Lue keskustelun säännöt.
Takana pitkä lapsettomuus, nyt yllättäen raskaana ja tuntuu, etten haluakaan lasta...
07.08.2012 |
Meillä on takana lähes 20v lapsettomuus. Omassa suvussani ei monikaan nainen ole tullut luomusti raskaaksi ja osasin odottaa, etten itsekään raskautuisi helposti.
Muutaman vuoden yrityksen jälkeen hakeuduttiin hoitoihin, joissa sitten selvisi, että minulla on molemmissa munasarjoissa kasvain. Jouduin leikkaukseen, jossa toinen munasarja poistettiin kokonaan ja toisesta onnistuttiin säästämään osa. Leikkauksen jälkeen lääkäri sanoi, että olisi noin 10prosentin luokkaa, että tulisin raskaaksi.
Halusimme edes yhden lapsen, joten aloitimme hoidot. Jouduimme kuitenkin kerta toisensa jälkeen pettymään ja lopulta nuo pettymykset olivat vain liikaa ja päätimme lopettaa hoidot ja elää kaksin loppuelämämme. Aluksi oli todella vaikeaa, mutta nyt jo useamman vuoden on ollut jo melko siedettävää ja olemme jopa osanneet nauttia elämästä.
Nyt vähän aikaa sitten tein positiivisen raskaustestin ja se oli aika iso järkytys. Vaikka olin aikoinani toivonut lasta todella paljon, niin nyt toisaalta tuntuu siltä, etten välttämättä haluaisi lasta. Hetken päästä kaduttaa nuo ajatukset, koska kohdallani raskaus todellakin on ihme ja siksi en varmasti tule tekemään aborttia, mutta miten päästä eroon negatiivisista tunteista ja pelosta, että jos saan keskenmenon, vauva kuolee kohtuun jne?
Kommentit (10)
Olet sopeutunut elämään ilman lasta, tunnet siitä pettymystä, kenties vihaa, ja nyt oletkin raskaana. uuteen tilanteeseen vanhoilla painolasteilla on vaikea sopeutua. Mutta sun täytyy vain uskoa. Itsekin olin lähinnä tymistynyt kun lapsettomuuden jälkeen olin raskaana. Mutta kun tuli verta ja pelkäsin keskenmenoa ( jouduin polille) niin suojeluvaisto heräsi. Ehkei mun raskasus ollut ppelkkää onnea, mutta ultrissa aloin uskoa että kaikki menee hyvin ja aloin rakastaa tulevaa lastani. Mun raskaus ei mennyt ihan hienosti, joten ultria tuli sairaalassa 9. Mutta kerta kerralta usko voimistui. Nyt olen 11v reippaan pojan äiti, ja anna lapseni hurjastella ja tehdä uhkarohkeitakin juttuja, en ole liian ylisuojeleva, vaikkakin aika hemmoitteleva äiti. Onnea sinulle, hyväksy negatiivisetkin tunteet, ei niissä ole mitään väärää, pääsen nistä yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kärsinyt lapsettomuudesta, mutta tuo tunne "haluanko tätä" on tuttu...
Raskaus oli suunniteltu ja toivottu.
Kuitenkin kun plussasin ensimmäinen ajtus ei ollut "Vau! JEs!" vaan enemmänkin "ai jaha.....".
No, koska oli toivottu ja suunniteltu ei tietystikään miettinyt aborttia, myöhemmin rupesi ajattelemaan että miksi en mennyt aborttiin, ei me pystytä tähän, miten muka osaisin hoitaa vauvaa, en minä tiedä mitä tehdä, ei voi enää tehdä mitä tahansa haluaa juuri silloin kunhaluaa, en olisi enää vapaa ihminen...
Välillä oli todella tukala olo sen takia että sisällä eli toinen ihminen, täysin riippuvainen minusta, joka esti minua tekemästä tiettyjä juttuja. Vaikka olivatkin tyhmiä juttuja, esim huvipuistossa käyminen jne.....
Aiheutti minulle pahoinvointia ja kipuja ja unettomuutta, välillä olin lähes epätoivoinen että tuleeko tästä mitään kun en tuntenut "masuasukkia" kohtaan mitään suurta rakkautta jne...
Kun lapsi syntyi unohdin kyllä kaikki nämä ajatukset, tuo lapsi on kyllä ollut meidän Lotto-voitto=)
Ei tämä ensimmäinen vuosi lapsen kanssa ole helppo ollut, mutta en vaihtaisi hetkeäkään....
Ja välillä melkein toivoi keskenmenoa, sitten pelotti että mitä jos saan sellaisen kun noin ajatteli, ja ahdistui koska halusi kuitenkin lapsen, sitten mietti että mitä jos lapsi kuolee kohtuun koska en osaa sitä rakastaa vielä jne...
jotenkin selviisn kuitenkin suht järjissäni raskausajasta.
Ja kun juttelin muiden kanssa, sain kuullu että monet olivat ajatelleet raskausaikana samoin, siitä ei vaan kuuluisi puhua, vaan pitäisi hehkua onnesta koko 9kk......
jota olet lapsettomuden myötä työstänyt ja oppinut pakon edessä elämään asian kanssa
Nyt ei pää anna periksi olla toiveikas eikä onnellinen kun takana on niin paljon. Anna ajan kulua ja mene ihmeessä terapeutin kanssa juttelemaan. Äitiys on elämän pituinen matka, alku voi olla takkuista ja hidasta, anna itsellesi aikaa sopeutua elämän täyskäännökseen
sekoittavat sun mieltä, se on ihan normaalia. Tietenkin, kun sä olet pitkän lapsettomuuden vuoksi asennoitunut siihen, ettet ehkä koskaan sitä lasta saa, niin sun pään on nyt vaikea kääntää ajatukset ihan toiseen suuntaan. En yhtäään ihmettele, että olosi on sekava.
Anna itsellesi aikaa ja lupa olla hämmentynyt. Pikkuhiljaa sopeudut tilanteeseen ja alat tuntea vauvan liikkeet ja kuulet sen pienen sydämen sykkeen. Se on hienoin ääni maailmassa!
Pelot ja sekavat fiilikset ovat osa raskautta, oikeastaan myös osa äitiyttä. Lasta tietenkin aina rakastaa, mutta välillä lapsi saa sut myös hermoromahduksen partaalle...
Onnea raskaudesta, toivottavasti kaikki menee hyvin!
T: kahden lapsen äiti
ajan kanssa eroon. Itse harkitsin aborttia tosissani (ei nyt ihan sama tilanne),mutta raskaus ahdisti suunnattomasti (takana keskenmeno jne) mutta loppuraskaudesta tunteet häipyivät ja poika on 4 vuotta ja meillä on ihan uskomaton tunneside, poika on päivieni pelastus :)
Toivon sinulle ja raskaudelle hyvää jatkoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai se ole sitten ihme, että raskaus aiheuttaa tuollaisia tunteita. Ei se ole pikkujuttu yhtäkkiä alkaa odottamaan yllätysvauvaa, joka muuttaa koko teidän perheen pilarit.
Onnea kuitenkin, kyllä se lapsi on ihan mukava juttu, vaikka sen saa noin myöhäänkin. Teillä oli aikaa olla kahdestaan, nautitte siitä. Nyt uusi erilainen tulevaisuus :)
Mulla kävi myös noita ajatuksia kun pitkän lapsettomuuden jälkeen vihdoin raskauduin. Varsinkin jos yöllä heräsin, alkoi raskaus ja vauva pelottamaan. Mutta se meni ohi ja kun vauva syntyi tuntui kaikki loksahtavan juuri oikeille paikoilleen. Uskon näin sinullekin käyvän, tietysti voit käydä juttelemassa jonkun kanssa aiheesta.
t. 7 tuhatta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuraskauden tunneskaala on melkoinen ja aika moni nainen käy läpi myös ahdistuksen tunteita. Riippumatta siitä onko raskaus toivottu vai ei toivottu niin silti välillä iskee epätoivo että mitä sitä oikein on mennyt tekemään. Myös pelot keskenmenosta ja vauvan kohtukuolemasta ovat hyvin yleisiä.
En ole ammattilainen, tämä on vain tuttujen kanssa tehtyä pohdintaa mutta kaikenlaiset tunteet vaihtelevat raskauden aikana kovasti ainakin meidän tuttavapiirissämme.
Olet käynyt surutyön, ettet voi saada lasta ja sopeutunut siihen ja nyt raskaus luonnollisesti aiheuttaa tunnemylläkän ja jopa sen, että tunnet, ettet haluakaan lasta.
Itselläni vastaava kokemus takana ja tehdessäni positiivisen raskaustestin, tunsin lähinnä vihaa. Nyt tuo meidän ihmelapsemme on 4v ja rakastan häntä enemmän kuin mitään.
Monet käy esim. perheterapiassa, joillain lapsettomuusklinikoilla on siihen erikoistuneita terapeutteja.
On niin isoja juttuja ja raskaus pitkän lapsettomuuden jälkeen on kriisi, vaikka se olisikin iloinen uutinen.
Suosittelen kyllä sitä, että käyt vähän keskustelemassa. Niin minäkin tein. Auttoi. Jo pelkästään se kun terapeutti (Maija Tulppala) kertoi, että melkein kaikki käy tuon läpi.