Lue keskustelun säännöt.
Mieheni tytär on itsekäs, suorastaan kusipää
09.08.2012 |
25-vuotias nainen, joka käyttäytyy todella itsekkäästi.
Kun hänen pappansa eli mieheni isä kuoli ja mieheni oli aivan rikki, tämä tyttö toi uuden poikaystävänsä näytille ja sanoi vaan, että ei sitä pappaa kannata surra, se oli jo niin huonokuntoinen että parempi on kun kuoli pois. Ei edes halannut isäänsä tms.
Mieheni on leski, eikä tytär käy KOSKAAN äitinsä haudalla. Tai siis kerran on minun ja mieheni yhteiselon aikana käynyt. Jouluna, kun mieheni puoliksi pakotti hänet mukaansa. Varastosta löysin kerran hänen äitinsä tekemiä vanhoja käsitöitä, kiiltokuvia ja koruja, ajattelin ne säästää ja annoin tytölle. Hän sanoi, ettei tarvii niitä.
Kun tytär menee mieheni äidin luo, (80v.) hän ei tee mitään, auta ruoanlaitossa tms. saati sitten että varta vasten vaikka menisi mansikkamaalle poimimaan marjat. Tytär oikein leveilee sillä, että "Nyt mä meen mummille, makaan sohvalla enkä tee koko aikana mitään."
Mä en ole näihin asioihin puuttunut, koska ne ei mulle kuulu, mutta ihmettelen, miten joku voi olla näin kylmäsydäminen.
Niin, ja mulla ja miehellä on 7-vuotias tytär. Tämä vanhempi tytär ei ole oikeastaan koskaan kiinnittänyt mitään huomiota. Hän oli jo opiskelemassa toisella paikkakunnalla, kun tyttäremme syntyi. Hän ei muista koskaan siskonsa syntymäpäivää, ei tule käymään tai lähetä edes korttia. Jouluna samoin, sanoo vaan, että hän on huono ostamaan joululahjoja. Isänsä syntymäpäivääkään ei muista mitenkään.
TYttäremme haluisi leikkiä isosiskonsa kanssa ja puhuu isosiskostaan paljon, mutta isosisko ei juuri koskaan leiki. Ei siis esim. vaivaudu katsomaan, kun tytär esittelee uutta leluaan, piirustustaan... Vanhempi tytär katselee telkkaria ja sanoo esim. "joo mä näin sen jo, ei sun tartte sitä enää näyttää". En ymmärrä sitä apaattisuutta oman siskonsa kanssa.
Mä oon vain katsellut tätä sivusta, koska mielestäni mun ei tartte tai pidä puuttua aikuisen ihmisen tekemisiin. Miehelleni olen joskus asiasta maininnut, mutta hän on jotenkin niin nolona, että asia jää siihen.
Vituttaa.
Kommentit (48)
Kylläpäs täällä on taas tunnevammaisia idiootteja vastailemassa! Tai sitten joidenkin on aina pakonomaisesti provota. Kuulostaa todella kamalalta tilanteelta. Itse olen nyt 25v enkä käyttäytnyt noin edes teininä. Pakko olla jotain häikkää korvien välissä tai sitten tosiaan koki äitinsä kuoleman niin pahasti, että jokin jäi mieltä todella pahasti kaivelemaan. Voimia! En oikein osaa neuvoa muuta kuin keskustelemaan miehesi kanssa ensin asiasta ja sitten keskustelette tytön...tai siis NAISEN kanssa. Kyllä hänen pitäisi antaa huomiota tyttärellesi, vaikka onkin "vain" siskopuoli. Tyttösi kuitenkin selvästi haluaisi luoda jotain suhdetta tähän tunnevammaiseen ääliöön - taitaa tyttösi olla jo nyt fiksumpi kuin tämä 25v. Nykyään ollaan ihan kamalan itsekkäitä. Kaiken pitäisi pyöriä oman navan ympärillä vain eikä ketään tarvitse ottaa huomioon - varsinkaan jos siitä yhtään koituisi pientäkin vaivaa itelle. Pääasia että kaikki menee oman mielen mukaan...ihanassa maailmassa eletään.
Meillä on lapsille opetettu, että aikuisia ei tulla häiritsemään. Ehkä ap:n kannattaisi kasvattaa sitä lastaan, jotta tämä ei jatkuvasti olisi vaivaksi muille. Jostain syystä edes ap ei saa maailmaa pyörimään haluamallaan tavalla. Kaikesta päätellen isoäiti passaa lapsenlasta mutta ei ap:ta, joten täällä on hyvä valittaa.
Minä taas olin tulkitsevani, että ap:n tytär haluaisi todella luoda sisarsuhteen tähän isompaan siskoonsa ja sen vuoksi haluaa esitellä hänelle piirroksiaan ja lelujaan tms. Hän pitää tätä siskoa tärkeänä ihmisenä. Isosiskona. Tuskin hän nyt koko ajan vaatisi tätä leikkimään kanssaan.
isän vanhempi tytär on jo aikuinen, ei enää lapsi. Aikuisilla on aikuisten elämä. Onko tuo 7v jotenkin vajaa, jos ei tätä itse tajua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hetken mietin, otsikon kun luin, että miehelläni on sittenkin toinen nainen.. :) että joku kirjoittaa nyt mieheni tyttärestä.
Miehen teinitär on vielä vasta 17 v mutta ihan samaan kastiin menevä itsekäs, omahyväinen, patalaiska, muista piittaamaton tapaus hänkin.
Samalla tavalla tytölle läheinen sukulainen on antanut omia lapsuustavaroitaan tälle miehen prinsessalle. Hän suhtautui kaikkiin vähätellen ja välinpitämättömästi. Antoi ne minulle, kun ei itse niillä mitään tee, että myy vaikka kirpparilla.
Miulle oli yllätys, miten mitätöivästi tämä prinsessa puhui tästä sukulaisesta; samaan aikaan kävi hänen kanssaan shoppailemassa ja uskon, miten on tsirputtanut ja ollut mielinkielin. On hyvin kaksinaamainen tapaus.
Kun isänsä ei ollut paikalla, kohteli minua ja meidän vielä pieniä yhteisiä lapsia tosi törkeästi. Kun isi saapui paikalle, käytös muuttui kuin napista painamalla. Selitä siinä sitten miehelle, että teinisi kävelee päin, jos olen arvon leidin kulkuväylällä; ei ohita, ei pyydä väistymään, ei odota, kävelee päälle. Että se teinitär vain katsoi vierestä, kun 4 v käveli pihalta kadulle, melkein auton alle. "emmä huomannut, emmä tiennyt", sanoi hän. ??!! ja seisoi vieressä kun toinen käveli melkein auton alle. Ennätin sopivasti paikalle huutamaan pienemmän pihalle takaisin.
Sen jälkeen en jättänyt heitä kahdestaan pihalle. Ja mistään lastenhoidosta ei siis ollut kyse, vaan siitä, että omakotitalon pihalla olivat yhdessä, menivät yhdessä leikkimään, jolloin oletin, että iso 12-13.vuotias, sen verran katsoo, ettei pienempi vahingoitu.
Kiusasi, itketti 1.vuotiasta pikkusisarustaan.
On ihan sama, onko kyseessä kokonainen ihminen vai puolikas, onko biologiaa vai ei. Onko miehen vai naapurin tenava. Kyseessä on huomattavasti isompi ihminen, joka kiusaa pienempää. Naapurin teinille voi sanoa, että tänne ei tarvitse tulla, vaan sanopa se miehen lapselle, niin olet kammottava ilkeä katkera äitipuoli, jonka pitäisi vaan vierestä katsoa kun omia lapsia yksi prinsessä kiusaa.
Mitä tulee haudoilla käymiseen, en minäkään siellä käy. Ja mitä tulee tytön äidin kuolemaan, asia on varmaan käsittelemättä. Se ei silti anna oikeutta olla piittaamatta muista ihmisistä.
Mutta ap.n kohdalla, onneksi miehesi sentään realistisesti näkee tyttärensä itsekään ja omahyväisen käytöksen. Minun mieheni selittelee, ymmärtää - ja hyväksyy.
Minkä ikäinen tämän viimeisen vastaajan lapsi on? Kyllä 7 v on vielä lapsi ja lapsellinen ja ymmärryus ei ole aikuisen tasolla.
Miksi ap.n tytär on vajaa, kun hänelle isosisko on ihailun kohde, jonka kanssa hän haluaisi olla kontaktissa?
Mitä "vajaata" tai keskipisteenä olemista on siinä, että lapsi odottaa, että se iso, aikuinen, josta hän itse tykkää, haluaisi että se toinen katsoo piirustusta, huomioi? Eikö se ole normaalia? että se -aikuinen- huomioi hetken aikaa sitä pienempää? on aika vajaata, jos ei kykene siihen.
Kylläpäs täällä on taas tunnevammaisia idiootteja vastailemassa! Tai sitten joidenkin on aina pakonomaisesti provota. Kuulostaa todella kamalalta tilanteelta. Itse olen nyt 25v enkä käyttäytnyt noin edes teininä. Pakko olla jotain häikkää korvien välissä tai sitten tosiaan koki äitinsä kuoleman niin pahasti, että jokin jäi mieltä todella pahasti kaivelemaan. Voimia! En oikein osaa neuvoa muuta kuin keskustelemaan miehesi kanssa ensin asiasta ja sitten keskustelette tytön...tai siis NAISEN kanssa. Kyllä hänen pitäisi antaa huomiota tyttärellesi, vaikka onkin "vain" siskopuoli. Tyttösi kuitenkin selvästi haluaisi luoda jotain suhdetta tähän tunnevammaiseen ääliöön - taitaa tyttösi olla jo nyt fiksumpi kuin tämä 25v. Nykyään ollaan ihan kamalan itsekkäitä. Kaiken pitäisi pyöriä oman navan ympärillä vain eikä ketään tarvitse ottaa huomioon - varsinkaan jos siitä yhtään koituisi pientäkin vaivaa itelle. Pääasia että kaikki menee oman mielen mukaan...ihanassa maailmassa eletään.
Meillä on lapsille opetettu, että aikuisia ei tulla häiritsemään. Ehkä ap:n kannattaisi kasvattaa sitä lastaan, jotta tämä ei jatkuvasti olisi vaivaksi muille. Jostain syystä edes ap ei saa maailmaa pyörimään haluamallaan tavalla. Kaikesta päätellen isoäiti passaa lapsenlasta mutta ei ap:ta, joten täällä on hyvä valittaa.
Minä taas olin tulkitsevani, että ap:n tytär haluaisi todella luoda sisarsuhteen tähän isompaan siskoonsa ja sen vuoksi haluaa esitellä hänelle piirroksiaan ja lelujaan tms. Hän pitää tätä siskoa tärkeänä ihmisenä. Isosiskona. Tuskin hän nyt koko ajan vaatisi tätä leikkimään kanssaan.
isän vanhempi tytär on jo aikuinen, ei enää lapsi. Aikuisilla on aikuisten elämä. Onko tuo 7v jotenkin vajaa, jos ei tätä itse tajua?
Vanhemman tyttären äiti kuoli tytön ollessa kaksivuotias. Ei siinä varmastikaan ehtinyt tunnesidettä syntyä, ja ehkä tosiaan haudalla käynti olisi tuskallista, samoin tavarat, korut... Ihan hyvä pointti.
Eniten mua tietysti surettaa tyttäremme, hänen siskonsa. Varmasti suuri osa vanhemman tyttären apaattisuutta johtuu siitä, että ei vain osaa olla lasten kanssa. Ja koska hän on tosiaan asunut koko ajan muualla, niin ei ole ehtinyt tunnesidettä syntyä. Silti uskoisin, että edes jollain tavalla jaksaisi reagoida / kiinnittää huomiota siskoonsa... He eivät näe usein, joten varmaan siksi kynnys on suurempi lähteä tekemään yhdessä jotain. Ilmeisesti vanhempi tytär jotenkin tiedostaa asian, koska jos olemme mummilla tai joku hänen kaverinsa on myös mukana tilanteessa, hän jaksaa "tsempata" ja leikkiä pikkusiskonsa kanssa vähän niinkuin tavan vuoksi.
Eipä niitä välejä voi tehdä paremmiksi kuin ne ovat, mutta semmoinen täydellinen kykenemättömyys asettua lapsen asemaan ihmetyttää. Esim. kun lapsemme oli vielä päiväkodissa ja sanoi isosiskolleen, että "Minä haluan viedä päiväkotiin ja näyttää päiväkodin kavereille", niin tähän isosisko tokaisi, että en mä kuule mikään näyttelyesine ole. Siis haloo...
Tuntuu, että tätä vanhempaa tyttöä hiertää jokin asia - ehkä sitten isän uusi perhe. Ilmeisesti hän on ollut ainoa lapsi ja siten isänsä silmäterä lähes aikuisikään saakka? Ja sitten tulee toinen, vauva, joka vaatiikin kaiken huomion. Se voi tosiaan olla jollekin teinille kova paikka.
Jos vanhempi tyttö kokee nuoremman kilpailijakseen, niin ei ole ihme,ettei kiinnosta leikkiä tms. Se voi olla ihan tiedostamatonta, eikä sellaista, että hän ajattelisi että nyt en sitte leiki kun tuo on vieny mun paikan...
Nää on hankalia tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että tätä vanhempaa tyttöä hiertää jokin asia - ehkä sitten isän uusi perhe. Ilmeisesti hän on ollut ainoa lapsi ja siten isänsä silmäterä lähes aikuisikään saakka? Ja sitten tulee toinen, vauva, joka vaatiikin kaiken huomion. Se voi tosiaan olla jollekin teinille kova paikka.
Jos vanhempi tyttö kokee nuoremman kilpailijakseen, niin ei ole ihme,ettei kiinnosta leikkiä tms. Se voi olla ihan tiedostamatonta, eikä sellaista, että hän ajattelisi että nyt en sitte leiki kun tuo on vieny mun paikan...
Nää on hankalia tilanteita.
Hetken mietin, otsikon kun luin, että miehelläni on sittenkin toinen nainen.. :) että joku kirjoittaa nyt mieheni tyttärestä.
Miehen teinitär on vielä vasta 17 v mutta ihan samaan kastiin menevä itsekäs, omahyväinen, patalaiska, muista piittaamaton tapaus hänkin.
Samalla tavalla tytölle läheinen sukulainen on antanut omia lapsuustavaroitaan tälle miehen prinsessalle. Hän suhtautui kaikkiin vähätellen ja välinpitämättömästi. Antoi ne minulle, kun ei itse niillä mitään tee, että myy vaikka kirpparilla.
Miulle oli yllätys, miten mitätöivästi tämä prinsessa puhui tästä sukulaisesta; samaan aikaan kävi hänen kanssaan shoppailemassa ja uskon, miten on tsirputtanut ja ollut mielinkielin. On hyvin kaksinaamainen tapaus.
Kun isänsä ei ollut paikalla, kohteli minua ja meidän vielä pieniä yhteisiä lapsia tosi törkeästi. Kun isi saapui paikalle, käytös muuttui kuin napista painamalla. Selitä siinä sitten miehelle, että teinisi kävelee päin, jos olen arvon leidin kulkuväylällä; ei ohita, ei pyydä väistymään, ei odota, kävelee päälle. Että se teinitär vain katsoi vierestä, kun 4 v käveli pihalta kadulle, melkein auton alle. "emmä huomannut, emmä tiennyt", sanoi hän. ??!! ja seisoi vieressä kun toinen käveli melkein auton alle. Ennätin sopivasti paikalle huutamaan pienemmän pihalle takaisin.
Sen jälkeen en jättänyt heitä kahdestaan pihalle. Ja mistään lastenhoidosta ei siis ollut kyse, vaan siitä, että omakotitalon pihalla olivat yhdessä, menivät yhdessä leikkimään, jolloin oletin, että iso 12-13.vuotias, sen verran katsoo, ettei pienempi vahingoitu.Kiusasi, itketti 1.vuotiasta pikkusisarustaan.
On ihan sama, onko kyseessä kokonainen ihminen vai puolikas, onko biologiaa vai ei. Onko miehen vai naapurin tenava. Kyseessä on huomattavasti isompi ihminen, joka kiusaa pienempää. Naapurin teinille voi sanoa, että tänne ei tarvitse tulla, vaan sanopa se miehen lapselle, niin olet kammottava ilkeä katkera äitipuoli, jonka pitäisi vaan vierestä katsoa kun omia lapsia yksi prinsessä kiusaa.
Mitä tulee haudoilla käymiseen, en minäkään siellä käy. Ja mitä tulee tytön äidin kuolemaan, asia on varmaan käsittelemättä. Se ei silti anna oikeutta olla piittaamatta muista ihmisistä.
Mutta ap.n kohdalla, onneksi miehesi sentään realistisesti näkee tyttärensä itsekään ja omahyväisen käytöksen. Minun mieheni selittelee, ymmärtää - ja hyväksyy.
TUo on kyllä jo ihan hirveää! Ehkä tilanne muuttuu, kun tämä tytär kasvaa? Teinithän ovat tunne-elämältään vielä vähän kesken, ja myrskyjä riittää... Tsempit! t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemman tyttären äiti kuoli tytön ollessa kaksivuotias. Ei siinä varmastikaan ehtinyt tunnesidettä syntyä, ja ehkä tosiaan haudalla käynti olisi tuskallista, samoin tavarat, korut... Ihan hyvä pointti. Eniten mua tietysti surettaa tyttäremme, hänen siskonsa. Varmasti suuri osa vanhemman tyttären apaattisuutta johtuu siitä, että ei vain osaa olla lasten kanssa. Ja koska hän on tosiaan asunut koko ajan muualla, niin ei ole ehtinyt tunnesidettä syntyä. Silti uskoisin, että edes jollain tavalla jaksaisi reagoida / kiinnittää huomiota siskoonsa... He eivät näe usein, joten varmaan siksi kynnys on suurempi lähteä tekemään yhdessä jotain. Ilmeisesti vanhempi tytär jotenkin tiedostaa asian, koska jos olemme mummilla tai joku hänen kaverinsa on myös mukana tilanteessa, hän jaksaa "tsempata" ja leikkiä pikkusiskonsa kanssa vähän niinkuin tavan vuoksi. Eipä niitä välejä voi tehdä paremmiksi kuin ne ovat, mutta semmoinen täydellinen kykenemättömyys asettua lapsen asemaan ihmetyttää. Esim. kun lapsemme oli vielä päiväkodissa ja sanoi isosiskolleen, että "Minä haluan viedä päiväkotiin ja näyttää päiväkodin kavereille", niin tähän isosisko tokaisi, että en mä kuule mikään näyttelyesine ole. Siis haloo...
Normaali noin 25v nainen ei halua leikkiä pikkutyttöjen leikkejä. Ei kyse ole mistään kynnyksestä vaan siitä, että toinen on lapsi ja toinen on aikuinen.
Tämän 7v:n toimintatapa taas vaikuttaa kummalliselta. Normaali lapsi ei toimi noin, ei kiusaa aikuisia (vanhemmat eivät anna kiusata!) vaan etsii ikäistään seuraa. Tuollainen käytös kertoo ongelmista kiintymyssuhteissa. Kannattaisiko lasta käyttää tutkimukisissa eli miksi hän on tekemässä aika kaukaisesta henkilöstä itselleen pakkomiellettä? Eivät ole koskaan asuneet yhdessä jne. ja silti vänkää ja keksii kaikenlaisia juttuja siitä, miten vie näytille.
Hetken mietin, otsikon kun luin, että miehelläni on sittenkin toinen nainen.. :) että joku kirjoittaa nyt mieheni tyttärestä. Miehen teinitär on vielä vasta 17 v mutta ihan samaan kastiin menevä itsekäs, omahyväinen, patalaiska, muista piittaamaton tapaus hänkin. Samalla tavalla tytölle läheinen sukulainen on antanut omia lapsuustavaroitaan tälle miehen prinsessalle. Hän suhtautui kaikkiin vähätellen ja välinpitämättömästi. Antoi ne minulle, kun ei itse niillä mitään tee, että myy vaikka kirpparilla. Miulle oli yllätys, miten mitätöivästi tämä prinsessa puhui tästä sukulaisesta; samaan aikaan kävi hänen kanssaan shoppailemassa ja uskon, miten on tsirputtanut ja ollut mielinkielin. On hyvin kaksinaamainen tapaus. Kun isänsä ei ollut paikalla, kohteli minua ja meidän vielä pieniä yhteisiä lapsia tosi törkeästi. Kun isi saapui paikalle, käytös muuttui kuin napista painamalla. Selitä siinä sitten miehelle, että teinisi kävelee päin, jos olen arvon leidin kulkuväylällä; ei ohita, ei pyydä väistymään, ei odota, kävelee päälle. Että se teinitär vain katsoi vierestä, kun 4 v käveli pihalta kadulle, melkein auton alle. "emmä huomannut, emmä tiennyt", sanoi hän. ??!! ja seisoi vieressä kun toinen käveli melkein auton alle. Ennätin sopivasti paikalle huutamaan pienemmän pihalle takaisin. Sen jälkeen en jättänyt heitä kahdestaan pihalle. Ja mistään lastenhoidosta ei siis ollut kyse, vaan siitä, että omakotitalon pihalla olivat yhdessä, menivät yhdessä leikkimään, jolloin oletin, että iso 12-13.vuotias, sen verran katsoo, ettei pienempi vahingoitu. Kiusasi, itketti 1.vuotiasta pikkusisarustaan. On ihan sama, onko kyseessä kokonainen ihminen vai puolikas, onko biologiaa vai ei. Onko miehen vai naapurin tenava. Kyseessä on huomattavasti isompi ihminen, joka kiusaa pienempää. Naapurin teinille voi sanoa, että tänne ei tarvitse tulla, vaan sanopa se miehen lapselle, niin olet kammottava ilkeä katkera äitipuoli, jonka pitäisi vaan vierestä katsoa kun omia lapsia yksi prinsessä kiusaa. Mitä tulee haudoilla käymiseen, en minäkään siellä käy. Ja mitä tulee tytön äidin kuolemaan, asia on varmaan käsittelemättä. Se ei silti anna oikeutta olla piittaamatta muista ihmisistä. Mutta ap.n kohdalla, onneksi miehesi sentään realistisesti näkee tyttärensä itsekään ja omahyväisen käytöksen. Minun mieheni selittelee, ymmärtää - ja hyväksyy.
Ei meillä käy mielessä, että laittaisin oman 12v:n ja pienemmät pihalle olettaen, että vanhin lapsi katsoo perään. Ehei, minä olen ydinperheessä aikuinen ja vastuussa kaikista lapsista. Ei 12v huomaa, jos pikkusisarus lähtee pihasta eikä toisaalta tajua, miten nopeasti pienet menevät tielle.
Vain uusperheessä äidit olettavat, että vanhemmat lapset jakavat heidän vastuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu olen säästänyt, juuri tuollaista henkilökohtaista. Mies toki vei kuoleman jälkeen paljon tavaraa muualle, mutta muutamassa laatikossa on mm. valokuvia, kouluajan käsitöitä, kiiltokuvia, koruja, itse kirjoitettuja runoja...
En todellakaan tiedä, haluaako tytär näitä milloinkaan, mutta varmuuden vuoksi säästän, jos vaikka joskus niitä haluaisi tutkia. Eivätpä ne meillä tilaa vie, joten saavat olla tallessa.
Samalla tavalla mä haluan uskoa, että ehkä sitten vanhempana hän osaa arvostaa pikkusisarensa merkitystä ja pitää kontaktia jollain tavalla. Ehkä se on helpompaa, kun meidän lapsemme on aikuinen - ei tule sit turhaan sitä aikuinen/lapsi -asetelmaa. Mene ja tiedä, miten asiat tästä menee.
Juu olen säästänyt, juuri tuollaista henkilökohtaista. Mies toki vei kuoleman jälkeen paljon tavaraa muualle, mutta muutamassa laatikossa on mm. valokuvia, kouluajan käsitöitä, kiiltokuvia, koruja, itse kirjoitettuja runoja...
En todellakaan tiedä, haluaako tytär näitä milloinkaan, mutta varmuuden vuoksi säästän, jos vaikka joskus niitä haluaisi tutkia. Eivätpä ne meillä tilaa vie, joten saavat olla tallessa.
Samalla tavalla mä haluan uskoa, että ehkä sitten vanhempana hän osaa arvostaa pikkusisarensa merkitystä ja pitää kontaktia jollain tavalla. Ehkä se on helpompaa, kun meidän lapsemme on aikuinen - ei tule sit turhaan sitä aikuinen/lapsi -asetelmaa. Mene ja tiedä, miten asiat tästä menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä sanoa omasta lapsestaan, mutta kyllä meidän nuorin poika on juuri tuollainen itsekäs tapaus. Se tunne kylmyys ja "ei mitään välii" -asenne ovat ihan kauheita. Arvaa vaan, ollaanko puhuttu ja keskusteltu varsinkin nuorempana, mutta nyt tämä 22-vuotias asuu omillaan ja opiskelee, mutta just tuo ihmisten hyödyntäminen on tuttua. Sen kanssa hengataan, keneltä saadaan eniten jotain hyötyä.
Jep ja olen kyl katsonut peiliin ja kaksi vanhempaa veljeä ovat ihan empatiakykyisiä ja muut huomioivia. Joistain tulee vain tuommoisia.
Hetken mietin, otsikon kun luin, että miehelläni on sittenkin toinen nainen.. :) että joku kirjoittaa nyt mieheni tyttärestä.
Miehen teinitär on vielä vasta 17 v mutta ihan samaan kastiin menevä itsekäs, omahyväinen, patalaiska, muista piittaamaton tapaus hänkin.
Samalla tavalla tytölle läheinen sukulainen on antanut omia lapsuustavaroitaan tälle miehen prinsessalle. Hän suhtautui kaikkiin vähätellen ja välinpitämättömästi. Antoi ne minulle, kun ei itse niillä mitään tee, että myy vaikka kirpparilla.
Miulle oli yllätys, miten mitätöivästi tämä prinsessa puhui tästä sukulaisesta; samaan aikaan kävi hänen kanssaan shoppailemassa ja uskon, miten on tsirputtanut ja ollut mielinkielin. On hyvin kaksinaamainen tapaus.
Kun isänsä ei ollut paikalla, kohteli minua ja meidän vielä pieniä yhteisiä lapsia tosi törkeästi. Kun isi saapui paikalle, käytös muuttui kuin napista painamalla. Selitä siinä sitten miehelle, että teinisi kävelee päin, jos olen arvon leidin kulkuväylällä; ei ohita, ei pyydä väistymään, ei odota, kävelee päälle. Että se teinitär vain katsoi vierestä, kun 4 v käveli pihalta kadulle, melkein auton alle. "emmä huomannut, emmä tiennyt", sanoi hän. ??!! ja seisoi vieressä kun toinen käveli melkein auton alle. Ennätin sopivasti paikalle huutamaan pienemmän pihalle takaisin.
Sen jälkeen en jättänyt heitä kahdestaan pihalle. Ja mistään lastenhoidosta ei siis ollut kyse, vaan siitä, että omakotitalon pihalla olivat yhdessä, menivät yhdessä leikkimään, jolloin oletin, että iso 12-13.vuotias, sen verran katsoo, ettei pienempi vahingoitu.Kiusasi, itketti 1.vuotiasta pikkusisarustaan.
On ihan sama, onko kyseessä kokonainen ihminen vai puolikas, onko biologiaa vai ei. Onko miehen vai naapurin tenava. Kyseessä on huomattavasti isompi ihminen, joka kiusaa pienempää. Naapurin teinille voi sanoa, että tänne ei tarvitse tulla, vaan sanopa se miehen lapselle, niin olet kammottava ilkeä katkera äitipuoli, jonka pitäisi vaan vierestä katsoa kun omia lapsia yksi prinsessä kiusaa.
Mitä tulee haudoilla käymiseen, en minäkään siellä käy. Ja mitä tulee tytön äidin kuolemaan, asia on varmaan käsittelemättä. Se ei silti anna oikeutta olla piittaamatta muista ihmisistä.
Mutta ap.n kohdalla, onneksi miehesi sentään realistisesti näkee tyttärensä itsekään ja omahyväisen käytöksen. Minun mieheni selittelee, ymmärtää - ja hyväksyy.
12-13 vuotias ei ole aikuinen. Hän ei välttämättä todellakaan tajunnut että pikkusisarus menee tielle niin nopeasti tai että hänen kuuluisi reagoida siihen eikä sinun (kun olit huutamassa, et vissiin ollut kaukana).
Mitä 1v:n itkettäminen tarkoittaa?
Päin käveleminen on kyllä tosi huonosti käyttäydytty ja osoittaa tasan sen, että lapsi taitaa vihata ja halveksua sinua sydämestään. Mitä en toisaalta ihmettele, et ehkä ole helpoin äitipuoli, ainakin itsekin vihaat ja halveksut tyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu olen säästänyt, juuri tuollaista henkilökohtaista. Mies toki vei kuoleman jälkeen paljon tavaraa muualle, mutta muutamassa laatikossa on mm. valokuvia, kouluajan käsitöitä, kiiltokuvia, koruja, itse kirjoitettuja runoja...
En todellakaan tiedä, haluaako tytär näitä milloinkaan, mutta varmuuden vuoksi säästän, jos vaikka joskus niitä haluaisi tutkia. Eivätpä ne meillä tilaa vie, joten saavat olla tallessa.
Samalla tavalla mä haluan uskoa, että ehkä sitten vanhempana hän osaa arvostaa pikkusisarensa merkitystä ja pitää kontaktia jollain tavalla. Ehkä se on helpompaa, kun meidän lapsemme on aikuinen - ei tule sit turhaan sitä aikuinen/lapsi -asetelmaa. Mene ja tiedä, miten asiat tästä menee.
Kaksivuotias on hyvin kiintynyt vanhempaansa, eikä käsitä tämän kuolemaa. On ollut tytölle silloin varmasti hirveä paikka ja vaikea pohdittava koko aikuistumisen ajan. Ovatko isä ja siovanhemmat tukeneet häntä tässä asiassa? Jos tyttö nyt kokee, että miksi hänkään tukisi isäänsä tai jättäisi uuden parisuhteen varjoon jotta omaiset saisivat surra kuollutta?
Juu olen säästänyt, juuri tuollaista henkilökohtaista. Mies toki vei kuoleman jälkeen paljon tavaraa muualle, mutta muutamassa laatikossa on mm. valokuvia, kouluajan käsitöitä, kiiltokuvia, koruja, itse kirjoitettuja runoja...
En todellakaan tiedä, haluaako tytär näitä milloinkaan, mutta varmuuden vuoksi säästän, jos vaikka joskus niitä haluaisi tutkia. Eivätpä ne meillä tilaa vie, joten saavat olla tallessa.
Samalla tavalla mä haluan uskoa, että ehkä sitten vanhempana hän osaa arvostaa pikkusisarensa merkitystä ja pitää kontaktia jollain tavalla. Ehkä se on helpompaa, kun meidän lapsemme on aikuinen - ei tule sit turhaan sitä aikuinen/lapsi -asetelmaa. Mene ja tiedä, miten asiat tästä menee.
Kaksivuotias on hyvin kiintynyt vanhempaansa, eikä käsitä tämän kuolemaa. On ollut tytölle silloin varmasti hirveä paikka ja vaikea pohdittava koko aikuistumisen ajan. Ovatko isä ja siovanhemmat tukeneet häntä tässä asiassa? Jos tyttö nyt kokee, että miksi hänkään tukisi isäänsä tai jättäisi uuden parisuhteen varjoon jotta omaiset saisivat surra kuollutta?
En tiedä, missä määrin häntä on tuettu, koska kuolemasta on jo aikaa. Ilmeisesi se on vaikea asia, mutta tytär ainakin suhtautuu täysin välinpitämättömästi kaikkeen äitiinsä liittyvään, ihan kaikkeen. "En mä tuntenut sitä" on yleisin kommentti, eikä se ole mitenkään multa pois.
Olen vain ajatellut, että ehkä, jonain päivänä, hän voisi olla valmis kiinnostumaan omista juuristaan ja haluaisi esimerkiksi äitinsä sormuksen, jonka hän on saanut omalta äidiltään. Voi olla, että näin ei käy koskaan, eikä se multa ole pois.
Ehkä pitäisi antaa koko tavaralaatikko miehelleni ja sanoa, että päätäpä, mitä näillä tehdään, kun asia ei koske minua mitenkään. Varmastikin pääsisin helpommalla, kun en jemmaisi mieheni ex-vaimon henk.koht. koruja ja runovihkoa nurkissamme.
Miksi hänen pitäisi esim. mennä poimimaan marjoja? Jos ei ole kasvatettu avuliaaksi, ei sellaiseksi varmaankaan tajua edes ruveta. Harvaa lapsetonta 25-vuotiasta kiinnostaa pienempien lasten puuhat, varsinkin jos nämä ovat kimpussa jatkuvasti. Jos pappa on ollut vanha ja sairas, kuolema on silloin helpotus minustakin.
t. 25-vuotias
- mä en muista ikinä kenenkään syntymäpäiviäni, en edes 12-vuotiaan pikkusiskoni. Meillä ei niitä olla pahemmin muistettu. Joskus se vaan on näin. Silloin soitan / pistän kortin, kun joku asiasta muistuttaa. EN itsekään odota sisaruksiltani mitään tuommoista. Äiti yleensä soittaa tai pistää kortin.
- Tuo haudalla käyminen... Mitä mä olen mun kaveripiiriäni (about 20v) seuraillut, niin ei kukaan juurikaan käy sen kummemmin isovanhempiensa tai muiden sukulaistensa haudalla. EHkä vanhempana tämmöinen tulee tärkeämmäksi. Mä inhoan kaikkia hautajaisia, häitä jne. ja jään niistä aina pois.
- Pikkusisko. Se onkin ainoa hämärä juttu tässä asiassa. Tai ei hämärä, onhan se ihan selvää, että se kokee pienemmän kilpailijakseen. Ja jos on jotain vähänkään tunnevammaisuutta, niin ei sitä kykene olemaan lapsen kanssa, edes siskonsa.
Mun täytyy tunnustaa, että kun mun 12v. sisko tulee käymään joskus mun luonani, niin en osaa puhua mitään. Kyselen koulusta, musiikista. Se ei puhu mulle mitään, tuijottaa vain eteensä / telkkaria / näpyttelee puhelimeen ja mä teen samoin. Että ei ne sisarussuhteet aina ole niin leppoisia. Mä rakastan kaikkia sisaruksiani mut en vain osaa olla luonteva, kun olen asunut jo useamman vuoden pois kotoa.
Kannattaa varmaan suhtautua niin, että tälle ei mitään voi.
25-vuotiaan ja 7-vuotiaan suhteen muodostuvan? Että 25v, jota ei välttämättä pätkääkään kiinnosta pikkulapset, leikittää ja laulattaa lastasi? Minun mielestäni sisaruksilla noin suurella ikäerolla on ihan vain tavallinen aikuinen-lapsi-suhde. Pienempi saattaa joo ihailla isompaa, mutta ei se tarkoita, että isompi olisi haltioissaan pienemmästä. Lähinnä saattaa ajatella, että miksi isän piti vielä pykätä lapsia tähän maailmaan.
Miksi hänen pitäisi esim. mennä poimimaan marjoja? Jos ei ole kasvatettu avuliaaksi, ei sellaiseksi varmaankaan tajua edes ruveta. Harvaa lapsetonta 25-vuotiasta kiinnostaa pienempien lasten puuhat, varsinkin jos nämä ovat kimpussa jatkuvasti. Jos pappa on ollut vanha ja sairas, kuolema on silloin helpotus minustakin.
t. 25-vuotias
24-vuotias kahden lapsen äiti vastaa: Tuon ikäisen pitäisi kyllä jo auttaa isovanhempiaan. jos AIKUINEN nainen makoilee ja maleksii päivästä toiseen mummonsa nurkissa, niin jotain häikkää on korvien välissä. AIKUISEN luulisi tajuavan, että vanha ihminen tarvii apua. Lapselta tai teiniltä en tätä ymmärrystä odottaisi.
Ja AIKUINEN ihminen kyllä esittäisi kiinnostunutta pienen lapsen asioista, jos kerran oma sisko on vielä kyseessä. Teini-ikäiseltä en ehkä odottaisi, mutta AIKUISELTA.
Sama juttu kuoleman kanssa: toisen suru on osattava kohdata edes jollain tavalla.
Tyttö saa olla mummollaan ihan niin kuin tahtoo, se asia ei kuulu sinulleyhtään.
Tyttö saa olla käymättä haudalla, suru on hänen omansa, sinulla ei ole oikeutta määrittää, missä äitiä tulee kaivata.
Kaikki eivät pidä halaamisesta, joten miksi pitää väkisin halata isäänsä, kun tämän isä on kuollut? Jos sinä haluat halata miestäsi ison ja surun hetkellä, on se oma asiasi. Älä silti vaadi muita halaamaan.
Haluat 25v aikuisen naisen leikkivän sinun 7v lapsesi kanssa. Onko sinulla tapana, että omat kaverisi (noin 40v?) tulevat teille leikkimään lapsesi kanssa? Meillä aikuinen on aikuinen ja lapsi on lapsi, aikuisen ei oleteta leikkivän perheen keskipisteen kanssa.
Ehkä se 25v ei koe olevansa isosisko, mikä muuten on ihan normaali tunne, jos ei ole koskaan edes asunut lapsesi kanssa. Pelkkä biologinen sisaruus ei ole kovinkaan lähentävä.
Summa summarum: sinulla ei ole oikeutta määrätä muiden elämästä, vaikka vallankäyttäjä haluat olla. Pidä suusi kiinni ja anna muiden elää omalla tavallaan.