Miten saatte pidettyä intohimon yllä +10v suhteissa?

Me taas miehen kanssa ajattelemme, että oma kumppani on juuri se ihminen, jonka olemme valinneet ja syystä! Omaa kumppania nimenomaan ihaillaan ja kunnioitetaan ENEMMÄN kuin muita; muutenhan voisi ihan hyvin olla jonkun toisen kanssa tai vaikka ihan yksin. Kokonaisuus siis on mielestäni se, mikä pitää kipinää yllä. Kun toisen arvostaminen, hellyys ja rakastaminen on suhteen arjessa kaikin tavoin on lähtökohta, ei epätodennäköinen poikkeus, erotiikkakin pysyy kelkassa ihan itsestään.

Just näin, komppaan ihan täysillä! Ystävillekään ei yleensä lauota mitä tahansa miten tahansa - miksi sitten ihmiselle, jonka pitäisi olla rakkain ja läheisin? Parisuhteessa ei olla vihollisia, vaikka oltaisiin eri mieltä. Puolisoa pitää arvostaa ja se on hyvä sanoa ääneen. Myös muiden kuullen.

VAikka meissä kummassakin on vikoja ja puutteita en silti ole koskaan lakannut ihailemasta miestäni. Ehkä hän ei ole maailman komein, mutta jaksan aina hämmästyä hänen älykkyydestään ja kyvystään omaksua asioita, siitä miten ehdottoman rehti ja vastuuntuntoinen hän on (ei, en nyt kuvittele sinisilmäisesti etteikö voisi esim pettää) kaikessa tekemisessään.

Ja mieheni ihailee minussa leijonaemoa joka muuttuu illantullen kehrääväksi kissaksi kainaloon;D Naista joka tekee kaikkensa perheen vuoksi, on silti parisuhteessa itsenäinen ja seisoo päätöstensä takana eikä odota että toinen päättää kaiken puolestaan. Yhtä näppärä vasaran kuin kauhankin varressa kuten miehensäkin. Sekin on kuulemma kiihottavaa kun nainen ei ole "kauko-ohjattava"

Se on vaan lisääntynyt keskinäisen rakkauden ja kunnioituksen sekä oman itsevarmuuden kasvun myötä.



Toki vaikeampaa olisi ollut ellemme olisi itsekkäästi järjestänyt kahdenkeskisiä matkoja ja iltoja. Olisimme varmasti olleet väsyneempiä ja haluttomampia lasten ollessa pieniä ilman näitä yhteisiä hetkiä.



Olemme olleet 16v yhdessä, joista 14v naimisissa enkä voisi kuvitellakaan vaihtavani miestäni kehenkään muuhun!

Me taas miehen kanssa ajattelemme, että oma kumppani on juuri se ihminen, jonka olemme valinneet ja syystä! Omaa kumppania nimenomaan ihaillaan ja kunnioitetaan ENEMMÄN kuin muita; muutenhan voisi ihan hyvin olla jonkun toisen kanssa tai vaikka ihan yksin.

Kokonaisuus siis on mielestäni se, mikä pitää kipinää yllä. Kun toisen arvostaminen, hellyys ja rakastaminen on suhteen arjessa kaikin tavoin on lähtökohta, ei epätodennäköinen poikkeus, erotiikkakin pysyy kelkassa ihan itsestään.

Just näin, komppaan ihan täysillä!

Ystävillekään ei yleensä lauota mitä tahansa miten tahansa - miksi sitten ihmiselle, jonka pitäisi olla rakkain ja läheisin? Parisuhteessa ei olla vihollisia, vaikka oltaisiin eri mieltä. Puolisoa pitää arvostaa ja se on hyvä sanoa ääneen. Myös muiden kuullen.

Vaan just sitä kumppanuutta ja henkistä yhteyttä, joka vuosien varrella mieheen on rakentunut. Meillä on hyvä arki, teemme paljon juttuja yhdessä, nauramme, harrastamme, löhöilemme sohvalla, rakastamme. Ja kyllä mekin koskettelemme: kokkailessa ohimenne silitetään selkää, illalla käperrytään kainaloon, hierotaan väsyneitä jalkoja.

Kaikesta tästä sitoutuneisuudesta huolimatta seksi ei ole enää samaa kuin 15 vuotta sitten, kun vasta opettelimme tutustumaan toisiimme. Tunnemme toisemme muhkurat ja poimut läpikotaisin, eikä varovainen hipaisu enää aiheuta väreitä selkäpiissä. Eihän siitä mitään tulisikaan, jos ruoanlaitto keskeytyisi aina paneskeluun, kuten nuorena. Mehän kuoltais nälkään ;)

Olemme vielä siinä mielessä etuoikeutettuja, ettei meillä ole lapsia sohlaamassa yhteiseloamme, vaan "we have the luxury to design our lives". Silti, kaikkeen tottuu ja seksi väljähtyy. Se ei tarkoita, etteikö suhde olisi lämmin ja rakastava.

Kaikesta tästä sitoutuneisuudesta huolimatta seksi ei ole enää samaa kuin 15 vuotta sitten, kun vasta opettelimme tutustumaan toisiimme. Tunnemme toisemme muhkurat ja poimut läpikotaisin, eikä varovainen hipaisu enää aiheuta väreitä selkäpiissä.

Mä en oletakaan, että seksi olisi samaa kuin alkuaikoina. Niitä aikoja ei saa takaisin. Tietynlainen "ekojen kertojen" jännitys tietysti puuttuu, se kutkuttava epävarmuus. Sen tilalle on tullut muuta, vähintään yhtä hyvää.

Mutta edelleen miehen kosketus säväyttää, ja yllätyksellisyyttä on aina mahdollista toteuttaa.