Mieheni tytär on itsekäs, suorastaan kusipää

Tai sitten jokin autismin laji. Tai sitten hän tosiaan on kusipää. Jokin diagnoosi ehkä auttaisi sietämään häntä. Tällaiselle ihmiselle pitää asettaa itse rajata ja vääntää rautalangasta, mitä häneltä odotetaan. Tai sitten vain antaa olla. Suuria ei kannata odottaa.

Ei välitetä mistään, eritoten kaikki sukulaiset ja oma perhe on pahinta sakkaa.



Kaveritkin vaihtuvat sen mukaan, kenestä on eniten hyötyä.



Se on tämä itsekkyyden kulttuuri kuules.

Vaikeaa on ymmärtää tänä aikuista neitiä, joka käyttäytyy kuin teini-ikäinen. Mikäköhän tohon nyt neuvoksi ? En kyllä muuta keksi, kuin että miehesi on otettava nyt härkää sarvista ja keskusteltava asia läpi. Varmaan jotain asioita jäänyt äidin kuoleman jälkeen tytöltä setvimättä ja niitä nyt oireilee.



Ainakin tosta välinpitämättömyydestä sisartaan kohtaan voit kertoa miehellesi nyt voimallisemmin ja todellakin vaatia häntä keskustelemaan vakavasti tyttärensä kanssa.

Jotkut on vaan kusipäitä - oikeasti. Ei siihen diagnoosit auta.



Mun mielestä voisit kyllä olla välillä ihan jämpti ja sanoa, että eikö sua todellakaan kiinnosta sun sisko... (Muut jutut esim. isä, mummo jne ei mun mielestä kuulu sulle...)

mutta 25v?? taitaa olla vakavammanpuoleinen persoonallisuushäiriö tai sitten vaan ihan pelkkä paskiainen. Eipä siihen vittumaiseen luonteeseen aina mitään syvääluotaavia diagnooseja tartte kaivaa.

kuin hullu kaurapuurosta, mutta dissaa sun ipanaa?



Minusta on outoa, että asutte miehen entisen vaimon haudalla, muutenhan et tietäisi, että tyttö ei siellä haudalla koskaan käy. Enkä ymmärrä, miksi pitäisi, koska tytölle se äiti on jossain ihan muualla.



Varastosta löytämiesi tavaroiden säästäminen tai poisheittäminen ei ole sinun asiasi, ne omistaa miehesi exän kuolinpesä. Et siis heitä niitä pois, vaikka mieli tekisi.



Kun se tyttö joskus menee naimisiin, ei hän todennäköisesti kutsu tyttöäsi häihinsä, koska tämä ei merkitse hänelle yhtään mitään. Eikä onneksi tarvitse mitään merkitäkään! Lapsi ei ole mikään oikea sisko vaan puolikas.

Kai tiesit, että tyttö on isoäidin lempilapsi. Isoäiti nauttii saadessaan passata tätä, hänelle se on tärkeää. Isoäiti osoittaa rakkauttaan tekemällä noin ja lapsenlapsi taas käy mummolla, jotta tällä olisi joku, jota lelliä oikein kunnolla.



Se 7v on miehesi tytölle sama asia kuin ei-kukaan. En ymmärrä, miksi siitä pitäisi olla kiinnostunut. Miksi et itse ihaile lapsesi piirroksia, äitinä se on sinun tehtäväsi.

kuin hullu kaurapuurosta, mutta dissaa sun ipanaa?

Minusta on outoa, että asutte miehen entisen vaimon haudalla, muutenhan et tietäisi, että tyttö ei siellä haudalla koskaan käy. Enkä ymmärrä, miksi pitäisi, koska tytölle se äiti on jossain ihan muualla.

Varastosta löytämiesi tavaroiden säästäminen tai poisheittäminen ei ole sinun asiasi, ne omistaa miehesi exän kuolinpesä. Et siis heitä niitä pois, vaikka mieli tekisi.

Kun se tyttö joskus menee naimisiin, ei hän todennäköisesti kutsu tyttöäsi häihinsä, koska tämä ei merkitse hänelle yhtään mitään. Eikä onneksi tarvitse mitään merkitäkään! Lapsi ei ole mikään oikea sisko vaan puolikas.

mutta aika tunnevammaiselta se sinäkin vaikutat. Onnea vittumaisesta luonteesta! :)

Voi olla, että myöhemmällä iällä kaipaa niitä.

Ei välitetä mistään, eritoten kaikki sukulaiset ja oma perhe on pahinta sakkaa.

Kaveritkin vaihtuvat sen mukaan, kenestä on eniten hyötyä.

Se on tämä itsekkyyden kulttuuri kuules.

Vaimoni poika 17v on ihan samanlainen. Kun ei koskaan olla vaadittu mitään niin sellaista se sitten on.

Entä minkälaiset välit hänellä yleensä on ollut äitiinsä, pappaan ja isoäitiin? Niin makaa kuin petaa, myös aikuiset aikuistuvien lasten kanssa. Ehkei tytöllä ole syytä (tai kykyä?) näyttää välittämistä ja kaipuuta.

joskus siperia opettaa...



Mut ikäeroo on sen verran sisruksilla, että vanhempi oikeasti voi ajatella että heillä ei ole mitään yhteistä.



Ja sitäpaitsi, teini-ikä kestää nykyään vähintään 28-vuotiaaksi asti...

Voisin kuvitella tuon "meen mummille ja makaan sohvalla" -kommentin olevan omasta suustani. Viittaisi lähinnä siihen, että ihana päästä rentoutumaan pois kotiympyröistä. En tosin konkreettisesti makaisi siinä sohvalla koko aikaa, vaan osallistuisin normaalisti talon töihin. Oletko kenties ap aina tämän 25v:n mukana siellä mummolassa, kun tiedät noin tarkkaan, mitä siellä tapahtuu? Vai onko mummo valittanut asiasta?



Miksi siellä äidin haudalla pitäisi käydä? Onko tullut mieleen, että oman äidin menetys saattaa olla todella kova paikka nuorelle/lapselle, ja haudalla käynti saattaa olla liian raskasta. Terveellistähän se ei ole työntää epämiellyttäviä asioita pois mielestä, mutta siihen sinä et voi vaikuttaa. Sama koskee noita äidin käsitöitä sun muita. Ja miksi tyttären pitäisi haluta niitä itselleen? Ehkä hänellä ei ole asunnossaan tilaa ylimääräiselle roippeelle, ja tuollaiset kuolleen äidin tavarat pitäisi kuitenkin säilyttää jotenkin kauniisti eikä mytyssä laatikon pohjalla.



Ainoa outo juttu on tuo, ettei tämä 25v mitenkään huomioi pikkusiskoaan. Toisaalta jos ja kun hänellä ei ole omia lapsia, hän ei välttämättä osaa toimia lasten kanssa, oli kyseessä oma sisko tai ei. Lisäksi hän saattaa edelleen tuntea katkeruutta oman perheensä hajoamisesta ja siitä, että isä löysi uuden onnen ja teki vielä lapsenkin.



t. 21v omaan napaan tuijottaja -äiti

80v isänsä kuolemasta. Tyttö oli ihan oikeassa: oli varmasti helpotus päästä kivuista ja tuskista, elävien tehtävänä on jatkaa matkaa.



Jos 80v isoäidillä on mansikkamaa, niin luulisi, että sinulla miniänä olisi aikaa mennä auttamaan marjojen keräämisessä sen sijaan, että odotat lapsenlapsen sen tekevän. Yleensä kun miniät ja lapset auttavat vanhempia, ei siirretä sitä vastuuta lastenlapsille. Montako kopallista marjoja 7v lapsesi keräsi isoäidille?



Jos 7v tyttäresi haluaa leikkiä 25 sisarpuolen kanssa, on aika katsoa peiliin. Miksi lapsesi ei leiki ikäistensä kanssa tai ei tajua, että aikuiset eivät ole olemassa häntä varten.

Kylläpäs täällä on taas tunnevammaisia idiootteja vastailemassa! Tai sitten joidenkin on aina pakonomaisesti provota.



Kuulostaa todella kamalalta tilanteelta. Itse olen nyt 25v enkä käyttäytnyt noin edes teininä. Pakko olla jotain häikkää korvien välissä tai sitten tosiaan koki äitinsä kuoleman niin pahasti, että jokin jäi mieltä todella pahasti kaivelemaan.



Voimia! En oikein osaa neuvoa muuta kuin keskustelemaan miehesi kanssa ensin asiasta ja sitten keskustelette tytön...tai siis NAISEN kanssa. Kyllä hänen pitäisi antaa huomiota tyttärellesi, vaikka onkin "vain" siskopuoli. Tyttösi kuitenkin selvästi haluaisi luoda jotain suhdetta tähän tunnevammaiseen ääliöön - taitaa tyttösi olla jo nyt fiksumpi kuin tämä 25v.



Nykyään ollaan ihan kamalan itsekkäitä. Kaiken pitäisi pyöriä oman navan ympärillä vain eikä ketään tarvitse ottaa huomioon - varsinkaan jos siitä yhtään koituisi pientäkin vaivaa itelle. Pääasia että kaikki menee oman mielen mukaan...ihanassa maailmassa eletään.

Kylläpäs täällä on taas tunnevammaisia idiootteja vastailemassa! Tai sitten joidenkin on aina pakonomaisesti provota. Kuulostaa todella kamalalta tilanteelta. Itse olen nyt 25v enkä käyttäytnyt noin edes teininä. Pakko olla jotain häikkää korvien välissä tai sitten tosiaan koki äitinsä kuoleman niin pahasti, että jokin jäi mieltä todella pahasti kaivelemaan. Voimia! En oikein osaa neuvoa muuta kuin keskustelemaan miehesi kanssa ensin asiasta ja sitten keskustelette tytön...tai siis NAISEN kanssa. Kyllä hänen pitäisi antaa huomiota tyttärellesi, vaikka onkin "vain" siskopuoli. Tyttösi kuitenkin selvästi haluaisi luoda jotain suhdetta tähän tunnevammaiseen ääliöön - taitaa tyttösi olla jo nyt fiksumpi kuin tämä 25v. Nykyään ollaan ihan kamalan itsekkäitä. Kaiken pitäisi pyöriä oman navan ympärillä vain eikä ketään tarvitse ottaa huomioon - varsinkaan jos siitä yhtään koituisi pientäkin vaivaa itelle. Pääasia että kaikki menee oman mielen mukaan...ihanassa maailmassa eletään.

Meillä on lapsille opetettu, että aikuisia ei tulla häiritsemään. Ehkä ap:n kannattaisi kasvattaa sitä lastaan, jotta tämä ei jatkuvasti olisi vaivaksi muille.

Jostain syystä edes ap ei saa maailmaa pyörimään haluamallaan tavalla. Kaikesta päätellen isoäiti passaa lapsenlasta mutta ei ap:ta, joten täällä on hyvä valittaa.

on kovettanut itsensä ja tunne-elämän kasvu on jäänyt kesken. Ihminen, joka käyttäytyy noin, on oikeasti sisältä pieni ja rikkinäinen.

en minäkään käy ikinä haudoilla, miks pistäis? Ja vanhoja kuolleita en jaksa surra, kun on maailman luonnollisin asia tuo kuoleminen ja etenkin sairaan ihmisen kuolema on usein vaan helpotus!



Mummolla en tee minäkään mitään, kun ei se anna! Jos nyt joskus yritänkin tiskata tms. ni johan se paukauttaa, että kerkiät kyllä viel ikäs tiskata.



Velipuolikin on, mutta kun ei olla ikinä asuttu, niin ei ole mitään tunnesidettä. Sorry vaan veljelle, on koetettava elää asian kanssa.



Vanhemman kuolema nuorelle on niin kova juttu, että sen käsiteltyään voi tuo nuori olla sua paljon kypsempi j asiksi sua ärsyttää sen olemus... niin ja se, ettei sitä kiinnosta mitä SINÄ ajattelet.

25-vuotias nainen, joka käyttäytyy todella itsekkäästi.

Kun hänen pappansa eli mieheni isä kuoli ja mieheni oli aivan rikki, tämä tyttö toi uuden poikaystävänsä näytille ja sanoi vaan, että ei sitä pappaa kannata surra, se oli jo niin huonokuntoinen että parempi on kun kuoli pois. Ei edes halannut isäänsä tms.

Mieheni on leski, eikä tytär käy KOSKAAN äitinsä haudalla. Tai siis kerran on minun ja mieheni yhteiselon aikana käynyt. Jouluna, kun mieheni puoliksi pakotti hänet mukaansa. Varastosta löysin kerran hänen äitinsä tekemiä vanhoja käsitöitä, kiiltokuvia ja koruja, ajattelin ne säästää ja annoin tytölle. Hän sanoi, ettei tarvii niitä.

Kun tytär menee mieheni äidin luo, (80v.) hän ei tee mitään, auta ruoanlaitossa tms. saati sitten että varta vasten vaikka menisi mansikkamaalle poimimaan marjat. Tytär oikein leveilee sillä, että "Nyt mä meen mummille, makaan sohvalla enkä tee koko aikana mitään."

Mä en ole näihin asioihin puuttunut, koska ne ei mulle kuulu, mutta ihmettelen, miten joku voi olla näin kylmäsydäminen.

Niin, ja mulla ja miehellä on 7-vuotias tytär. Tämä vanhempi tytär ei ole oikeastaan koskaan kiinnittänyt mitään huomiota. Hän oli jo opiskelemassa toisella paikkakunnalla, kun tyttäremme syntyi. Hän ei muista koskaan siskonsa syntymäpäivää, ei tule käymään tai lähetä edes korttia. Jouluna samoin, sanoo vaan, että hän on huono ostamaan joululahjoja. Isänsä syntymäpäivääkään ei muista mitenkään.

TYttäremme haluisi leikkiä isosiskonsa kanssa ja puhuu isosiskostaan paljon, mutta isosisko ei juuri koskaan leiki. Ei siis esim. vaivaudu katsomaan, kun tytär esittelee uutta leluaan, piirustustaan... Vanhempi tytär katselee telkkaria ja sanoo esim. "joo mä näin sen jo, ei sun tartte sitä enää näyttää". En ymmärrä sitä apaattisuutta oman siskonsa kanssa.

Mä oon vain katsellut tätä sivusta, koska mielestäni mun ei tartte tai pidä puuttua aikuisen ihmisen tekemisiin. Miehelleni olen joskus asiasta maininnut, mutta hän on jotenkin niin nolona, että asia jää siihen.

Vituttaa.

miksi pitäisi käydä haudalla? Joku haluaa muistaa kuollutta käymällä haudalla, toinen muistaa muilla tavoin. Itse koen haudat ikäviksi paikoiksi enkä pahemmin käy läheisten haudoilla, minulle siellä on vain maan sisällä se ulkokuori. Muistan läheisiä poismenneitä muilla tavoin eikä se tee surustani tai välittämisestäni vähemmän arvokasta.

Tuo pappaan liittyvä oli tökerösti sanottu, mutta pohimmiten tyttö oli oikeassa - huonokuntoiselle vanhukselle kuolema on useimmiten helpotus ja itseäni ainakin se ajatus auttoi kun surin rakkaan isoäitini kuolemaa.

Yksi säästää piirustuksia, käsitöitä muistona, toinen säilyttää muistot sydämessään - se ettei halua säästää maallisia tavaroita ei tee ihmisestä tunteetonta.

Tuo isoäidin luo meno on itsekästä ja ajattelematonta (siis että menee laiskotteluperiaatteella).

Ehkei tytölle ole koskaan syntynyt läheistä ja lämmintä suhdetta pikkusiskoonsa? Ehkä suuri ikäero myös vaikuttaa osaltaan siihen? Ehkä myös kateus (pikkusiskolla on isä ja äiti)? Ehkä hän ei kokemattomuuttaan vai osaa olla lasten kanssa, osaa antaa näille oikealla tavalla huomiota. Kaikki eivät vain ole hyviä lasten kanssa.

Syntymäpäivien muistaminen.. Itse ole äärimmäisen huono muistamaan ihmisten syntymäpäiviä eikä suvussamme ole tapana juhlistaa aikuisten synttäreitä (lasten sitäkin enemmän).

Voisin kuvitella, että aikoinaan 25v (opiskeluaikana) en olisi ollut kauhean hyvä muistamaan ja huomioimaan tuollaista.

Kuinka paljon tuossa on itsekkyyttä ja kusipäisyyttä, en osaa sanoa.. Kuinka paljon ikävaihetta, elämäntilannetta, vaikea sanoa? Koska tytön äiti on kuollut? Millainen suhde hänellä on isäänsä? Teidän perheeseen, onko hän todella isänsä perheen jäsen? Käytökseen voi vaikuttaa moni seikka..

Kylläpäs täällä on taas tunnevammaisia idiootteja vastailemassa! Tai sitten joidenkin on aina pakonomaisesti provota. Kuulostaa todella kamalalta tilanteelta. Itse olen nyt 25v enkä käyttäytnyt noin edes teininä. Pakko olla jotain häikkää korvien välissä tai sitten tosiaan koki äitinsä kuoleman niin pahasti, että jokin jäi mieltä todella pahasti kaivelemaan. Voimia! En oikein osaa neuvoa muuta kuin keskustelemaan miehesi kanssa ensin asiasta ja sitten keskustelette tytön...tai siis NAISEN kanssa. Kyllä hänen pitäisi antaa huomiota tyttärellesi, vaikka onkin "vain" siskopuoli. Tyttösi kuitenkin selvästi haluaisi luoda jotain suhdetta tähän tunnevammaiseen ääliöön - taitaa tyttösi olla jo nyt fiksumpi kuin tämä 25v. Nykyään ollaan ihan kamalan itsekkäitä. Kaiken pitäisi pyöriä oman navan ympärillä vain eikä ketään tarvitse ottaa huomioon - varsinkaan jos siitä yhtään koituisi pientäkin vaivaa itelle. Pääasia että kaikki menee oman mielen mukaan...ihanassa maailmassa eletään.

Meillä on lapsille opetettu, että aikuisia ei tulla häiritsemään. Ehkä ap:n kannattaisi kasvattaa sitä lastaan, jotta tämä ei jatkuvasti olisi vaivaksi muille.

Jostain syystä edes ap ei saa maailmaa pyörimään haluamallaan tavalla. Kaikesta päätellen isoäiti passaa lapsenlasta mutta ei ap:ta, joten täällä on hyvä valittaa.

Minä taas olin tulkitsevani, että ap:n tytär haluaisi todella luoda sisarsuhteen tähän isompaan siskoonsa ja sen vuoksi haluaa esitellä hänelle piirroksiaan ja lelujaan tms. Hän pitää tätä siskoa tärkeänä ihmisenä. Isosiskona. Tuskin hän nyt koko ajan vaatisi tätä leikkimään kanssaan.