillisen ruokaa sanoen, että käytiin matkalla kaupassa ja tuotiin vähän jotain (kaikkia niitä ihania herkkuja, joista sinkkunainen varmasti pitää, ei siis mitään ketsuppia ja makaronia). Annatko tytölle silloin tällöin lahjaksi kaupunkiloman, koska "sinulle tekee hyvää rentoutua".



Kai tiesit, että noin tekevät biologiset äidit tyttärilleen.



Jos vaadit sisaruksilta sisaruussuhdetta, kai ymmärrät, että sinun pitäisi silloin olla äitinä molemmille. Aikuisen tytön äitiys merkitsee sitä, että kustannat hänelle asioita, joihin hänellä itsellään ehkä olisi varaa, mutta jotka on ihana saada lahjaksi.

Että se teinitär vain katsoi vierestä, kun 4 v käveli pihalta kadulle, melkein auton alle. "emmä huomannut, emmä tiennyt", sanoi hän. ??!! ja seisoi vieressä kun toinen käveli melkein auton alle. Ennätin sopivasti paikalle huutamaan pienemmän pihalle takaisin.

Sen jälkeen en jättänyt heitä kahdestaan pihalle. Ja mistään lastenhoidosta ei siis ollut kyse, vaan siitä, että omakotitalon pihalla olivat yhdessä, menivät yhdessä leikkimään, jolloin oletin, että iso 12-13.vuotias, sen verran katsoo, ettei pienempi vahingoitu.

Se muuten oli "lastenhoitoa" eikä "yhteistä leikkimistä", kun kyseessä oli 12- ja 4-vuotiaat. Ja jos neljävuotiaasi päättää juosta autotielle, se 12-vuotias "teinitär" (joka todellisuudessa oli itsekin ihan lapsi, todennäköisesti vielä ärsyyntynyt, kun joutui lapsenvahdiksi) saattoi hämmentyä eikä todellakaan tiennyt, mitä tilanteessa pitäisi tehdä. Tai sitten hän oli ajatuksissaan. Joka tapauksessa 4-vuotiaat ovat yleensä sen verran vilkasliikkeisiä, etten todellakaan olettaisi tilanteen olevan miehesi tyttären vika.

Vaikutat muuten itsekin sen verran kusipäiseltä, etten yhtään ihmettele tytön käytöstä.

.

Varmasti suuri osa vanhemman tyttären apaattisuutta johtuu siitä, että ei vain osaa olla lasten kanssa. Ja koska hän on tosiaan asunut koko ajan muualla, niin ei ole ehtinyt tunnesidettä syntyä. Silti uskoisin, että edes jollain tavalla jaksaisi reagoida / kiinnittää huomiota siskoonsa... He eivät näe usein, joten varmaan siksi kynnys on suurempi lähteä tekemään yhdessä jotain. Ilmeisesti vanhempi tytär jotenkin tiedostaa asian, koska jos olemme mummilla tai joku hänen kaverinsa on myös mukana tilanteessa, hän jaksaa "tsempata" ja leikkiä pikkusiskonsa kanssa vähän niinkuin tavan vuoksi.

Josko hän ei vaan pidä lapsista, ei edes siitä pikkusiskopuolesta. Muiden ihmisten läsnäollessa on sitten pakko tsempata ettei haukuta selän takana, kuten ap nyt tekee.

Oletko avulias ja huolehtivainen, muistat varmistaa, että tytöllä on tarpeeksi rahaa ja aina tytön käydessä lykkäät käteen satasen tai pari todeten, että osta itsellesi jotain kivaa. Käytkö kylässä tytöllä siten, että kannat sinne kassillisen ruokaa sanoen, että käytiin matkalla kaupassa ja tuotiin vähän jotain (kaikkia niitä ihania herkkuja, joista sinkkunainen varmasti pitää, ei siis mitään ketsuppia ja makaronia). Annatko tytölle silloin tällöin lahjaksi kaupunkiloman, koska "sinulle tekee hyvää rentoutua".

Kai tiesit, että noin tekevät biologiset äidit tyttärilleen.

Jos vaadit sisaruksilta sisaruussuhdetta, kai ymmärrät, että sinun pitäisi silloin olla äitinä molemmille. Aikuisen tytön äitiys merkitsee sitä, että kustannat hänelle asioita, joihin hänellä itsellään ehkä olisi varaa, mutta jotka on ihana saada lahjaksi.

Mutta minulla on kyllä varsin huonot välit häneen. Aktiiviset ja asialliset, mutta tunteettomat. Ei tosin johdu siitä, ettei tuppaa rahaa (kuten eivät ollenkaan kaikkien nuorten vanhemmat tee) vaan lannistavan ja sovinistisen kasvatuksen jälkeen itsetunnon hekityttyä aikuisena en näe siitä rakastaa tai arvostaa äitiäni sen enempää kuin koen hänenkään rakastaneen tai arvostaneen minua.

Ap on ristiriitainen tytöstä, otsikossa kutsut häntä kusipääksi, teksteissä taas olet välissä ymmärtävinäsi häntä. Kuitenkin tunnut olettavan hänen käyttäytyvän omien käyttäytymismalliesi mukaan (esim suru) vaikka hänen elämässään on ollut valtavan suuri suru ja hän lienee ihan riittävä asiantuntija ettei sinun kuulu arvostella hänen hautausmaitaan ja isänsä suruun suhtautumistaan. Tai että nuoren naisen pitäisi kokea läheisyyttä pikkulapsen kanssa, joka lienee hänelle hyvin vieras.

Ap, olisko ongelmana kuitenkin se, että oletat tytön käyttäytyvän samoin kuin sinä, vaikka olette täysin eri ihmiset? Arvostelet hänen tunnemaailmaansa asioiden perusteella, joita et ole oikeutettu arviomaan.

25-vuotias nainen, joka käyttäytyy todella itsekkäästi.

Kun hänen pappansa eli mieheni isä kuoli ja mieheni oli aivan rikki, tämä tyttö toi uuden poikaystävänsä näytille ja sanoi vaan, että ei sitä pappaa kannata surra, se oli jo niin huonokuntoinen että parempi on kun kuoli pois. Ei edes halannut isäänsä tms.

Mieheni on leski, eikä tytär käy KOSKAAN äitinsä haudalla. Tai siis kerran on minun ja mieheni yhteiselon aikana käynyt. Jouluna, kun mieheni puoliksi pakotti hänet mukaansa. Varastosta löysin kerran hänen äitinsä tekemiä vanhoja käsitöitä, kiiltokuvia ja koruja, ajattelin ne säästää ja annoin tytölle. Hän sanoi, ettei tarvii niitä.

Kun tytär menee mieheni äidin luo, (80v.) hän ei tee mitään, auta ruoanlaitossa tms. saati sitten että varta vasten vaikka menisi mansikkamaalle poimimaan marjat. Tytär oikein leveilee sillä, että "Nyt mä meen mummille, makaan sohvalla enkä tee koko aikana mitään."

Mä en ole näihin asioihin puuttunut, koska ne ei mulle kuulu, mutta ihmettelen, miten joku voi olla näin kylmäsydäminen.

Niin, ja mulla ja miehellä on 7-vuotias tytär. Tämä vanhempi tytär ei ole oikeastaan koskaan kiinnittänyt mitään huomiota. Hän oli jo opiskelemassa toisella paikkakunnalla, kun tyttäremme syntyi. Hän ei muista koskaan siskonsa syntymäpäivää, ei tule käymään tai lähetä edes korttia. Jouluna samoin, sanoo vaan, että hän on huono ostamaan joululahjoja. Isänsä syntymäpäivääkään ei muista mitenkään.

TYttäremme haluisi leikkiä isosiskonsa kanssa ja puhuu isosiskostaan paljon, mutta isosisko ei juuri koskaan leiki. Ei siis esim. vaivaudu katsomaan, kun tytär esittelee uutta leluaan, piirustustaan... Vanhempi tytär katselee telkkaria ja sanoo esim. "joo mä näin sen jo, ei sun tartte sitä enää näyttää". En ymmärrä sitä apaattisuutta oman siskonsa kanssa.

Mä oon vain katsellut tätä sivusta, koska mielestäni mun ei tartte tai pidä puuttua aikuisen ihmisen tekemisiin. Miehelleni olen joskus asiasta maininnut, mutta hän on jotenkin niin nolona, että asia jää siihen.

Vituttaa.

No ihan selvä tapaus. Tytöllä on tunnevamma äidin kuolemasta. Selittää asenteen papan kuolemaan, haudalla käymiseen ja myös suhtautumisen pikkusiskoon ja isään.

Pikkusiskolla on jotain mitä hänellä ei ole ollut - äiti. Kateus, tiedostamaton, aiheuttaa välinpitämättömyyttä. Haluaa myös että mummo hoitaa hänen asioitaan ei ole valmis aikuisen vastuuseen.

Tuttua. Ehkä hän muuttuu jos saa joskus oman perheen.

Se 7v on miehesi tytölle sama asia kuin ei-kukaan. En ymmärrä, miksi siitä pitäisi olla kiinnostunut. Miksi et itse ihaile lapsesi piirroksia, äitinä se on sinun tehtäväsi.

Aika tunnevammaiselta kuulostaa. Otan osaa.

Ei meillä käy mielessä, että laittaisin oman 12v:n ja pienemmät pihalle olettaen, että vanhin lapsi katsoo perään. Ehei, minä olen ydinperheessä aikuinen ja vastuussa kaikista lapsista. Ei 12v huomaa, jos pikkusisarus lähtee pihasta eikä toisaalta tajua, miten nopeasti pienet menevät tielle.

Vain uusperheessä äidit olettavat, että vanhemmat lapset jakavat heidän vastuunsa.

[/quote]

Vai näinkö?Mitä ihmettä tuo tarkoittaa, vain uusperheen äidit? Lapsuudenkodissani(lue ydinperhe) oli täysin selvää, että jokainen osallistui perheessä omien kykyjensä mukaan. Vanhemmat sisarukset, ällistyttävää kyllä, hoitivat nuorempia, kaikki selvisivät hengissä, ja välit sisaruksilla ovat edelleen läheiset.Ehkä myös siitä syystä.

Kyllä lähimmäisellä on VELVOLLISUUKSIA, lukekaa, VELVOLLISUUKSIA muita ihmisiä kohtaan. Jo nyt on  kumma, kun täällä lähes elvistellään omalla välipitämättömällä  suhtautumisella omiin perheenjäseniin. Voi, minä niin odotan, että nämä kusipäiset, hemmotellut hirviöt ovat vanhainkodissa kakkavaipoissaan, ehkä liikuntakyvyttöminä, ja kun valittavat nälkää, pissaa ja sitä, ettei hampaita ole kukaan pessyt kahteen viikkon, niin iloinen hoitsuhan se pyyhältää vain ohi, ja sanoo, ettei se mulle kuulu.

Olen sitä mieltä, että myös 12 vuotias voi hyvinkin olla lapsenvahti, kuuluukin olla, siihen ei tarvita minkään sortin äitiä pihalle vastuuseen, kun sisarukset, sisarpuolet, naapuritalojen lapset ja serkun kaimat leikkivät ulkona. Tervettä järkeä vain ja ainoastaan. Mutta tämä karmaisevan kylmä ketju kyllä oikein hyvin läpivalaisee, minkälaisia ihmiset ovat. 

Ap, olen äärettömän pahoillani puolestasi, että olet saanut elämääsi tuon välinpitämättömän ihmisen. Asiat eivät johdu sinusta, niinkuin moni mieluusti täällä näkee niin, vaan yksinkertaisesti, tunnehäiriöisiä, ilkeitä, itsekkäitä ihmisiä sikisee nykyään kuin hyttysiä kesällä vesistöissä. Oman kokemukseni pohjalta uskon, että ainut joka asiaan pystyy puuttumaan on tytön isä. Jos hän ei tahdo, on tossukka tms. tai menee yli oman mukavuusalueen, tyttö jatkaa noin. Se on siis sitten sinun valintasi, mitä teet, miten suhtaudut.