Ootteko (naiset) pettyneitä jos ette saa yhtään tytärtä?

Tykkään pojista ja niiden kanssa on hauskaa.

Tyttöjen nyperrys, näperrys leikit ei kiinosta.

Eikä vaatteet ja meikit.

Lähden poikien kanssa seikkailusaarelle soutelemaan ja merirosvoja etsimään.

Tykkään myös poikieni harrastuksista uinti ja uimahyppy.

Harvat tytöt edes uskaltaisi harrastaa uimahyppyjä.

Hyväksyisitkö omaa poikaasi, jos hän olisi arka, tykkäisi näperrellä ja olisi kiinnostunut vaatteista?

kuin tyttäriä, mutta sen yhden tytön kumminkin.

Onneksi kolmas oli syttö, ettei tarvinut kokeilla enää yhtä kertaa. Olen ikionnellinen kahden pojan ja yhden tytön äiti.

yhden tyttären. Päinvastoin, halusin vähintään yhden pojan. Mies sen sijaan oli perinteinen ja toivoi poikaa.

vain yhden lapsen, niin ajattelin aina, että haluan pojan.



Sain kaksi lasta. Kaksi poikaa. Enempää en halua missään tapauksessa.



Ehkä olisi ollut kiva, että olisi ollut sekä tyttö että poika. Näin ajattelin joskus kauan sitten (nyt lapset ovat jo 10 +). Mutta ei sillä sukupuolella ole loppupeleissä merkitystä. Minä halusin lapsen, en sukupuolta.



Tiedä sitten, paljon näihin asenteisiin vaikuttaa lasten luonne. Minun poikani eivät ole mitään vilperipoikia. Toinen on niin filosofinen, ettei ole tosikaan. Ehkä, jos pojat olisivat olleet perusjätkiä, niin sitten olisi kaivannut erilaista. Tai sitten ei. Hyvä elämä minulla ja pojillani kuitenkin on.

Toivoin ekasta lapsestani poikaa ja sen sain. Ajattelin ennen lapsen saantia että "kiva" olis ensin poika ja sitten tyttö.



No kun poika tuli niin heti alettiin yrittää toista ja sillä mielellä että esikoinen saisi pikkuveljen, eli toivoin toisestakin poikaa. Olisin luultavasti toivonut tyttöä, jos ekakin olisi ollut tyttö.



Nyt mulla olis varmaan vielä 10v mahdollisuuksia saada lisää lapsia, mutta ei enää kiinnosta. vaikka monet mulle höpöttää siitä että "täytyyhän teidän nyt vielä tyttöäkin yrittää".. Juu, ei täydy. Lapsilukumme on tässä ja olen näistä kahdesta pojasta äärettömän onnellinen ja kiitollinen!

Toki nyt kun näin sanon, saan yhden lapsen ja se on tyttö. En ole sellaista koskaan toivonut sillä en tiedä yhtään mitä niiden kanssa tehdään. Rasittavista lapsista suurin osa on lisäksi mun kokemuksen mukaan tyttöjä. Sukulaislapsista osaan leikkiä poikien kanssa, tyttöjutut ei pahemmin kiinnostaneet silloinkaan kun olin itse lapsi. En kylläkään ole miehekäs ettei se siitä siis kiinni ole ;)

En prinsessaleikkien takia, vaan sitten kun lapset on aikuisia, niin kyllä se tosiasia on että tytär on läheisempi kuin poika.

Siis molempia. Poikaa toivoin esikoisesta ja pojan sain. Kuopuksen suhteen olin vähän neutraalimmalla kannalla, mutta poika tuntui hyvältä ajatukselta, jotta isoveli saisi seuraa (suvussa vain pelkkiä tyttöjä)ja rakenneultrassa ilahduin, kun näin pippelin. :)



Nyt kuumeillaan kolmatta. MIes sanoi tuossa vähän aikaa sitten, että hänestä olisi hienoa, jos olisi kolme poikaa, että tuntuisiko se minusta pahalta. Ja hämmästyin, kun tajusin, että ei tunnu! Kun edes saataisiin se kolmas! En nimittäin raskaudu luomusti, joten sellaista ei meille välttämättä suoda.



Minulla on ollut koko ajan pari ylimääräistä pojan nimeä valmiiksi mietittynä, mutta yhtenä päivänä huomasin miettiväni myös tytönnimiä ja jopa kaksi nimisarjaa on jo valmiina! Ilmeisesti molemmat ovat tervetulleita, ja salaa mielessäni haaveilenkin tyttö-poika-kaksosista. Tytöstä siksi, kun siitä ei ole kokemusta, niin varmaan olisi kiva saada sellainen. Pojasta siksi, että ihania kokemuksia heistä on, olisi tuttua ja turvallista, vaatteet valmiina jne.



En usko, että petyn, jos en saa kolmannesta tyttöä. Petyn, jos en saa kolmatta lasta.

Minä toivon ennen kaikkea tyttöä, ja sellainen onkin tulossa. Epäilen että mies haluaisi pojan jossain vaiheessa, vaikka ei tunnusta ;)

Nyt on tytön kanssa hyvä läheinen suhde ja poikien kanssa välillä ihmettelen että miten ihmeessä niiden logiikka on mikä on.



Kaipaisin varmasti sitä syvällisempää yhteyttä tai luulisin että tytön kanssa se olisi syvempi jos ei tytärtä olisi. Nyt odotan viidettä, ja toivon tyttöä, vaikka neljäs poikakin on aivan yhtä tervetullut.

ideaalitilanne että sain tyttäriä (2 tyttöä ja 1 poika) vaikka ennen lasten syntymää en koskaan ole edes ajatellut sukupuolta tai toivonut erityisesti kumpaakaan :D



Sanotaan nyt näin että ihan parasta on kun on molempia.

Toisaalta en olisi mielellään halunnut isoveli-pikkusisko-yhdistelmää koska sellaisista huonoja kokemuksia (hyvin riitaisia ja mustasukkaisia suhteita jos ikäero pieni).

Olin siis onnellinen kun esikoinen osoittautui tytöksi.

Etkö osaa rakastaa sitä kuopustasi hänenä itsenään? Surullista....minä ymmärrän kyllä sukupuolitoiveet ennen lapsen syntymää mutta kun se lapsi on jo siinä niin tuntuu todella absurdilta ja jopa kylmältä vielä olla pettynyt häneen...

syy toivoa poikaa esim on se ettei itsekään ole ollut prinsessamainen?Ei kai niitä lapsia hankita omaksi kuvaksi...vai hankitaanko?



Siis haloo kuka tällaisten syiden takia ylipäänsä hankkii niitä lapsia? Joku todella yksinkertainen ihminen?



Lapsi on lapsi sukupuolesa ja luonteestaan huolimatta ja olisi syytä opetella jo ennen sen lapsen tuloa ottamaan se lapsi omana itsenään eikä minään äidin mieltymysten jatkeena!

en olisi pettynyt jos en tyttöä saisi, poika on jo ja aivan ihana, toinen poika olisi myös ihana, tyttö näyttää seuraavasta tulevan ja on varmasti myös ihana- mutta en olisi pettynyt, vaikka toinenkin olisi poika. Itse ajattelin vauvaa poikana ultraan asti- kai kun " vauvasta" tuli eka mieleen poika kun sellaisesta oli jo kokemusta.

tuli poika ja esikoisesta tyttö!

esikoisen kohdalla minulle ja miehelle oli iha nsama kumpi syntyisi kunha oikeasti olisi terve!

tokan kohdalla toivoimme sitten tosi paljon että tulisi poika, koska halusimme tytön sekä pojan ja molemmat saimme.

ei luultavasti enää lapsia :)