Kasvosokeus

Miten et muista kasvoja, toimiiko muisti muuten normaalisti vai onko joku hahmotushäiriö...?

Miten et muista kasvoja, toimiiko muisti muuten normaalisti vai onko joku hahmotushäiriö...?

Minulla on diagnosoitu asperger. Muisti toimii muuten normaalisti. Ihmisten naamat vaan muistuttaa mielestäni toisiaan samalla tavalla kuin vaikka jonkun eri eläinlajin naamat.. Tunnistaminen ei vaan käy automaattisesti.

juuri samaa kuin kuvasit.



ennen kuin lähtee käytävälle esim. lounaan vuoksi, katsoo aina läpi osaston (toimistotöissä) nettisivulta jossa nimet ja kasvokuvat ja yrittää painaa mieleen jotain 'tärppejä' kuten että Liisalla on pyöreät silmälasit, Ritvalla kulmikkaat. harmi, että ne laittaa välillä piilarit..

Mä joudun usein noloihin tilanteisiin, kun en tunnista sellaisia ihmisiä, jotka näen joka päivä ja pitäisi tunnistaa (esim. hoitolasten vanhemmat). Hiuksista ja vaatteista tunnistan, mutta nehän voi vaihdella, ja talvella jos on pipo päässä, niin ihan toivotonta. Kerran en tunnistanut omaa äitiäni, kun näin hänet sairaalan käytävällä. Meillä oli yhtä aikaa käynti sairaalassa. Mun miehellä puolestaan on ilmiömäinen kasvomuisti, ja joillakin mun lapsillanikin. Yksi taas on perinyt mun ominaisuuden. Mies ja lapset auttaa mua usein, etten joudu noloihin tilanteisiin. Onhan tästä tullut jo vähän vitsi meidän perheessä.

koskee kylläkin sekä kasvoja että paikkoja. Muuten muistissa ei ole mitään vikaa.



En voi mainostaa että kovin hyvin olisinkaan oppinut sen kanssa elämään. Pääasiallinen selviytymiskeino on bluffata ja yrittää lukea toisen kasvoilta merkkejä siitä pitäisikö mun tunnistaa heidät vai ei. Noloja tilanteita ei kuitenkaan voi välttää, koska en välillä tunnista sellaisiakaan ihmisiä joiden kanssa olen kuulemma viettänyt paljonkin aikaa.



Olen ollut samassa työpaikassa kymmenen vuotta, ja edelleen on vaikea tunnistaa osaa niistä työpaikan ihmisistä joita näen harvemmin (mutta siis joiden kanssa teen kuitenkin henkilökohtaisesti töitä - en edes yritä muistaa muita firman ihmisiä jotenkin harrastuspohjalta).

en tunnista esim. koulukaveria vapaa-ajalla (en osaa yhdistää hahmoa ympäristöön) tai opettajaa, jos se on leikannut tukkansa jne. :(



Ihmiset, joita näen harvoin (esim. lapsen tarhakaverien vanhemmat) en ikinä tunnista missään.

juuri samaa kuin kuvasit.

ennen kuin lähtee käytävälle esim. lounaan vuoksi, katsoo aina läpi osaston (toimistotöissä) nettisivulta jossa nimet ja kasvokuvat ja yrittää painaa mieleen jotain 'tärppejä' kuten että Liisalla on pyöreät silmälasit, Ritvalla kulmikkaat. harmi, että ne laittaa välillä piilarit..

Kaksi vuotta ollut samassa ryhmässä.



Poikani ei osaa aina yhdistää kasvoja nimeen.

Tunneista henkilöistä Victoria on sentään sellaisessa asemassa, että lähellä on joku avustaja kertomassa, kenen kanssa keskustelee.



Useita kiusallisia tilanteita tulee.

Olen oppinut välttämään niitä monilla tavoilla. Odotan aina toisen osapuolen keskustelunavauksia, jotta en erehtyisi kovin pahasti.

Toiseksi täysin "tuntemattomien" kohdalla aloitan "siitä onkin aikaa kun on viimeksi tavattu". Ei ollenkaan niin noloa jos se aika on vain varttitunti kuin se, että puhuttelen aivan vääränä henkilönä.



Ääni on minulle usein se, josta tunnista paremmin kuin ulkonäöstä.

Silmälasien vaihtaminen tai piilareiden käyttäminen kyllä hämää ihan pirusti.



Tänään muuten melkein menin juttelemaan yhdelle naiselle, kun luulin todella sen olevan tuttuni. Sitten tajusin, että naisella oli paljon ohuempi tukka kuin tutullani. Toisaalta osaan kyllä aika sujuvasti vaan jo naurahtaa ja sanoa "oho, luulin toiseksi".



ap

Kärsin aika vaikeasta kasvosokeudesta. Kadulla olen kävellyt äitini ohi tunnistamatta häntä, vasta kun äiti tervehti, havahduin tilanteeseen. Näin siis äitini kyllä siinä kadulla, katsoin suoraan häntä kohti, mutta oli kuin vierasta olisi katsonut.

Samalla tavalla olen pyöräillyt puolisoni ohi, kun hän oli lähtenyt minua töistä vastaan koirien kanssa. Vasta ohi ajettuani tajusin, että ne oli kyllä meidän koirat!! Puolisoa en tunnistanut.

Nyt on käynyt pari kertaa niin, että herään yöllä, enkä tajua kuka vieressäni makaa (puolisoni). Pelästyn ihan kamalasti, kun en vaan ymmärrä kuka siinä on. Tunnetasolla muistan, että mulla on lämpimiä ja vahvoja tunteita tota ihmistä kohtaan, mutta en vain keksi miksi. Kerran ajattelin, että kai siihen on hyvä syy, että nukutaan yhdessä, kai se aamulla selviää ja jatkoin nukkumista, toisella kerralla puolisoni heräsi, kun tuijotin häntä pakokauhun vallassa ja kysyin, kuka sä olet? Puolisoni vastasi siihen jotain, ja äänestä tunnistin. "Ai, se ootkin sinä..." Ja jatkoin nukkumista.

Pelottavaa.