Mahavauvan kuolema ja törkeä sisko

On kamalaa että hänen onnensa jää teidän surun alle myös sukulaisten taholta.

Tyypillistä ensimmäisen lapsen saaneille (ei tietty voi yleistää) Luullaan että koko maailma pyörii oman mahan ympärillä raskausaikana ja sit vauvan synnyttyä vauvan ympärillä. Suuttusin myös verisesti...

Ei silti, siskosi toimi typerästi ja itsekkäästi, ja idioottimaista siltäkin, joka sulle tuon kertoi.



Otan osaa lapsesi kuolemasta.

Siskosi on niin hormonihuuruissa, ettei pysty ajattelemaan asiaa järjellä.

mutta jos johonkuhun haluat välit katkaista, niin siihen ihmiseen, joka rikkoi siskosi luottamuksen, ja tahallaan pahoitti mielesi.



Oikeasti siskosi on joutunut kamalaan paikkaan. Hänelle rakkaan ihmisen lapsi on kuollut juuri silloin, kun oma lapsi oli syntynyt/syntymässä, ja lapsen syntymä on aina valtava mullistus. Silloin tarvitsee omaa äitiään ja siskoaan prosessoimaan asioita, eikä siskosi varmasti ole uskaltanut surevaa mummoa ja siskoa vaivata omilla tuntemuksillaan. Hänellä ei varmasti ole sinun kuullesi mahdollisuutta kertoa, miten nukkumattomuus on ihan sietämätöntä välillä, miten vaikea on tottua vauvan tarvitsevuuteen, tai miten on sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen.



Olen pahoillani sinun puolestasi, otan osaa. Surusi on varmasti suuri. Mutta myös sinun siskosi elämä on mullistunut, eikä hän ole sinulle sitä valittanut, vaan purkanut mieltään jollekin, jonka luuli olevan luotettava. Siskosi ei ole halunnut sinulle pahaa, mutta siskon juttujen kertoja on.

todellakin katkaisisin välit, oli sisko tai ei ja ihan sama miten hormoneissaan.

mutta jos johonkuhun haluat välit katkaista, niin siihen ihmiseen, joka rikkoi siskosi luottamuksen, ja tahallaan pahoitti mielesi.

Oikeasti siskosi on joutunut kamalaan paikkaan. Hänelle rakkaan ihmisen lapsi on kuollut juuri silloin, kun oma lapsi oli syntynyt/syntymässä, ja lapsen syntymä on aina valtava mullistus. Silloin tarvitsee omaa äitiään ja siskoaan prosessoimaan asioita, eikä siskosi varmasti ole uskaltanut surevaa mummoa ja siskoa vaivata omilla tuntemuksillaan. Hänellä ei varmasti ole sinun kuullesi mahdollisuutta kertoa, miten nukkumattomuus on ihan sietämätöntä välillä, miten vaikea on tottua vauvan tarvitsevuuteen, tai miten on sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Olen pahoillani sinun puolestasi, otan osaa. Surusi on varmasti suuri. Mutta myös sinun siskosi elämä on mullistunut, eikä hän ole sinulle sitä valittanut, vaan purkanut mieltään jollekin, jonka luuli olevan luotettava. Siskosi ei ole halunnut sinulle pahaa, mutta siskon juttujen kertoja on.

Tää tilanne on lähtökohtaisesti sellainen ettei siitä jää voittajia. AINOA tietoinen kusipääroisto on ollut tuo, joka on kylvänyt vihaa sun ja siskos välille kertomalla ton jutun sulle.

Mua kuvottaa tällaiset pervot, jotka "rehellisyyden" tms. tekosyyn takaa oikesti SATUTTAA muita ihmisiä. VErtautuu niihin hirviölapsiin jotka repii hyönteisiltä siipiä katsoakseen miten ne reagoi.

Ymmärrä pikkaisen siskoasi. Samaan aikaan kun hän murehtii tilannettaan sun suuntaan todella itsekkään kuuloisesti, hän myös suree aidosti sun kohtaloa. Sitä tämä vittuminen juoruilija ei tietenkään muistanut sulle mainita...

ikävää jos elävä vauva jää siksi paitsioon, että kuollut vauva vie kaiken huomion.



Miksi siskosi ei saisi tuntea niin? Miksi olet loukkaantunut asiasta, eihän siskosi asiasta sinulle sanonut?

Tökerösti tuossa tilanteessa on toiminut ainoastaan se henkilö, joka on asiasta sinulle sanonut.



Mietipä hetki asiaa: siskollesi on tapahtunut iso ja ihana asia, vauva on syntynyt. Hänestä tuntuu varmasti pahalta jos kokee vauvan jäävän huomiotta.

En väheksy suruasi, sinulla on oikeus siihen. Mutta siskollasi on oikeus omiin tunteisiin, iloon ja pettymykseenkin.

Ja siskollasi pitäisi olla oikeus siihen, että myös suku iloitsee vauvasta ja on aktiivisesti läsnä vauvan arjesta.

Antakaa ajan kulua, ennen kuin teette mitään johtopäätöksiä - tällainen tilanne on kaikkinensa hämmentävä sinulle, siskollesi kuin koko suvulle. Soisin siskollesi hieman empatiaa, mutta en kyllä heti katkaisisi välejä. Toivottavasti pystyt itse jotenkin iloitsemaan siskosi vauvasta, ja näyttämään sen, vaikka se varmasti on tosi hankalaa. Avoin keskustelu voisi auttaa, jos se on mahdollista.

Juttuhan voi olla muuttunut vaikka miten paljon ennen kuin on sinulle kantautunut.

mutta jos johonkuhun haluat välit katkaista, niin siihen ihmiseen, joka rikkoi siskosi luottamuksen, ja tahallaan pahoitti mielesi.

Oikeasti siskosi on joutunut kamalaan paikkaan. Hänelle rakkaan ihmisen lapsi on kuollut juuri silloin, kun oma lapsi oli syntynyt/syntymässä, ja lapsen syntymä on aina valtava mullistus. Silloin tarvitsee omaa äitiään ja siskoaan prosessoimaan asioita, eikä siskosi varmasti ole uskaltanut surevaa mummoa ja siskoa vaivata omilla tuntemuksillaan. Hänellä ei varmasti ole sinun kuullesi mahdollisuutta kertoa, miten nukkumattomuus on ihan sietämätöntä välillä, miten vaikea on tottua vauvan tarvitsevuuteen, tai miten on sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Olen pahoillani sinun puolestasi, otan osaa. Surusi on varmasti suuri. Mutta myös sinun siskosi elämä on mullistunut, eikä hän ole sinulle sitä valittanut, vaan purkanut mieltään jollekin, jonka luuli olevan luotettava. Siskosi ei ole halunnut sinulle pahaa, mutta siskon juttujen kertoja on.

mietipä tilannetta hetki siskosi kannalta, hänelle tilanne on myös vaikea.

mitä tuo kiertotietä kuuleminen tarkoittaa? On eri asia, jos siskosi on osoittanut loukkaantuneena mieltänsä sukulaisillensa ja ilmaissut heille pettymyksensä suvun käytökseen kuin se, jos hän on luottamuksellisesti purkanut sydämensä tuntoja jollekin läheisellensä, joka on sitten rynnännyt juoruamaan muille asiasta. Kenelle siskosi on tästä asiasta avautunut? Oletko varma, että siskosi on tarkoittanut sanojensa kantautuvan sinun - tai ylipäätänsä juuri kenenkään - korviin?



Ihmisellä voi olla kummallisia tuntemuksia, vaikka ne järjellä ajatellen eivät olisi oikeutettuja. Voi olla, että siskosikin pitää tuntemuksiansa kummallisina, mutta halusi silti niistä jollekin luottamuksellisesti kertoa helpottaakseen omaa oloansa.

Tää tilanne on lähtökohtaisesti sellainen ettei siitä jää voittajia. AINOA tietoinen kusipääroisto on ollut tuo, joka on kylvänyt vihaa sun ja siskos välille kertomalla ton jutun sulle.

Mua kuvottaa tällaiset pervot, jotka "rehellisyyden" tms. tekosyyn takaa oikesti SATUTTAA muita ihmisiä. VErtautuu niihin hirviölapsiin jotka repii hyönteisiltä siipiä katsoakseen miten ne reagoi.

mutta jos johonkuhun haluat välit katkaista, niin siihen ihmiseen, joka rikkoi siskosi luottamuksen, ja tahallaan pahoitti mielesi.

Oikeasti siskosi on joutunut kamalaan paikkaan. Hänelle rakkaan ihmisen lapsi on kuollut juuri silloin, kun oma lapsi oli syntynyt/syntymässä, ja lapsen syntymä on aina valtava mullistus. Silloin tarvitsee omaa äitiään ja siskoaan prosessoimaan asioita, eikä siskosi varmasti ole uskaltanut surevaa mummoa ja siskoa vaivata omilla tuntemuksillaan. Hänellä ei varmasti ole sinun kuullesi mahdollisuutta kertoa, miten nukkumattomuus on ihan sietämätöntä välillä, miten vaikea on tottua vauvan tarvitsevuuteen, tai miten on sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Olen pahoillani sinun puolestasi, otan osaa. Surusi on varmasti suuri. Mutta myös sinun siskosi elämä on mullistunut, eikä hän ole sinulle sitä valittanut, vaan purkanut mieltään jollekin, jonka luuli olevan luotettava. Siskosi ei ole halunnut sinulle pahaa, mutta siskon juttujen kertoja on.

Osanottoni.

siis ihan vaan sivukommenttina että ei se ole mikään perustuslaillinen OIKEUS mitä voi vaatia, siis suvun osallistuminen/vauvan ihailu/arkeen osallistuminen.

Meillä ei esim kummatkaan isovanhemmat halua osallistua lastemme elämään oikeastaan mitenkään, omat vanhempani eivät ole ikinä edes nähneet lapsiani. Heillä on oma elämä ja haluavat elää itselleen (suora sitaatti isovanhempien suusta). Ei voi oletusarvoisesti odottaa ja vaatia isovanhemmilta huomiota ja palvontaa, ei kaikki isovanhemmat halua tai pysty sitä antamaan.



Tämä oli vähän siis off-topic, mutta minusta APn sisko on törkeä odottaessaan kaikkien palvovan lastaan ja nyt sitten kun sisaren tragedia "vie hänelle kuuluvan huomion pois" niin sitten kiukutellaan. AP, ihan vain jatkoa ajatellen, niin sisaresi saattaa olla itsekästä sorttia ja haluta kaiken itselleen jatkossakin. Esim. jos saat joskus lapsen, niin voi olla että hän on sitten "ensimmäisen etuoikeudella" vaatimassa kaikkea huomiota omalle lapselleen, joka oli sentään "ensimmäinen lapsenlapsi", eikä välttämättä halua jakaa isovanhempien huomiota mitenkään sinun kanssasi.



Ikävä kyllä olen itsekin huomannut että hädässä ja kärsimyksessä ihmisten itsekkyys tulee esiin ja kulminoituu, jos ei suoraan niin epäsuoraan. Omat vanhempani ja heidän täydellinen piittaamattomuutensa olivat ainakin minulle suuri järkytys. Lapsia minulla on ollut jo 6 vuotta ja ei kertaakaan ole edes äitini jaksanut käydä tai pyytää kylään (ja itse olen kutsunut ja usein).

Tosi vaikea paikka kaikille!

mutta jos johonkuhun haluat välit katkaista, niin siihen ihmiseen, joka rikkoi siskosi luottamuksen, ja tahallaan pahoitti mielesi.

Oikeasti siskosi on joutunut kamalaan paikkaan. Hänelle rakkaan ihmisen lapsi on kuollut juuri silloin, kun oma lapsi oli syntynyt/syntymässä, ja lapsen syntymä on aina valtava mullistus. Silloin tarvitsee omaa äitiään ja siskoaan prosessoimaan asioita, eikä siskosi varmasti ole uskaltanut surevaa mummoa ja siskoa vaivata omilla tuntemuksillaan. Hänellä ei varmasti ole sinun kuullesi mahdollisuutta kertoa, miten nukkumattomuus on ihan sietämätöntä välillä, miten vaikea on tottua vauvan tarvitsevuuteen, tai miten on sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Olen pahoillani sinun puolestasi, otan osaa. Surusi on varmasti suuri. Mutta myös sinun siskosi elämä on mullistunut, eikä hän ole sinulle sitä valittanut, vaan purkanut mieltään jollekin, jonka luuli olevan luotettava. Siskosi ei ole halunnut sinulle pahaa, mutta siskon juttujen kertoja on.

mietipä tilannetta hetki siskosi kannalta, hänelle tilanne on myös vaikea.

että miksi hän tämän kertoi ja kertoisin myös siskollesi minkälaisen riidankylväjän kanssa jakaa asioitaan. Voi olla vaikka, että siskosi on harmitellut että ei oikein osaa iloita omasta raskaudestaan jne kun teille kävi niin kurjasti, jne ja sitten siitä on väännetty tällaista

mutta ylireagoit jos uhkailet katkaista välit. Lisäksi uskot huhupuheisiin.



Ei ole siskosi ja hänen vauvansa vika jos teidän vauva kuoli.



Teet vielä elävän vauvan ja koet vauva-ajan onnen.

Ole siskosi onnesta onnellinen.



Ole rohkeasti yhteydessä siskoon, siskollesi se voi olla vaikeaa kun ei välttämättä tiedä miten suhtautua vauvansa menettäneeseen.



Älä ala kantamaan kaunaa sillä se tuohoaa eniten itseäsi.

Jos käy niin ajatuksesi ovat nyt hänen tiedossaan.

mutta jos johonkuhun haluat välit katkaista, niin siihen ihmiseen, joka rikkoi siskosi luottamuksen, ja tahallaan pahoitti mielesi. Oikeasti siskosi on joutunut kamalaan paikkaan. Hänelle rakkaan ihmisen lapsi on kuollut juuri silloin, kun oma lapsi oli syntynyt/syntymässä, ja lapsen syntymä on aina valtava mullistus. Silloin tarvitsee omaa äitiään ja siskoaan prosessoimaan asioita, eikä siskosi varmasti ole uskaltanut surevaa mummoa ja siskoa vaivata omilla tuntemuksillaan. Hänellä ei varmasti ole sinun kuullesi mahdollisuutta kertoa, miten nukkumattomuus on ihan sietämätöntä välillä, miten vaikea on tottua vauvan tarvitsevuuteen, tai miten on sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Olen pahoillani sinun puolestasi, otan osaa. Surusi on varmasti suuri. Mutta myös sinun siskosi elämä on mullistunut, eikä hän ole sinulle sitä valittanut, vaan purkanut mieltään jollekin, jonka luuli olevan luotettava. Siskosi ei ole halunnut sinulle pahaa, mutta siskon juttujen kertoja on.

mietipä tilannetta hetki siskosi kannalta, hänelle tilanne on myös vaikea.

että miksi hän tämän kertoi ja kertoisin myös siskollesi minkälaisen riidankylväjän kanssa jakaa asioitaan. Voi olla vaikka, että siskosi on harmitellut että ei oikein osaa iloita omasta raskaudestaan jne kun teille kävi niin kurjasti, jne ja sitten siitä on väännetty tällaista

että mun pitäis olla reippaampi ja pitää turpani kiinni meidän surusta, ja "kannustaa" omia sukulaisiamme enemmän keskittymään tähän siskoni ja hänen anoppinsa pojan lapseen. Siitä ämmästä en ole mitään mieltä muutenkaan, kai hän kuvitteli tekevänsä jonkun hyvän työn oman lapsen lapsensa ja poikansa perheen puolesta. Mutta siskooni oon niin saatanan PETTYNYT!, olis edes sanonut suoraan eikä puhunut tollaselle juorukellolle, he eivät edes ole mitään kovin läheisiä.

Mielestäni en ole mitenkään tuonut suruani esille, ja olen huomioinut siskon vauvaa, me molemmat saatiin pojat, ja esim annoin siskon perheelle kaikki vauvan tarvikkeet (satojen eurojen edestä) kun meidän lapsi kuoli ennen kuin heidän syntyi, ja siskon perhe on meitä vähävaraisempi ja sisko valitti jo silloin miten heillä ei ois varaa ostaa vauvalle mitään kunnollista kun kaikki on niin kallista.

Noistakaan ei edes kiittänyt, vaan sanoi että on aika "creepyä" ottaa kuolleen vauvan kamat, mut kelpasi ne kuitenkin, kun sanoin että voin mä ne myydäkin toisaalle ellei niitä halua.

Siskon vauva on helppo, syö ja nukkuu, itsekin on mainostanut,ettei osannut varautua niin helppoon vauva-arkeen.

ap