Tukistin lastani vaikka halusin kasvattaa ilman väkivaltaa :(((

nyt tiedät, ettei pelkkä päätös olla tukistamatta riitä, sinun täytyy myös pystyä hillitsemään itsesi sillä hetkellä, kun hermot menee. Siihen on monia keinoja, minä itse laskin aina kymmeneen tai vaikka sataan, ennen kuin sanoin/tein mitään hermostuessani, jotta vähän rauhoituin eikä tullut sanottua/tehtyä mitään sellaista, jota myöhemmin kadun (ei tämä ihan aina ole toiminut, muutaman kerran tullut teini-ikäiselle sanotta jotain, mitä ei olisi pitänyt). Voi myös poistua hetkeksi toiseen huoneeseen rauhoittamaan. Tms.



Ei yksi tukistaminen vielä haittaa lapsen kehitystä, pidä vaan huolta, ettei se toistu.

Mieti millainen oli tilanne kun tukistit lasta.

Vaaditko liikaa lapselta? Ymmärtäisin vähän enempi jos puhuisit edes uhmaikäisestä mutta lapsen kuuluukin olla hankala ja osoittaa omaa tahtoa. Eikö?



Kannattaa hankkia pari kasvatusopasta vaikka niin pääset jyvälle millainen toiminta on hyvää lapselta vaikka se ehkä ärsyttää.

Myös erilaisia tapoja ratkaista tunteistaan ja tuskautumistaan. Tämä saattaa olla ihan terapiankin aihe sillä sinulla voi olla lapsuudesta saakka tilanne ettei sinulle ole opetettu tapoja joilla selvitä hankalista tunteista.



Entä oma jaksaminen? Onko kortilla?

Saatko riittävästi aikaa itsellesi jne.



Liian pyhäksi äitiyttä ei kannata rakentaa. Joka päivä sun ei tartte tehdä kaikkea hienoksi ja odottaa että lapsi sen ottaa vastaan halaten sinua. Vähempikin riittää.

...tukistus tule järkeä nopeammin. Tuo oli eka ja vaikea on lopettaa kun kerran tapahtui, uhmaikä vielä edessä. Hyvä kun haluat katkaista kierteen ja kasvattaa lapsesi toisin! Se jo on ihailtavaa!



Ainoa mikä auttaa on:



1) Käsitellä oma lapsuutesi. Soita Maria Akatemian päivystävään puhelimeen (09) 7562 2260. Saat ilmaiseksi terapiaa juuri tähän asiaan. Tämä auttoi minua. Suosittelen. Soita heti.



2) Pitää huolta omasta hyvinvoinnistasi. Katso että saat nukkua, syödä, levätä, huilahtaa. Kun omat tarpeesi jäävät vaille, tapahtuu näitä tilanteita että kontrolli pettää ja tekee niin kuin en missään nimessä haluaisi.



Tsemppiä.

Lapsuuttani jo käsittelenkin terapiassa. Mutta näköjään nuo reagointitavat on aika syvään juurtuneita. :(



En halua tehdä sitä uudestaan. Pakko opetella se sataan laskeminen. Ja ajatella miltä itsestäni tuntui kun vanhemmat löivät.

Kertoisitko nimesi sekä osoitteesi, niin osaisin tehdä ls-ilmon..?